Lumen alta paljastui jotain ilmeisen ikivihreää. Mieltä virkistävää näin maaliskuussa.
Ihmisluontoa miettikäämme. Tuttavani Helena kuskasi lastaan harrastukseen ja ehdotti ystävällisesti että naapurin lapsi tulee samalla kyydillä. kun oli samaan harastukseen menossa. En nyt muista oliko viulunsoitto vai partio vai mikä.
Aika kului. Systeemi pelasi. No sitten yhtenä päivänä Helena joutui ilmoittamaan naapurille että sillä viikolla hänen tyttärensä ei ollut menossa harrastukseen joten kyytiäkään ei ollut. Mitäs naapuri? No närkästyi pahan kerran ja naama vääränä kyseli että millä hänen lapsensa nyt pääsee sinne?
Joo. Kaikenlaista tulee mieleen. Ihan ekana käytöstavat. Suhteellisuudentaju. Kiittämättömyys. Se että ihminen ei halua luopua saavutetusta edusta. Olikohan edes koskaan kiittänyt ilmaisista kyydeistä?
O tempora, o mores. Oi aikoja, oi tapoja. Vaikka tuo taitaa olla ajaton juttu.
.
Oih, löytyykö jostain jo jotain noin vihreää?! Soon kevät sit!
ReplyDeleteJuu, ja oravankin näin eilen :) Kauniin ruskean kuohkean pörröisen. En ehtinyt saada kuvaa.
ReplyDeletePikkasen samaan tyyliin kuin tyonantajalta varastaminen (kayn lapi blogisi, ei ole viime aikoina ollut aikaa.)
ReplyDeleteHPY
ReplyDeleteMinulla taas olisi tällä viikolla aikaa kun olen joutunut peruuttamaan opetusta yskän takia, mutta tunnen itseni ihan veltoksi... Eiköhän tästä taas voimistuta ja palata kopsuttelemaan :)