Harvardin yliopiston neurotutkija Alice Flaherty arvelee tiedelehti Scientific Americanin artikkelissa, että bloggaaminen on hyväksi terveydelle.
Samasta asiasta suomeksi täällä.
Ja minä löysin linkit Yvioonin mainiosta blogista.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että ilmaiseva kirjoittaminen lisää koehenkilöiden stressinsietokykyä, parantaa nukkumista ja muistamista sekä lisää kehon vastustuskykyä.
Syöpäpotilaissa ja muissa pitkäaikaissairaissa ilmaisuvoimaisen kirjoittamisen teho voi selittyä placebo-efektillä. Valittaminen saa vaivoissa olevassa ihmisessä aikaan tyydytyksen tunteen.
Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä varmuudella, miksi terapeuttinen kirjoittaminen tuntuu kohentavan ihmisten vointia. Epäselvyyttä on myös siitä, miten kirjoittaminen vaikuttaa aivoihin.
Arkikokemus on ihmiselle osoittanut kautta aikojen että helpottaa kun saa pahan olon itsestään ulos, puhuttuina tai kirjotettuina sanoina.
Kuinka ollakaan, on tapauksia jolloin tämä menetelmä ei onnistu vaan tuloksena on kahta kauheampi olo. Tarkoitan niitä kertoja kun olemme tulleet avautuneeksi nurjamieliselle tai vailla myötätuntoa olevalle lähimmäiselle.
Blogimaailmassa tästä on karmeita esimerkkejä. Joku on perustanut blogin jotta saa ahdistuksensa ja pahat tuntonsa ulos, vain huomatakseen että kivet alkavat sinkoilla ja solvaukset lennellä. Minun aikanani on jo usea blogi joutunut lopettamaan tuon raukkamaisen inhottavan ilmiön vuoksi. Voi kun olisin älynnyt aikanaan neuvoa paria blogikaveria pistämään moderoinnin päälle ja kylmästi heittämään epäasialliset kommentit roskiin! Itsekään en älynnyt ennen kuin minua neuvottiin. Ongelmiin on usein arvaamattoman helpot ratkaisut.
Väite: Bloggaaminen on hyväksi terveydelle.
Kyllä! Kunhan pääsee eroon epätoivotuista halventavista kommenteista. Siihen asti bloggaaminen on epäterveellistä ja saa aikaan huonoa oloa.
Valitan mahdollista epämukavuutta kommentoijille. Minulla on moderointi päällä terveydellisistä syistä. Kommenttinne tulevat näkyviin kun olen ehtinyt lukea ja julkaista ne. Ei tarvitse pelästyä että ovat haihtuneet taivaan tuuliin.
Olen samaa mieltä. Bloggaaminen on hyväksi sairauden hoidolle.
ReplyDeleteSinulla on moderointi päällä terveydellisistä syistä. Minusta kokonaan kommentoimisen esto olisi terveydellisistä syistä paikallaan. Kun joutuu lukemaan kaikki kommentit ja valitsemaan läpi pääsevät eikö juuri se tressaa. Lisäksi joku saattaa koetella 'kepillä jäätä' ja kommentoi inhottavasti ja ilkeästi, koska tietää sinun lukevan kommentit ja seulovan ne.
Viereltä olen seurannut kuinka kipupotilas voi bloggailla päivästä ison osan, koska kirjoittamisen ja uuden luomisen aikana kipu väistyy teka-alalle.
Uskon minäkin, että kirjoittaminen ja tunteiden purkaminen edistää ainakin omaa terveyttä, miksei muidenkin, parhaassa tapauksessa. Minäkin ärryn usein, mutta hyvin harvoin yllyn arvostelemaan toisia.
ReplyDeleteOlen myös samaa mieltä negatiivisuudesta, mutta vastuu niissä on asianosaisella. Minä kirjoittajana saatan ärsyttää ja herättää negatiivisia tunteita ja totisesti netissä niin usein tapahtuu.
Mutta monilla on ihme-patoumia, joita sitten puretaan toisten niskaan. Se kai kuuluu asiaan.
Blogin kirjoittaminen on paljolti terapiakirjoittamista, missä sen suurin arvo ehkä onkin, ei suinkaan informaation levittämisessä, vaikka niitäkin pyrkimyksiä saattaa olla.
Rita, vielä ei ole mulle montaa ikävää kommenttia tullut. Mutta hyvä tietää, että voi laittaa tämän kommenttien moderoinnin päälle. Vielä en ole sitä tehnyt, mutta seuraan tilannetta.
