Wednesday, January 28, 2009

Yhteistyöhaluinen lapsi



Kyllä kai yhteistyöhaluista lasta on helpompi kasvattaa kuin pikkutyrannia. 

Mitäs jos alunperin ottaisi tavoitteeksi kasvattaa yhteistyöhaluinen lapsi?


10 comments:

  1. Anonymous4:11 pm

    tja, miksi? Minun kasvateksessa on ollut tarkoitus saada esille lapsen omat piirteet, maut, lahjakkuudet, heidän omat mielipiteet.

    Meillä taisi olla joka 6 puolue edustettuna perheessämme, kun nuoret pääsivät äänestämään eka kerran. Jokaisella kolmella pojallamme on ihan eri maku vaatteiden kanssa, eri tyyli.

    He jo hyvin pienenä totesivat: "Kaikki ihmiset ovat erilaisia, tykkäävät ja ajattelevat eri lailla."

    Eivät ole olleet tyrannejä. Miksi olisivat?
    Mutta eivät minun peilikuvia.

    ReplyDelete
  2. Anonymous4:15 pm

    Lasta kasvattaessa en ODOTA tyranneja.

    Siskojen välillä en ODOTA mustasukkaisuutta (olen alusta asti ottanut asenteen, että siskot ovat suuri rikkaus ja ETU. Eivätkä ole olleet mustasukkaisia toisilleen).

    ReplyDelete
  3. Ihan hyvä kommenttikirjoitus, mutta taas kerran vastasit johonkin Ihan muuhun kuin siihen mitä minä kirjoitin :)

    ReplyDelete
  4. Anonymous5:10 pm

    Kasvattaa yhteistyöhaluinen lapsi?

    tja, miksi?

    ReplyDelete
  5. Anonymous7:03 pm

    KIRJOISTA olen lukenut

    vaikesta raskaudesta
    pitkästä synnytyksestä
    imetysvaikeuksista
    uhmaiästä
    raivokohtauksista
    hampaitten kasvusärystä
    äidin väsymyksestä
    kiljumisesta öisin
    sisko-mustasukkaisuudesta
    murrosiän pulmista


    En ole tuollaista kokenut oikeassa elämässä.

    Kaikki esitetään aina PULMINA kirjoissa.
    Aina ihan odotetaan pulmia, niitä pidetään välttämättöminä...

    ReplyDelete
  6. No joo - eipä ollut minulla mitään tuollaista mielessäni kun eilen kirjasin ajatuksia kasvatuksesta....

    En oikein tajunnut mitä ajoit takaa. Tuli vain fiilis että pyrit tyrmäämään ja mitätöimään minun kirjoittamani joten keskusteluintoa ei syntynyt täällä päässä. Sori.

    ReplyDelete
  7. Rita, älä ota henkilökohtaisesti, jos kirjoituksesi herättävät uusiakin ajatuksia.

    Tyttäreni kanssa hiljattain juuri keskusteltu, kun kaikki neuvot, oppaat, kirjat, "virkamiehet" aina niin negatiivisia, aina odotetaan sitä pahinta.

    ReplyDelete
  8. Anonymous9:57 am

    Menopaussi kirjoitti:
    "Varhaiskasvatukseeni kuului itse noudettua hopeapajurisua pyllylle, jos olin eri mieltä tai kyseenalaistin asioita. Kyllä siinä oppi olemaan muita ärsyttämättä, kun muutamankin vuoden oli risuja riipinyt."

    En tiedä jos yhteistyöhaluinen lapsi on positiivista?

    ReplyDelete
  9. Voi apua - koko tuo pitkä lista minkä Hannele tuohon laittoi on kyllä minulle neljän raskauden, synnytksen ja viiden lapsen jälkeen tuttuja tuntoja!

    Silti - aivan oikein Arkiterapeutti Kops - myös kasvatuksessa on kaksi osapuolta, lapsi ja aikuinen - ja molemmat antavat panoksensa kasvuprosessiin. Molemmat kasvavat siinä ja vaikka äiti on sama minulla on noita toisia osapuolia viisi kappaletta.

    Täytyy sanoa, että tavoitteena on ollut yhteistyökykyiset, sosiaaliset eli toisten kanssa viihtyvät ja myötäelämiskykyiset lapset, mutta jokainen viidestä on ollut lähtöjään erilainen siinä suhteessa:)

    Siinä missä toinen toimii kuin ihmisen mieli, toinen lyö päätään seinään kerran jos toisenkin, ennen kuin oppii...

    ReplyDelete