Tuesday, March 31, 2009

Kaikki narsismi ei ole tuhoisaa



Jos olette seuranneet narsismikirjoitteluani, olette ehkä käsittäneet että narsistiset piirteet meissä kaikissa, ja narsistinen luonne ei ole sama kuin täysverinen narsisti, ja luonnehäiriöiseksi psykopaatiksi kehittynyt persoonallisuushäiriöinen hirviö. 

Lapsen maailma pyörii kokonaan hänen oman itsensä ympärillä. Muut ihmiset ovat häntä varten, häntä ruokkimassa, palvelemassa, hänen oikkujaan toteuttamassa. Mitä huonommin lapsi kasvaa ulos tuosta itsekeskeisyydestä, sitä nartsumpi hän on myöhemmässä elämässään. Jos toiseen ihmiseen eläytymiskyky ja myötätunto eivät kehity, sellaisen ihmisen seurassa ei ole hyvä olla.

Sain edelliseen postaukseen kommentin: 

"Nykyään muuten psykopaatit luokitellaan narsistisen luonnehäiriön omaaviksi, jos tunnistetaan. Huh huh, 2 ollut kohdalla ja todella vaarallista. Hyviä myös filmaamaan. Kiva että saavat empatiaa täällä."  

Tuossa on nyt sellainen ajatusvirhe että kaikki narsistit olisivat vaarallisia psykopaatteja. Meillä kaikilla voi olla tuttavapiirissä ja suvussa harmittavan itsekeskeisiä hankalia tyyppejä, joista emme onnistu aina tykkäämään. Ei se sitä tarkoita että olemme tyhmiä jos ajattelemme heitä myötätunnolla tai koemme sääliä, tai jopa rakastamme heitä, jos sattuvat sukua olemaan. 

Tuollainen ivallinen kommentti ei innosta keskusteluun.  Siinä turhennetaan kaikki tähänastinen kirjoitteluni, vaikka kirjoituksieni tukena on useita asiantuntijoita, ja itselläni pitkä kokemus useista narsisteista. 

Pyysin kommenttiin perusteluja. En saanut. Olisin toivonut eriävää mielipidettä reilusti, en vinoiluna. Jos viimeinen lause olisi esitetty yleisemmässä muodossa, vaikkapa näin "narsisteihin ei kannata tuhlata empatiaa", se olisi ollut asiallinen mielipide, ja erittäin varteenotettava näkökohta punnittavaksi. Hyvä näkökohta se on edelleenkin mutta ei aikaisemmin huvittanut sitä ryhtyä pohtimaan. En ole koskaan sietänyt sarkasmia. Ehkä puuttuu huumorintajua. Tiedä häntä.

Kommenttilaatikossa oli edelläni opettajakolleegani. Meillä opettajilla on vaikka minkälaista oppilasainesta. Joukkoon mahtuu narsistejakin. Emmekö muka saisi toivoa hyvää omille oppilaillemme? Eikö meillä saa olla empatiaa? Eikö meillä suorastaan kuulu olla empatiaa? Mehän olemme opettajia.

Kaikki narsismi ei ole tuhoisaa. Itsekeskeisellä ja itseään ihailevalla ihmisellä saattaa olla terve itsetunto ja hyvät ihmissuhteet. Esiintymisenhalun ja huomionhakuisuuden ei tarvitse olla merkki persoonallisuushäiriöstä. Se voi olla tervettä, se voi olla huonoa käytöstä, se voi liittyä henkilön ammattiin esiintyvänä viihdetaiteilija. Se voi auttaa häntä elämässä, tai haitata. Riippuu siitä missä ja kenen kanssa on tekemisissä. Ankara uskonnollinen piiri ei liene sopiva ympäristö, hauskanpito Ruotsinlaivalla on.

Aste-erot siis ovat huimat. On pahaa narsismia, keskivahvaa, lievää. 

Mikä on terveen narsismin vastakohta? Ja onko se parempi vai huonompi vaihtoehto?


6 comments:

  1. Hei Rita,

    suurimmassa osassa ihmisiä tuntuu olevan pientä narsismia (itsessänikin tunnistan aika suuren narsistisen haavoittuvuuden). On huonon ja hyvän itsetunnon päiviä, eikä se aina riipu siitä, onko tukka hyvin. Aste-eroilla on siis minustakin väliä. Pieni narsismi tekee meistä myös inhimillisiä! Tottakai olisi silti mukavaa, jos itsetunto ei ainakin ajoittain olisi hyvän tai arvostavan palautteen varassa, mutta toisaalta täysin terveen voi olla vaikea löytää tasoistaan seuraa!

    Jos tällaista arkista pienoisnarsismiaan kohtaa, niin sen kanssa oppii elämään ja toisaalta oppii paljon toisilta ihmisiltä. Kyse ei siis ole vielä sellaisesta persoonallisuushäiriöstä, joka leimaa koko loppuelämää. Varsinkin nuoria on turha leimata psykopaateiksi - muutos on mahdollinen. Tarve päästä aidosti lähelle toisia ihmisiä saattaa kypsymisen jälkeen tuottaa tuloksia.

    ReplyDelete
  2. Kirjoitat ihan asiaa, mutta termeistä olen eri mieltä. Anteeksi, mutta on pakko tarttua.

    Narsismihan on nimenomaan sairaalloista itserakkautta. Vaikka sen vahvuus vaihtelisikin, niin kyseessä on kuitenkin edelleen sairaalloinen piirre.