ReplyDeleteOn se harmi, jos ei saa blogissaan kirjoittaa asioistaan rauhassa ja sitten saa rakentavia tai positiivisia kommentteja.
Yleensäottaenkin, jos pitäisi jotakin kritisoida (siis jos) sitä voisi miettiä, miten asioista sanoo.
Joka tapauksessa artikkeli osui silmiini netissä surffaillessani. Laitan välillä jonkun sanan googleen ja katson, mitä tietoja löydän. Nuo löytyi tuota kautta.
Kiitos tosi kiinnostavasta jutusta!
ReplyDeleteUskon lujasti kirjoittamisen terapeuttisiin vaikutuksiin. Omien tunteiden purkaminen esim. päiväkirjaan auttaa tunteiden käsittelyä.
Bloggaus muuttaa tilannetta juuri palautteen vuoksi. Ylppäreissä (psykan) kysyttiin juuri keskiviikkona sitä, miksi erilaiset ihmiset suhtautuvat negatiivisen palautteeseen eri tavoin. Joskus palaute tuntuu murskaavalta, toisinaan kaipaakin rakentavaa palautetta - mutta oikeilta ihmisiltä ja oikeaan sävyyn! kannustavaa, realistista palautetta varmaan ottaa mielellään kuka tahansa vastaan. Kun vielä oppisi sellaista antamaan. Taitolaji, kuten olet usein kirjoittanut.
Varmaan bloggaajillekin pitäisi opettaa itsensä suojelemista ja oikeaa jämäkkyyttä.
Paheksuvat ja ärtyneet kommentit on sikälikin hassuja, että blogin voi hyvin sivuuttaa, mikäli se ei miellytä. Ihan eri asia on istua keskustelemassa jonkun kanssa nokakkain pääsemättä pois tilanteesta - täällä tilanteessa ei ole pakko olla. Jos jotakuta auttaa asia ja esitystapa mikä minua ärsyttää, kierrän kaukaa, koska itse haluan saada bloggaamisestani huvia ja hyötyä en pahaa mieltä itselle enkä muille:)
ReplyDeleteOman selkävaivani kanssa tämä nettiyhteisö on ollut ihan pelastus. Luulen, että olisin tullut ihan (tai vielä enemmän) mökkihöperöksi ilman bloggailua, ainoaa omaehtoista yhteyttäni ulkomaailmaan välillä.
Uskon kyllä, että bloggaaminen on hyväksi etupäässä, tuskin kukaan sellainen edes bloggaa, joka ei saa siitä itselleen jotain nimenomaan myönteistä?
SANANJALKA: Käväisin blogissasi, se vaikutti raikkaan kiinnostavalta. Tulen uudelleen.
ReplyDeleteKommenttien lukeminen ei stressaa. Ei-toivottu henkilö ymmärtänee nyt itse pysyä poissa. Minulla säilyy hermot kun en enää joudu kiistelemään hänen kanssaan. Vapaa-aika on lisääntynyt äkkirysäyksenä, ja positiivinen energia.
Mitä tulee siihen että joku tuntematon anonyymi tulisi ilkeilemään... olen senkin saanut kokea joku vuosi sitten. Ei kiva tunne, mutta opettavaista kokea sekin. Osaa auttaa kohtalotovereita tarpeen vaatiessa.
MAALAINEN: Minua pännii enää hyvin harvoin toisten kirjoitukset. Ehkä niihin kohuaiheisiin on jossain määrin tottunut ja turtunut, ihan kun ei tulisi mitään uutta vastaan esim. monikulttuurien vastustajien kirjoituksissa. Totta puhuen en jaksa edes mennä lukemaan.
ReplyDeleteHirveä rasitus ihmiselle jos pitää ärtyä monta kertaa päivässä kuten joillekin tutuille ja tuttujen tutuille käy. Semmoiset olen oppinut kiertämään kaukaa. Eräällä tavalla kierrän sellaiset jo blogitekstissäkin, koska vältän tarttumasta aiheisiin joiden huomaan tuovan paikalle uhoojia.
Pidän kirjoittamisesta. Olen nuoresta asti halunnut kirjoittaa jotain joka päivä. Se on kuin persoonan osa tai jatke. Kirjoitan iloksi ja hyödyksi, ja mielipiteiden vaihdostakin tykkään, kun ei liian pitkäksi venähdä, eikä hyödyttömäksi läpinäksi tai typeräksi kiistelyksi.
