Thursday, January 15, 2009

Luova leikkiminen takaisin



Lapsissa on tulevaisuus. 

Millainen tulevaisuus on odotettavissa kun luova leikkiminen korvautuu yhä enemmän valmiiksi syötetyillä videopeleillä, satuvideoilla, televisiolla? 

Lapsi tarvitsee henkilökohtaista kosketusta äitiin, isään, muihin lapsiin. 

Kosketusta luontoon, eläimiin, oman mielikuvituksen käyttämiseen, vuorovaikutukseen.

Hiekkalaatikko, musiikki, laulu, tanssi, iltasadut.

Elektroniikka minimiin! Luova leikkiminen takaisin.


11 comments:

  1. Niin, vaikka... det ena behöver ju inte utesluta det andra.

    Olen musisoivien tietokone-partiolaispoikien äiti.

    ReplyDelete
  2. Kysymys on tasapainosta. USA:ssa ollaan menossa ihan vikasuuntaan, kun ei vaan Pohjoismaissa ja muualla mentäisi myös. Tutkimusten tulokset ja kehityssuunta minusta hyvin huolestuttavia. Tilanne ihan erilainen kuin 10 vuotta sitten.

    ReplyDelete
  3. Tutkimuksista en tiedä, mutta kouluissa huomaan, että vähemmän harrastuksia. Aikaisemmin kaikki pelasivat jalkapalloa. Sekään ei ilmaista ja vaatii vanhempien aikaa.

    ReplyDelete
  4. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että lapsillani tuntuu olevan ihan luonnostaan tarve tehdä omat leikkinsä. Muutaman "itsellään leikkivän" lelun olen erehtynyt ostamaan - niin kuin esimerkiksi koiran kanssa kävelevä bratz, ei mitään järkeä - mutta ne eivät pääse leikkihin mukaan muuten kuin koristeiksi :) Legoja olen hankkinut ihan mielelläni, koska niistä saa rakenneltua monenlaisia juttuja, kun jättää ohjeet laatikon pohjalle.

    ReplyDelete
  5. HANNELE: Tuttujen lapsilla jalkapalloharrastusta. Hirveästi näyttää vievän rahaa ja aikaa, mutta tosi hyvä harrastus.

    IPI: Tuo kuulostaa hyvältä. Juuri noin pitäisi mielestäni ollakin. Uskoisin että kaikilla lapsilla on olemassa tuo luontainen tarve. Voi niitä pienokaisia jotka totutetaan liikaan elektroniikkaan.

    ReplyDelete
  6. En näe varaa. Muistan oman 5-vuotisen poikani, joka ei osannut nimeään oikein kirjoittaa, mutta englannin nimiset pelit löysi koneesta :)

    Pienokainen, lapsenlapseni:

    ReplyDelete
  7. Meilla lapset sai aika vapaasti pelailla ja kayttaa tietisikkaa, mutta ihan mielellaan tekivat kylla muutakin. Tosin siina on ollut selkea ero lasteni valilla, toinen on luonnostaan vilkkaampi ja liikunnallisempi.

    Ma uskon, etta tassakin asiassa sellainen joustava ja ymmartavainen suhtautuminen on paikallaan. Kieltojen sijaan mieluummin vaihtoehtoja ja innostavia muita juttuja.

    Meilla lapset valitsi aina lautapelin perheen kanssa, jos siihen myos aikuiset osallistui. Mutta me myos kylla pelattiin videopeleja lasten kanssa.

    Perheissa joissa tuo joustavuus on puuttunut, nuo pelaamis ja tietsikka asiat ovat aiheuttaneet jopa pahoja riitoja ja ongelma on tuntunut saavan aivan liialliset mittasuhteet.

    Oikeastaan jos asiaa ruvetaan kutsumaan ongelmaksi, se sellaiselta nayttaa. Jos se nahdaan yhtena vaihtoehtona ja tilalle tarjotaan muitakin mielekkaita, niin uskon etta se tepsii.

    Mutta jos ne videopelit ja tietokone on vain vanhempien korvike ja tilalle ei anneta mitaan, niin aika ankeaa on lapset vakisin irrottautua siita maailmasta.

    No tulipas pitka sepustus, mutta aihe on ollut mulle erittain tuttu.

    Mieheni 46 v. on myos innokas videopelien pelaaja, haneen patee nuo samat konstit. ;D

    ReplyDelete
  8. HANNELE: Toistan - kysymys on TASAPAINOSTA. Hallitseeko elektroniikka ihmistä vai ihminen elektroniikkaa? Onko lapsi suurimman osan aikaa tietokoneen, TV:n jne äärellä vai osan päivää?

    ITKUPILLI: Kiva sepustus :)

    Tuossapa sanoit viisauden - kieltojen sijaan hyvät vaihtoehdot huonojen tilalle. Se toimii.

    Aikuisten tietokoneriippuvuudesta on silloin tällöin Dr Philissä esimerkkitapauksia. Tekee pahaa katsoa kun pienten lasten isä ei ole perheen kanssa vaan pelailee kaiken vapaa-aikansa tietokonepelejä :(

    ReplyDelete
  9. Hih, minun lapsenlapsi haluaa useimmiten olla kissa meillä ollessaan. Naukuminen alkaa jo autossa ! Ja mummihan taitaa kissojen kielen!! Hauska tapaus sattui HKI-Vantaan kentällä viime vuonna, kun kahviossa lentoa odotellessa kuulin takaani naukumista..pieni tyttö vastasi äidilleen ja mummolleen myös naukumalla. Ja ihan hyvin ymmärsivät toisiaan :) MIAU!

    ReplyDelete
  10. Heh, tuttu juttu - pikkuveljeni eläytyi pienenä kissaksi.

    Miau taitaa olla sama kaikilla maailman kielillä :)

    ReplyDelete