    Puhuisin mieluummin narsismin sijasta (kun kyseessä ovat terveet ihmiset) vaikkapa ihan itsekunnioituksesta ja -tunnosta. On ihan normaalia, ja joa suotavaa, pitää ja arvostaa itseään, mutta siinä vaiheessa kun puhutaan narsismista, on tämä piirre sairaalloisen korostunut. Voiko se siis koskaan olla hyvä?

    ReplyDelete
  3. MA-RIIKKA: Itsetunto ei minunkaan kokemukseni mukaan ole mikään pysyvä ominaisuus, vaan se vaihtelee, ihan jo senkin mukaan kenen seurassa olemme. Jos saa koko ajan negatiivista palautetta se latistaa paremmankin itsetunnon. Toisaalta jos saa kaiken aikaa positiivista palautetta ja kehuja, käykö niin että alamme levätä laakereilla? Unohdammeko kaiken itsekritiikin? Ehkä onkin onni että itsetunto heiluu.

    "Arkinen pienoisnarsismi" on käyttökelpoinen ilmaus tässä yhteydessä. Oikein ilostuin kun toit tuon ilmauksen tänne :)

    Diagnoosit kai periaatteessa hyviä, ellei leimautumisen vaaraa. Tämäkin tapauskohtaista ja häilyvää asiaa.

    ReplyDelete
  4. ELEGIA: Jokaisella on oikeus määritellä mitä haluaa milläkin sanalla tarkoittaa. Hankaluuksia tulee vasta jos keskustelukumppanilla on eri määritelmä mielessään ja kumpikin on tietoinen vain omastaan.

    Nyt lukemassani kirjassa (s.39) sanotaan näin:

    "Jotkut psykoanalyytikot ja kirjailijat erottavat terveen narsismin ja epäterveen narsismin. Epäterve narsisti ei ole vielä kehittynyt sosiaalisesti ja moraalisesti, kun taas terveellä ihmisellä on terve itsetunto, joka edesauttaa häntä menestymään maailmassa ja myös tuntemaan samalla tavalla kuin muut ihmiset."

    Määritteleminen on tärkeää kun lähdetään keskustelemaan asioista. Muuten keskustelusta tulee helposti sellaista että osapuolet eivät ymmärrä toisiaan.

    Kannatan sinun ajattelussasi sitä että otetaan tavallisempia termejä käyttöön kun puhutaan tavallisista terveistä asioista. Tieteissä voi olla tarpeen käyttää tieteellisempiä käsitteitä, jotka ovat tuttuja alan ihmisille.

    Puolustaisin kyllä sikäli narsismista puhumistakin että lapsi ei vielä ole "valmis" kypsä ihminen. Lasta pitää tarkkailla, ohjata oikeaan, estää menemästä väärään... Jos narsismi on jotain tervettä ja hyväksyttävää lapsessa, se on epätervettä aikuisessa. Minusta termi puolustaa paikkaansa esimerkiksi tuossa vertailussa.

    Se on käyttökelpoinen myös puhuttaessa julkkiksista, Hollywoodista, supermalleista, siitä missä raja kulkee itsetunnon, itsetehostuksen, itsekeskeisyyden jne välissä.

    Sanan henkilökohtaiset konnotaatiot ja denotaatiot ovat kai lähinnä makuasioita. Jokainen päättäköön itse mitä sanoja haluaa käyttää.

    ReplyDelete
  5. Kommentteihin viitaten - sama vaikeus termeistä tulee monessa muussakin, koska samat sanat, joita käytetään sairaalloisista tiloista ovat käytössä myös arkikielessä tarkoittamatta diagnostisoitua sairautta.

    Olemmehan myös vaikkapa masentuneita, vaikka emme syö lääkkeitä tai edes käy lääkärissä, vaikka masennus on myös virallinen diagnoosi.

    Niinpä mielestäni sanoja voidaankin käyttää niin, usein tilanteesta kuitenkin selviää onko kyseessä vain tietyn sairaalloisen tilan piirteet jossain vai todella sairaudesta.

    Psykopaatti on käsittääkseni nimenomaan narsisti noin niin kuin virallisessa diagnostiikassa, mutta se ei mielestäni estä sanan käyttämistä muussakin yhteydessä.

    Kuten sanot - vaikka kaikki psykopaatit olisivat narsisteja, kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja - myös narsismissa on terveen ja sairaan alue, se ei ole on/off -tila.

    ReplyDelete
  6. INKIVÄÄRI: Tuo on/off -tila oli niin jännä ajatus tässä yhteydessä että taidan ottaa pari tuntia vapaata ja pohtia sitä kunnolla :)

    Kommentissasi on varteenotetaavaa asiaa. Sanat ovat suuressa määrin riippuvaisia niitä käyttävistä ihmisistä ja asiayhteydestä.

    Jotkut ihmiset käyttävät sanoja liian vahvoina tai väärin. Tässä järkyttävä esimerkki sanan "psykopaatti" käytöstä: Tuttava meni mielenterveystoimistoon. Terapeutti (tai mikälie) kysyi miten menee. Tuttavani sanoi että ei kovin hyvin kun mies on taas alkanut ryypätä. Terppa tähän huomauttamaan: "Sinä olet psykopaatti kun aina syytät miestäsi." ????

    Tuttavani joutui katsomaan sanakirjasta mikä on psykopaatti.

    ReplyDelete