Kaikki narsismi ei ole tuhoisaa

Jos olette seuranneet narsismikirjoitteluani, olette ehkä käsittäneet että narsistiset piirteet meissä kaikissa, ja narsistinen luonne ei ole sama kuin täysverinen narsisti, ja luonnehäiriöiseksi psykopaatiksi kehittynyt persoonallisuushäiriöinen hirviö. 

Lapsen maailma pyörii kokonaan hänen oman itsensä ympärillä. Muut ihmiset ovat häntä varten, häntä ruokkimassa, palvelemassa, hänen oikkujaan toteuttamassa. Mitä huonommin lapsi kasvaa ulos tuosta itsekeskeisyydestä, sitä nartsumpi hän on myöhemmässä elämässään. Jos toiseen ihmiseen eläytymiskyky ja myötätunto eivät kehity, sellaisen ihmisen seurassa ei ole hyvä olla.

Sain edelliseen postaukseen kommentin: 

"Nykyään muuten psykopaatit luokitellaan narsistisen luonnehäiriön omaaviksi, jos tunnistetaan. Huh huh, 2 ollut kohdalla ja todella vaarallista. Hyviä myös filmaamaan. Kiva että saavat empatiaa täällä."  

Tuossa on nyt sellainen ajatusvirhe että kaikki narsistit olisivat vaarallisia psykopaatteja. Meillä kaikilla voi olla tuttavapiirissä ja suvussa harmittavan itsekeskeisiä hankalia tyyppejä, joista emme onnistu aina tykkäämään. Ei se sitä tarkoita että olemme tyhmiä jos ajattelemme heitä myötätunnolla tai koemme sääliä, tai jopa rakastamme heitä, jos sattuvat sukua olemaan. 

Tuollainen ivallinen kommentti ei innosta keskusteluun.  Siinä turhennetaan kaikki tähänastinen kirjoitteluni, vaikka kirjoituksieni tukena on useita asiantuntijoita, ja itselläni pitkä kokemus useista narsisteista. 

Pyysin kommenttiin perusteluja. En saanut. Olisin toivonut eriävää mielipidettä reilusti, en vinoiluna. Jos viimeinen lause olisi esitetty yleisemmässä muodossa, vaikkapa näin "narsisteihin ei kannata tuhlata empatiaa", se olisi ollut asiallinen mielipide, ja erittäin varteenotettava näkökohta punnittavaksi. Hyvä näkökohta se on edelleenkin mutta ei aikaisemmin huvittanut sitä ryhtyä pohtimaan. En ole koskaan sietänyt sarkasmia. Ehkä puuttuu huumorintajua. Tiedä häntä.

Kommenttilaatikossa oli edelläni opettajakolleegani. Meillä opettajilla on vaikka minkälaista oppilasainesta. Joukkoon mahtuu narsistejakin. Emmekö muka saisi toivoa hyvää omille oppilaillemme? Eikö meillä saa olla empatiaa? Eikö meillä suorastaan kuulu olla empatiaa? Mehän olemme opettajia.

Kaikki narsismi ei ole tuhoisaa. Itsekeskeisellä ja itseään ihailevalla ihmisellä saattaa olla terve itsetunto ja hyvät ihmissuhteet. Esiintymisenhalun ja huomionhakuisuuden ei tarvitse olla merkki persoonallisuushäiriöstä. Se voi olla tervettä, se voi olla huonoa käytöstä, se voi liittyä henkilön ammattiin esiintyvänä viihdetaiteilija. Se voi auttaa häntä elämässä, tai haitata. Riippuu siitä missä ja kenen kanssa on tekemisissä. Ankara uskonnollinen piiri ei liene sopiva ympäristö, hauskanpito Ruotsinlaivalla on.

Aste-erot siis ovat huimat. On pahaa narsismia, keskivahvaa, lievää. 

Mikä on terveen narsismin vastakohta? Ja onko se parempi vai huonompi vaihtoehto?