Talouskriisistä puhutaan. Kauppatieteitä en ymmärrä, mutta kieli-ihmisenä pistän toivoni siihen että toistaiseksi puhutaan taantumasta eikä lamasta. Recession, not depression. Lienee samantapainen aste-ero kuin psykologiassa masennuksella ja depressiolla.
Yritän lukea Hesarista asiantuntija-artikkelia, joka käsittelee kuluttajien reagointia taantumaan. Ennakkoajatukseni on että en kai tajua kymmentä prosenttia koko kirjoituksesta.
Olen väärässä. Kuluttajat ovat ihmisiä ja kulutusta voidaan tutkia sekä psykologian että sosiologian kannalta, siis minulle tuttujen ihmistieteiden kannalta, ei pelkästään taloustieteistä käsin.
Kiinnostuneena luen että sosiaalisista selityksistä tärkein on jäljittely. "Sosiaalisten normien mukaan laman aikana ainoa sopiva käyttäytymismalli on kulutuksen vähentäminen."
No eipä minullekaan muuta tullut mieleen kun kuulin uhkaavasta talouskriisistä.
Luin kyllä lehdistä neuvoja kuluttaa enemmän mutta hullulta tuntui.
"Psykologisempi selitys kuluttajien käyttäytymiseen on että epävarmassa tilanteessa päätökset syntyvät helpommin näppituntumalla ja tunteella. Tuttavan työttömyys tulkitaan merkiksi yleisestä kurjuudesta."
Menen jatkamaan artikkelin lukemista, innostuneena siitä että pääsen tutustumaan kauppakorkeakoulun professorin, Liisa Uusitalon ajatuksiin. (Vieraskynäkirjoitus, A2) Ja minä kun luulin että en muka tajua taloustieteistä mitään. Ihan varmaan tajuan ainakin 20 prosenttia artikkelista. Vaikka väärinkin, ja omalla tavallani. Yrittänyttä ei laiteta. (Laiteta minne...?)
Kuvassa kelohonka. Symboloikoon se pelkistyneisyyttä, askeettisuutta ja säästäväisyyttä.