Erityinen ilo on olla avuksi, tarjota linkki jota joku kaipasi, tieto jota joku kaipasi, ajatus joka synnytti muissakin hedelmällistä ajattelua.
Sinun blogistasi olen löytänyt monta hyvää linkkiä. Siellä käynti kannattaa aina myös sen vuoksi että kirjoituksissa on asiaa. Niitä on kiva lukea.
Hienoa että kävit täällä. Emme usein kommentoi toisiamme, mutta luen tekstejäsi tuon tuostakin :)
YVIOON: Joo, ei siinä mitään jos kritiikkiä tai eriäviä mielipiteitä tulee. Ratkaisevaa on esitetäänkö ne kunnioittavasti vai epäkunnioittavasti, asiallisesti vai letkauttaen. Ikävä kommentti kerran kuussa ei sekään haittaa, mutta annas kun blogissa alkaa työkseen ja harrastuksekseen käydä joku näykkimässä, nyppimässä tai tuulettamassa! Ei kannata kauan sietää, niska-persotteella vaan mäelle ja tervemenoa. Näppäimistöllä päähän että kopsahtaa. Kops!
ReplyDeleteMA-RIIKKA: Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista. Että osasitkin taas pukea sanoiksi ajatuksen jota minulla ei vielä ollut:
ReplyDelete"Bloggaus muuttaa tilannetta juuri palautteen vuoksi."
Niin se on. Hyvä palaute antaa kuvakulmaa, uuden perspektiivin, uuden ajatuksen.
Puhut oikeaa asiaa negatiivisen palautteen antamisesta ja saamisesta. Minullahan on opettajana sellaiseen sekä koulutus että pitkä kokemus, mutta se on muuntuvatilanteinen ja muuntuvatunnelmainen asia.
Onpa LOISTAVAA että ylioppilaat saavat tuollaista oppia, peräti loistavaa. Meillä kaikilla pitäisi olla sitä.
Terapeuttinen kirjoittelu parantaa, huomasin sen selvästi poikani tapauksessa.Itse en ole saanut mitään ilkeitä kommentteja,mutta toisaalta aiheeni eivät ole sellaisia houkutteleneetkaan.Aika neutraaleja kirjoituksia kun mulla on ollut. Mutta jos tulee, hyvä tietää että moderoinnin voi pistää päälle...
ReplyDeleteINKIVÄÄRI: Samaten minua ihmetyttää miksi jotkut ihan kuin menevät ärtymystään purkamaan tai lisää lietsomaan toisten blogeihin. Luulisi että ei mene sinne missä tulee vihaisemmaksi, mutta toisaalta voihan se olla että se on toisille keino purkaa höyryjä.
ReplyDeleteLuonnehäiriöisistä ainakin olen lukenut että kun he räjähtävät esim. puolisolle, haukkuvat ja mahdollisesti hakkaavat, sen jälkeen heidän olemukseensa laskeutuu rauha joksikin aikaa.
Ehdottomasti minulle, niinkuin sinullekin, bloggaaminen etupäässä HYVÄÄ TEKEVÄ keino kirjoitella, lukea, valokuvaillla, olla yhteydessä ihmisiin. Kivoihin ihmisiin. Ruttuturvat kierrän kaukaa.
YAELIAN: Pikkulapsia, jotka eivät vielä osaa kirjoittaa, auttaa piirtäminen siinä missä isompia kirjoittaminen. Kunhan ihminen saa omia sisäisiä vaikeita asioita itsensä ulkopuolelle alkaa helpottaa. Toinen ratkaiseva asia saattaa olla se että äiti, isä tai psykologi saa kirjoituken tai piirroksen välityksellä tietoa tai tulkinnan mahdollisuuden.
ReplyDeleteSinun kirjoituksesi tuskin kutsuvat häirikköjä. Nämä psykologiset kirjoitukset sen sijaan ovat semmoiseen omiaan, sekä sellaiset missä ihmiset purkavat henkilökohtaisia tuntemuksiaan.
Eräs itsemurhaa suunnitteleva kirjoittaja sai uskomattoman vihakirjoitusten ryöpyn päälleen. Sinne jäi blogi... en tiedä missä kirjoittajaparka tällä hetkellä.
beautiful spring flowers!
ReplyDeletethanks for becomming a follower of my blog!
greetings from denmark, sarah sofia
Kuulostaa kummalta, että itsemurhaa suunnitteleva saa vihakommentteja sen sijaan että häntä yritettäisiin saada näkemään, ettei se ole oikea tie.Tuntuu pahalta.
