TAMPERELAINEN PROVOSOITUU

.
No joo. Blogger ei suostunut julkaisemaan kuvaa. Ei se mitään. Pysytään rauhallisina eikä suututa...

Minä en yleensäkään suutu paljon mistään. Rauhallinen temperamentti syntyjään ja eletyn elämän elämisen kautta tullutta pärjäilytaitoa niin paljon että tunnen voivani vaikuttaa asioihin. Suuttumushan nousee usein siitä että turhautuu kun kokee että ei pysty hallitsemaan elämäänsä tai muita ihmisiä.

Yksi mikä minua nyppii niin että melkein voisin raivostuakin, ja jonain päivänä -kele vielä raivostunkin, ovat provosoituvat ihmiset. Mikä hitto siinä on että pitää imaista hernerokka nenään siitä kun LUULEE jonkun sanoneen jotain? On loukkaavaa tulla syytetyksi asioista joihin en voisi kuvitella syyllistyneeni.

Istuttiin kerran pöydän ympärillä työpaikan kahviossa. Töistä ja työntekemisestä tuli puhe. Työhöni kuuluu arvioida kurssilaisteni kykyjä, työteliäisyyttä, edistymistä, vahvuuksia, heikkouksia ja niin edelleen. Mielessäni oli että ihmiset tekevät työtä tai opiskelevat eri tavoin ja eri vauhtia. Minulla on monta erilaista opiskelijaa joista jotkut pääsevät tuloksiin tasaista vauhtia etenemällä, toisilla taas on tapana ottaa välillä intensiivisiä tehokausia. Pohdiskelin sitä että ulkopuolinen voisi ajatella noilla tuurijuopon tapaisilla opiskelijoilla olevan huonompi työmoraali kuin tasaisilla pakertajilla, mutta kun omat monivuotiset kurssilaiseni tunnen hyvin. tiedän että muutamat laiskoilta vaikuttavat eivät ole laiskoja, samaan tapaan kuin lukihäiriöiset eivät ole sitä miltä ulospäin näyttävät.

Ajattelin kehua heitä, mutta en ehtinyt kuin sanoa "Ihmisillä on erilaista työmoraalia" kun yksi pöytäseurueesta kajautti "JA V'TUN TYÖMORAALI -TANA! OLEN KYLLÄSTYNYT KOKO TYÖMORAALIIN! JOKA PAIKASSA PAASATAAN.... " Ja sitä rataa.

Kiitti vaan h-tisti minun ylevien ajatusteni alentamisesta. Kiitti leimaamisesta. Kiitti h-tisti ilmapiirin pilaamisesta.

Selitin rauhallisesti oman kantani tuon keuhkoamisen jälkeen, mutta minua oli loukattu, vaikka en sitä näyttänytkään. Jonain päivänä saattaa itsehillintä tamperelaisyntyiseltäkin pettää. Jonain päivän ponnahdan pystyyn niin että tuolit kaatuvat, tartun pöydän reunaan ja kaadan koko hökötyksen, sivaltelen italialaisia korvapuusteja ilman mausteita oikealle ja vasemmalle ja huudan kimeällä äänellä "SIINÄ TEILLE PROVOSOINTIA, PROVOSOITUKAA TÄSTÄ - SLÄP, SLÄP, SLÄP..."
.