Ihmisten välisessä keskustelussa huomattava osa kysymyslauseista onkin tarkemmin katsottuna oikeasti väitöslauseita.
"Mitä se sinulle kuuluu?" = Tämä asia ei kuulu sinulle.
"Oletko ihan varma?" = En ole samaa mieltä.
"Miksi sanoit noin?" = Sinun ei olisi pitänyt sanoa noin.
"Kuka puolustaa sorrettuja?" = Jonkun kuuluu puolustaa sorrettuja.
Oikeitakin kysymyksiä on. Tietenkin. Välillä emme tiedä kummanlaisesta viestinnästä on kyse. Reagoimme ehkä väärin. Ei ihme että väärinkäsityksiä syntyy kun emme sano mitä tarkoitamme. Joskus emme tarkoita mitä sanomme. Aina emme edes tiedä mitä itse tarkoitamme. Harvoin osaamme ajatella asiat toisen ihmisen kuvakulmasta.
Nja, taitaapa se keskustelu loppua vielä äkkiämmin, jos oikean puolisia väitöksiä vain käyttää. Jootku kutsuisivat kaikkitietäväksi Besserwisser, Doctor Know-all..
ReplyDeleteHANNELE: Kyllä, ainakin noissa esimerkeissä. Kysymys jättää sentään varaa toisen ihmisen vastaukselle.
ReplyDeleteTosin paljon riippuu asiayhteydestä, tuntevatko osapuolet toisensa, äänensävystä...
Muistelen muinaisessa opettajakoulutuksessani varoitetun liioista syytteen sisältävistä tai sellaisiksi tulkittavista kysymyksistä. Kysyminen voi olla myös vallankäyttöä.
ReplyDeleteParisuhteessa ainakin on todella helppoa kysyä muka viattomasti erittäin retorisia kysymyksiä, joilla vain loukkaa toista tai vihjailee omista tarpeistaan tai milloin mitäkin.
MA-RIIKKA: Hui sentään kun ajattelee niitä vanhan ajan opettajia ja heidän Gestapokysymyksiään, ivallisia kysymyksiään, kysymyksiä jotka sisälsivät syytteen, uhkauksen tms... Puistatus! Ja ajattele millä äänensävyillä valta-asemassa voi esittää kysymyksiä, huh huh :(
ReplyDeleteParisuhteiden viestintä saattaa olla erittäin julmaa, olen siitä lukenut. Pahimmillaan aivan kauheaa henkistä väkivaltaa.
Hyvät olivat esimerkkisi - tai siis pahat :D
Mitköhän siitä seuraisi, jos me kaikki sanoisimme toisillemme päin naamaa sen kaiken mitä aina silloin tällöin toisistamme saatamme ajatella. Negatiivisestikin?
ReplyDeleteTai kysyisimme ääneen ja suoraan kaikki ne tylyt kysymykset joita mielessämme tykönämme aika ajoin saatamme kysyä?
Jaa a?
Eri asteisia psykologisia pelejä
joudumme toisten ihmisten kanssa kai jokainen joskus pelaamaan. Toiset ovat kehittyneet ammattilaisiksi, koskaan paljastumatta, paljastamatta todellista minäänsä.
On meissä heitäkin jotka eivät omaa ns. diplomaattisia,
sovittelevia taitoja ollenkaan, vaan ovat sellaisia kuin ovat, eivätkä pelkää, sanoa mitä ajattelevat.
Rehellisyys tietysti pitäisi olla kaiken vuorovaikutuksen a ja o.
Mutta ko. ominaisuutta käytetään myös usein väärin.
Miksi otit tämän asian esille? Oliko se nyt ihan välttämätöntä?
ReplyDeleteLEONOORA: Äärettömän monimutkainen asia.
ReplyDeleteJoidenkin ihmisten kanssa kommunikointi on niin helppoa ja mutkatonta.
Toiset ottavat nokkiinsa ihan kaikesta.
Kolmannet eivät hätkähdä vaikka kuinka huutaisimme.
ISOPEIKKO: Aivan :)
(Hyvänen aika miten elämä helpottuu jos alkaakin tulkita KAIKKI kysymykset retorisiksi ja vaan sanoo aina "niin" ja "ihan totta" ja "älä muuta sano" :D
Mitä se sulle kuuluu´´ on kyllä lausahdus joka lopettaa keskustelun lyhyeen ja mielestäni tosi epäkohtelias. Entäs sitten? Onko mun vika?
ReplyDeleteTuo oli kyllä hauska huomio miten paljon kysymyslauseita viljellään tarkoittamatta niillä paljon mitään, n'est-ce pas?
Tuo on sellaista piiloivailua, jos on. Tarkoitan, jos ei kysymystä ole esitetty oikeasti ja vilpittömässä mielessä ;)
ReplyDeleteItse olen lakannut käyttämästä kysymysmerkkiä retorisissa kysymyksissä, vaikka kieliopin mukaan myös retoristen kysymysten perään tulee sellainen merkki laittaa. Ja tätähän ei sitten voi tietää muut kuin minä (paitsi nyt myös sinä), heh.
SIROKKO: "Mitä se sulle kuuluu" varmaan on tarkoitettukin lopettamaan keskustelu... Nyt kun mainitset. Synonyymi ilmaukselle "turpa kiinni" :D
ReplyDelete... n'est-ce pas / isn't it?
ELEGIA: Piiloivailu on aina jotenkin kammottanut minua. Nuorempana menin siitä ihan lukkoon, sitten jossain vaiheessa aloin tajuta että ei se minua vahingoita. Ivallinen ihminen mehustukoon omissa myrkyissään :D
Kuule tuo kysymysmerkitön retoriikkahan on pirullisen nerokasta! Ehkä kysymysmerkin voisi korvata huutomerkillä. Eikös vaan voisikin! :)
Testataanpa minidialogin avulla:
"Onkos neiti naimisissa?"
"No mitä ***ttä se sulle kuuluu!!!"
(Hihihii, taitaa toimia)
Tämä postauksesi on erityisen mielenkiintoinen.
ReplyDeleteMonipuolisesti pohdiskelet aihettasi ja iskevän lyhyesti.
Minulla on taipumus lukea monista kirjoitetuista ja lausutuista lauseista liikaa. Joissakin lauseissa taas ei ole oikein mitään luettavaa. Yleensä ylitulkinnasta on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Kysymykset ja väitteet saattavat sisältää vaikka mitä tai olla sisältämättä.
Helpointa on viestiä kasvokkain, koska katseet ja muu kehon kieli tarkentavat merkityksiä. Yleensä luen ihmisiä tarkasti, mutta joskus väärinkäsityksiäkin syntyy. Huumori on vaikein laji. Minun huumorini toisinaan loukkaa lukijaani tai kuulijaani.
KATJA: Ehkäpä minullakin rasituksena oma tapani ylitulkita. Rasituksena tai kykynä... En ole varma onko se miinusta vai plussaa.
ReplyDeleteSen tiedän että opiskelijoitani pohdin tapauksina nurin narin, ristiin rastiin, edes sun takaisin, heitä analysoidessani, opetusta suunnitellessani, yrittäessäni käsittää mistä johtuu tietty virhe, oppimisen jähmeys jne jne.
Vääriä tulkintoja pyrin välttämään siten että jätän aina ajatuksiini varoituksen: "Voi olla että olen hakoteillä."
Joillekin kasvokkain viestiminen vaikeampaa kuin kirjeenvaihdossa.
Kommenttisi herätti valtavasti ajatuksia!