ReplyDeleteNyt en jaksanut lukea muiden kommentteja, mutta tässä omani:
ReplyDeleteAivan sama mitä sanoo tästä tohtori, kaveri, kolleega tahi muu likija.
Eikö tämän foorumin tarkoitus ole antaa itse kullekkin se ainutlaatuinen hyvä olo tai mitä kukin täältä hakee?
Tarvihteeko meitä sen enämpää laittaa laatikoihin?
Minä kirjoitan silkasta kirjoittamisen ilosta, välillä itkulla ja parulla, ja välillä ilolla ja riemulla höystettynä.
En millään haluaisi, että tämäkin foorumi tulee samankaltaiseksi kuin järjestötoiminta. Tietyt ihmiset sanovat mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Jos näin käy, lopetan tämänkin höpsötyksen.
Minä tykkään höpsöttää asiasta tai sen vierestä, ilman minua paremmin tietäviä tahoja!
SARAH SOFIA: It was a bit of a job trying to pick one of your blogs. You have so many :)
ReplyDeleteYAELIAN: Mitä viha on? Sen takaa löytyy pelkoa, ahdistusta, turhautumista... Ehkä kommentoijila oli omakohtaisia kokemuksia siitä että olivat menettäneet jonkun joka oli tehnyt itsemurhan. Sääli että heittivät kaiken sen ihmisen niskaan joka oli elämässä ajautunut köyhyysloukkuun ja umpikujaan, uskoisin huumeiden vuoksi.
ARJANNELI: Jokaisella varmaan oma käsityksensä siitä mitä foorumit tarjoavat ja mitä itse niistä haluaa. Samaistun tuohon kun sanot että kirjoitat "silkasta kirjoittamisen riemusta". On ihanaa jos saa vapaasti kirjoittaa. Sehän on sitä paljon puhuttua sananvapautta.
Pidä tuo jämäkkä tyylisi. Pidä sinäkin kiinni oikeudestasi kirjoittaa omat höpsötykset. Blogia ei tarvitse lopettaa kun ei päästä "paremmin tietäviä tahoja" määräilemään tahtia. Liiallinen kohteliaisuus on pahasta.
Rita
ReplyDeleteKirjoittaminen on terapiaa, sen kautta voi kehittyä ihmisenä, ja varsinkin blogeissa, joissa on mahdollisuus sanalliseen vuorovaikutukseen.
Ihmettelen joskus, että vaikka meuhkaan itse blogissani ja puran varsinkin kiukkuani maailmassa esiintyvistä epäoikeudenmukaisuuksista, ei kukaan ole tullut sinne ja käyttäytynyt loukkaavasti.
Iineksen blogin kommenttilaatikossa olen kyllä saanut kritiikkiä osakseni.
Onneksi voi herjat palauttaa bittiavaruuteen yhdellä näpäytyksellä, jos epäasiallisuuksia ilmenee.
LEONOORA: Tuossa sanoit totuuden: Kirjoittamisen kautta voi kehittyä ihmisenä. Vuorovaikutuksen kautta eri tavoin kuin pelkästään itselleen kirjoittamalla.
ReplyDeleteSinun blogissasi eivät anonyymit tosiaan ole riehuneet. Ehkä kalikka ei ole kalahtanut keneenkään henkilökohtaisesti.
Koska olet saanut kokea kritiikin Iineksen lootassa, tiedät sen mitä bloggareista niin monet, tiedät mitä on olla kritisoitavana. Asiattomat ja vihamieliset herjat ovat rasittavia, ja niitähän siellä taitaa riittää. Loppuisivat kun bloginpitäjä deletoisi ja moderoisi mutta hänellä on ilmeisesti ajattelutapa ja periaate että ne on käsiteltävä... Minua hän kohteli hyvin alentuvasti kun sanoin oman kantani, eli sen että pysyn poissa negatiivisuuden tieltä ja siten säilytän oman positiivisen energiani. Tulkitsi sen niin että "laitan vain laastaria haavoihin enkä paranna niitä" kun hän itse pureutuu ongelman parantamiseen. Hyvää onnea hänelle tuohon mahdottomaan tehtävään jossa oma sielu on vaarassa. Minä pysyn edelleenkin poissa haitallisen negatiivisuuden tieltä. Toivon hänelle hyvää.
Herjat voi todellakin palauttaa bittiavaruuteen yhdellä näpäytyksellä kuten asian ilmaiset!