tja, miksi? Minun kasvateksessa on ollut tarkoitus saada esille lapsen omat piirteet, maut, lahjakkuudet, heidän omat mielipiteet.
Meillä taisi olla joka 6 puolue edustettuna perheessämme, kun nuoret pääsivät äänestämään eka kerran. Jokaisella kolmella pojallamme on ihan eri maku vaatteiden kanssa, eri tyyli.
He jo hyvin pienenä totesivat: "Kaikki ihmiset ovat erilaisia, tykkäävät ja ajattelevat eri lailla."
Eivät ole olleet tyrannejä. Miksi olisivat? Mutta eivät minun peilikuvia.
Siskojen välillä en ODOTA mustasukkaisuutta (olen alusta asti ottanut asenteen, että siskot ovat suuri rikkaus ja ETU. Eivätkä ole olleet mustasukkaisia toisilleen).
No joo - eipä ollut minulla mitään tuollaista mielessäni kun eilen kirjasin ajatuksia kasvatuksesta....
En oikein tajunnut mitä ajoit takaa. Tuli vain fiilis että pyrit tyrmäämään ja mitätöimään minun kirjoittamani joten keskusteluintoa ei syntynyt täällä päässä. Sori.
Menopaussi kirjoitti: "Varhaiskasvatukseeni kuului itse noudettua hopeapajurisua pyllylle, jos olin eri mieltä tai kyseenalaistin asioita. Kyllä siinä oppi olemaan muita ärsyttämättä, kun muutamankin vuoden oli risuja riipinyt."
En tiedä jos yhteistyöhaluinen lapsi on positiivista?
Voi apua - koko tuo pitkä lista minkä Hannele tuohon laittoi on kyllä minulle neljän raskauden, synnytksen ja viiden lapsen jälkeen tuttuja tuntoja!
Silti - aivan oikein Arkiterapeutti Kops - myös kasvatuksessa on kaksi osapuolta, lapsi ja aikuinen - ja molemmat antavat panoksensa kasvuprosessiin. Molemmat kasvavat siinä ja vaikka äiti on sama minulla on noita toisia osapuolia viisi kappaletta.
Täytyy sanoa, että tavoitteena on ollut yhteistyökykyiset, sosiaaliset eli toisten kanssa viihtyvät ja myötäelämiskykyiset lapset, mutta jokainen viidestä on ollut lähtöjään erilainen siinä suhteessa:)
Siinä missä toinen toimii kuin ihmisen mieli, toinen lyö päätään seinään kerran jos toisenkin, ennen kuin oppii...
tja, miksi? Minun kasvateksessa on ollut tarkoitus saada esille lapsen omat piirteet, maut, lahjakkuudet, heidän omat mielipiteet.
ReplyDeleteMeillä taisi olla joka 6 puolue edustettuna perheessämme, kun nuoret pääsivät äänestämään eka kerran. Jokaisella kolmella pojallamme on ihan eri maku vaatteiden kanssa, eri tyyli.
He jo hyvin pienenä totesivat: "Kaikki ihmiset ovat erilaisia, tykkäävät ja ajattelevat eri lailla."
Eivät ole olleet tyrannejä. Miksi olisivat?
Mutta eivät minun peilikuvia.
Lasta kasvattaessa en ODOTA tyranneja.
ReplyDeleteSiskojen välillä en ODOTA mustasukkaisuutta (olen alusta asti ottanut asenteen, että siskot ovat suuri rikkaus ja ETU. Eivätkä ole olleet mustasukkaisia toisilleen).
Ihan hyvä kommenttikirjoitus, mutta taas kerran vastasit johonkin Ihan muuhun kuin siihen mitä minä kirjoitin :)
ReplyDeleteKasvattaa yhteistyöhaluinen lapsi?
ReplyDeletetja, miksi?
Niin?
ReplyDeleteKIRJOISTA olen lukenut
ReplyDeletevaikesta raskaudesta
pitkästä synnytyksestä
imetysvaikeuksista
uhmaiästä
raivokohtauksista
hampaitten kasvusärystä
äidin väsymyksestä
kiljumisesta öisin
sisko-mustasukkaisuudesta
murrosiän pulmista
En ole tuollaista kokenut oikeassa elämässä.
Kaikki esitetään aina PULMINA kirjoissa.
Aina ihan odotetaan pulmia, niitä pidetään välttämättöminä...
No joo - eipä ollut minulla mitään tuollaista mielessäni kun eilen kirjasin ajatuksia kasvatuksesta....
ReplyDeleteEn oikein tajunnut mitä ajoit takaa. Tuli vain fiilis että pyrit tyrmäämään ja mitätöimään minun kirjoittamani joten keskusteluintoa ei syntynyt täällä päässä. Sori.
Rita, älä ota henkilökohtaisesti, jos kirjoituksesi herättävät uusiakin ajatuksia.
ReplyDeleteTyttäreni kanssa hiljattain juuri keskusteltu, kun kaikki neuvot, oppaat, kirjat, "virkamiehet" aina niin negatiivisia, aina odotetaan sitä pahinta.
Menopaussi kirjoitti:
ReplyDelete"Varhaiskasvatukseeni kuului itse noudettua hopeapajurisua pyllylle, jos olin eri mieltä tai kyseenalaistin asioita. Kyllä siinä oppi olemaan muita ärsyttämättä, kun muutamankin vuoden oli risuja riipinyt."
En tiedä jos yhteistyöhaluinen lapsi on positiivista?
Voi apua - koko tuo pitkä lista minkä Hannele tuohon laittoi on kyllä minulle neljän raskauden, synnytksen ja viiden lapsen jälkeen tuttuja tuntoja!
ReplyDeleteSilti - aivan oikein Arkiterapeutti Kops - myös kasvatuksessa on kaksi osapuolta, lapsi ja aikuinen - ja molemmat antavat panoksensa kasvuprosessiin. Molemmat kasvavat siinä ja vaikka äiti on sama minulla on noita toisia osapuolia viisi kappaletta.
Täytyy sanoa, että tavoitteena on ollut yhteistyökykyiset, sosiaaliset eli toisten kanssa viihtyvät ja myötäelämiskykyiset lapset, mutta jokainen viidestä on ollut lähtöjään erilainen siinä suhteessa:)
Siinä missä toinen toimii kuin ihmisen mieli, toinen lyö päätään seinään kerran jos toisenkin, ennen kuin oppii...