Oma valintani

Tähtäimessäni on aina ajatus ja aikomus oppimisesta ja siitä että ongelmat ratkaistaan ja pyritään haluttuun suuntaan. Tuo näkökulma minulle on opetustyössä, yksityiselämässä ja tässä arkiterapian osastossakin, vaikka tätä vain huvikseni kirjoittelen. 

Sama käytännöllisyyden katsantokanta kuin minulla on opettajan ammatissa minulla olisi psykologina tai terapeuttina, jos olisin ammatinvalinnassani jatkanut sillä polulla. 

En ole kiinnostunut juoruista, kohujutuista, skandaalinkäryisistä blogeista, lehtijutuista tai tunkioilla rypemisestä. Ei ole kyse minkäänlaisesta pelkuruudesta kun kieltäydyn menemästä lukemaan minulle suositeltua kohublogia, vaan yksinkertaisesti siitä että en siellä viihdy enkä katso että kenellekään siellä käymisestäni olisi mitään hyötyä. Hullulta tuntuu suosittelija lisäperustelu kieltäytymiseni jälkeen "sinähän olet kiinnostunut tällaisista asioista". En todellakaan ole, ellei minua kutsuta sinne rakentavana vaikuttajana, neuvonantajana tai käytännöllisen hyödyn vuoksi. Olen lukenut tarpeeksi tietääkseni että siellä ei ole mitään minulle. 

Tiedän minkälaisesta taiteesta pidän ja en pidä, keiden seurassa viihdyn keiden en, mitä ruokaa haluan syödä, mitä en, millaisia menetelmiä valitsen opetukseen, millaisia en, miten käyttäydyn ihmisten seurassa, millaista käytöstä en itselleni salli. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyesti sanottuna teen itse omat valintani. Jos olen kerran sanonut ei kiitos sen pitäisi riittää. Inttäminen väsyttää, ainakin minua. Tiedän että jotkut tykkäävät inttää ja kiistellä. Minä en. Olen oman tieni kulkija asioissa jotka ovat itselleni tärkeitä. 

Aikaisempaan narsistilukemistoon viitaten, juuri tästä syystä narsistin olisi mahdoton saada minua verkkoonsa: En lähde tanssimaan kenenkään pillin mukaan.

(Ei pahalla sitä kohtaan joka suositteli minulle kohublogia. Nämä pohdinnat ja itsetutkistelu vain nousivat asian tiimoilta. Ei mikään hyökkäys sen paremmin kuin puolustuskaan arvostettua blogitoveria kohtaan.)