Katilein kirjoitti erinomaisen tekstin siitä miten Vauva-lehden keskustelupalstalla kotiäidit itseään ylentäen mollaavat niitä jotka puhuvat töihin menosta. Hänelle tuli paha mieli kun naiset syyllistivät toisiaan. Tuleeko tuollaisella reseptillä muuta soppaa kuin myrkyllistä ja pahaa? Minuakin alkoi harmittaa.
Samaa ilmiötä olen silloin tällöin joutunut todistamaan. Heti kun herää keskustelua lastenkasvatuksesta alkaa jonkinlainen kilpailu, muitten väheksyminen, nenä pystyssä bessewisseröinti. "Tiedän kaiken. Osaan kaiken." "Ihan säälittää noitten muitten touhut. Ja kasvatusoppaat ovat järjestään naurettavia ja teoreettisia."
Muistan miten kurja olo minulle tuli kun kerroin henkilölle A hyvästä ystävästäni B joka iloitsi ekan vauvansa odotuksesta niin että tuskin malttoi odottaa vauvan maailmaan tuloa. Henkilö A siihen kaikkitietävästi tuhahtamaan että kyllä kohta tietää toista, vaikka nyt on noin haaveittensa lumoissa.
Vuosia myöhemmin kerroin puolestaan tuolle henkilölle B että läheinen ystäväni C odotti vauvaa ja olin juuri hänen kanssaan tehnyt puhelimessa innostuneita suunnitelmia ja jutellut lastenkasvatusoppaasta jota hän luki odotusaikana. Henkilö B alkoi ääni halveksuntaa uhkuen morkata kasvatuskirjoja. Tottakai. Siihen mennessä hänellä oli jo kaksi lasta eli hän tiesi kaiken ja oli kasvatuksen ylin asiantuntija.
Se oli jotain niin ällöttävää että ellen olisi lady sanoisin nyt perkele.
Oliskohan se eka perkele sinulta tässä blogissa... jos sen siis sanoisit :D
ReplyDeleteLapset saisivat kasvattaa vanhempansa paremmin, etteivät nämä toisten kasvatustaitoja niin herkästi moittisi.
Minäkin aina jaksan ihmetellä näitä lastenkasvatusten besserwissereitä. Kun jokainen lapsikin on erilainen, ainakin meillä ovat kuin yö ja päivä, ei sovi millään samaan muottiin!!
ReplyDeleteItse aina kysäisenkin lapsiltani, että onko mennyt kasvatus oikein. Ja aina tulee vastaus, kuinka olisi pitänyt tehdä... :-)
Tosi. Ihan liian usein kuulee:
ReplyDelete"kyllä kohta tietää toista, vaikka nyt on noin haaveittensa lumoissa."
Noh, jospa se toisen onnen mitätöinti on taas vain sitä perikateutta? Eihän kateellinen kykene myötäelämään hyvää eikä jakamaan sitä. Esimerkkisi tyypit ainakin kiirehtivät tarjoamaan tilalle jotakin tosi ikävää....
ReplyDeleteJa varsinkin lapsettomia naisia kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia (tai ainakin jotkut kohtelevat). Lapseton ei muka voi tietää mitään lasten kasvatuksesta. Ihmeesti se Uma Aaltonenkin vaan nuoria opasti, vaikka on lapseton. Oma suku on täynnä kasvatusalan ammattilaisia (ja itsekin olen sillä polulla ollut) ja täytyy sanoa, että kaikkien suutarien lapsilla ei kyllä ollut kenkiä, mutta kovasti he olivat tietävinään kaiken. (Tiedän, että olet opettaja, joten älä ota itseesi, koska puhun nyt ihan muista ihmisistä.)
ReplyDeleteOLEMATON: Kirosanat vain isoon tarpeeseen, on minun mottoni, ja mielellään ei julkisesti. Opettajan hyvä olla esimerkki, oppilaat ja lapsikaverit voivat olla kuulolla...
ReplyDeletePidän tuosta katsantokannasta että lapset kasvattavat vanhempiaan. Sinun kivoista kirjoituksistasi näkyy miten antoisia keskusteluja sinulla on lastesi kanssa.
PAMI: Voi kun vanhemmat osaisivatkin ottaa huomioon miten lapsi kokee kasvatuksensa, ja herättää tuon kysymyksen! - Tosin ei siinä mielessä että antaisi lasten sanella oman kasvatuksensa ehdot :D
HANNELE: Minua selllainen toisen lannistaminen ja tympii niin että kun ei vaan jonain päivänä hermo menisi :D
KIVI: Sepä siinä että monet eivät kykene iloitsemaan toisen puolesta. Eipähän toiselle sitten myöskään tule tunnetta että haluaisi heidän puolestaan iloita. Tuo että aina maalaillaan ikäviä skenaarioita on tosissaan latistavaa :(
ReplyDeleteHELENA: Juu, anna vaan opettajien kuulla kunniansa, en ota henkilökohtaisesti :D Kun on työssä tottunut luennoimaan, meistä joillakuilla jää siviilissäkin päälle se käsitys että voimme neuvoa kaikkia pyytämättä. Semmoisesta pitäisi pidättäytyä.
Luin Hesarista jutun Uma Aaltosesta. Siinä on viisas ihminen! Mielelläni kuuntelisin hänen neuvojaan jos olisin murkkuikäisen äiti. Hänellä ei ole lapsia mutta on kuunnellut muiden lapsia, ja on kasvattanut koiria, heh :)
Kasvatusaiheet ovat kiinnostavia. Hui, kotiäitinä minua kovasti harmittaa tuollainen, ninamikkosen ensiesiintyminen minkä näin oli sellainen, että jos asialla on sellaisia ajajia ei vihollisia tarvitakaan8)
ReplyDeleteToivoisin niin, että kaikilla olisi tasapuolinen mahdollisuus valita itselleen ja lapselleen sopiva hoitomuoto - minulle sopi tämä kotihoito paremmin.
Kiinnitti huomiota tuossa aatostesi lopussa tuo:*änellä oli jo kaksi lasta eli hän tiesi kaiken ja oli kasvatuksen ylin asiantuntija.*
Taisi olla aika pienet lapset hällä. Meinaan itse en ole koskaan ollut niin hyvä kasvattaja kuin silloin, kun itselläni ei vielä ollut lapsia. Heidän synnyttyää ei mikään enää ole ollut varmaa ja kaiken luovuuteni olen saanut käyttää kasvatuksen kiemuroissa ja sittenkin on varmuus ollut kaikesta kaukana;)
Sano nyt perässä: PERKELE!
ReplyDelete