.
Helsingin Sanomat, Ulkomaat (B1)
Maailma muuttuu, tai ainakin ilmapiiri Ranskassa. Jacques Chirac ei asetu enää ehdolle vaaleissa. 12 vuotta presidenttinä, yhteensä 40 vuotta politiikassa. Seuraako kansallistunteita nostattava kausi tai muuta kuohuntaa tai ääriliikettä?
Sunnuntai-illan puheessa Chirac vetosi ranskalaisiin että he torjuisivat äärioikeiston ja rasismin: "Kaikki Ranskan sielussa sanoo ei äärimmäisyyksille" hän sanoi.
Niinpä taitaa olla minunkin sieluni laita. VIVE LA RÉVOLUCION! huuto ei kopsahuta minua.
Luulen. Tarkkaillaan kierroslukumittaria ja revoluutioita. Peugeot. Renault. Au revoir. Renoir.
Olen aina ollut Ranskan ja ranskalaisuuden ihailija. Olen edelleenkin. Tämä olisi kai paremmin sopinut KIELTENOPEN BLOGIINI. Oh là là!
.
Blogeihini ei ilmeisesti ole päässyt kommentoimaan, En ole koskennutkaan asetuksiin. En tiedä mikä ne on muutanut. Nyt pitäisi taas toimia...
ReplyDelete"Mitään en vihaa niin paljon kuin suvaitsemattomuutta."
ReplyDeleteEntäs äärimmäinen suvaitsevaisuus? Sekin kohdistuu aina johonkin...
SUVAITSEVAISUUS on niitä sanoja joiden käytöstä olen päättänyt luopua. Se merkitsee nykyään niin monen mielestä hyysäämistä että en viitsi jaksaa...
ReplyDeleteEikö luopuminen jonkin - vaikka vain yhden sanan - käytöstä ole vapaaehtoista vankeutta? Itsensä rajoittamista?
ReplyDeleteVai pitäisikö se rinnastaa päätökseen olla tupakoimatta? Rajoittaa tekemisiään välttääkseen vahinkoja.
Hei!
ReplyDeleteTaas kerran hyvä kysymys sinulta. Voisin kirjoittaa kokonaisen päreen vastaukseksi, elleivät työt kutsuisi. Tyydyn vain vastaamaan tällä kertaa että minun kohdallani ratkaisu liittyy ajan säästämiseen. Miksi sanoisin sanan jonka tiedän johtavan pitkälliseen hedelmättömään jankuttamiseen? Haluan käyttää aikani parempaan. Ratkaisuni tekee minut vapaaksi mainitsemastani jankutuksesta jonka koen kahlitsevaksi.