Thursday, March 05, 2009

Ei olla vihreitä narsuntunnistuksessa



Edelleenkin pyöritän päässäni luonnehäiriöisten moninaista kirjoa. Luen teosta Sata tapaa tappaa sielu. Seuraavaksi tulossa luku Narsisti ja työ. Tänään olen lukenut Narsisteista ja uhreista parisuhteessa. Sitä ennen oli Lapsuus narsistin uhrina. Jälkimmäinen kaikista kurjinta, uskon.

Lista omaan elämään tuntuvasti vaikuttaneista narsisteista kasvanut. Aluksi tajusin että heitä on ollut neljä... Nyt on muististani selvinnyt kaksi lisää, luultavasti yksi muukin. Hänen vaikutuksensa ei merkittävä, mutta täyttää tuntomerkit. Joka tapauksessa kuusi sellaista jotka ovat minua piinanneet tavoilla jotka ovat erittäin selkeästi tunnistettavia kirjoista. Yksikään ei enää herätä tuskan tuntemuksia, pelon väristyksiä tai muuta sellaista. Päin vastoin, olen haltioissani näistä uusista tiedoistani ja kiitollinen koekaniinina olosta, koska se on tuonut tietoa jota sivustakatsojana ei voi saada.

Yksi käsite minulle ei ole vielä auennut lukemalla. Se on "tunnekoukku". Ehkä se liittyy vain parisuhteeseen narsistin kanssa. Sellaista suhdetta minulla ei ole ollut.

Omien kokemuksien lisäksi on läheisten kokemuksia minähäiriöisistä. Yhdellä heistä kiduttava avioliitto, kahdella narsisti esimies. Yhdellä omista riivaajistani oman kertomansa mukaan toinen vanhemmista luonnehäiriöinen (Itse hän ei tiedosta olevansa narsisti). Kirjastani käy ilmi että narsistin lapsesta tulee helposti narsisti. Sitä en todellakaan tiennyt aikaisemmin. Pitää ajatella erittäin monta entistä ajatelmaa uusiksi! Taidanpa taas palata lukukammiooni. 

Meikä ei ole enää vihreä näissä hommissa. Kavahtakaa tekin narsuja. Lukekaa. Oppikaa.


4 comments:

  1. Anonymous11:28 pm

    Narsistista persoonallisuushäiriötä on niin vaikea tunnistaa, koska ko. ihminen on usein/aina "ihana, lojaali, sharmantti, mukava...".
    Pohjalta paljastuu helvetillinen ihmis-hirviö, joka osaa manipuloinnin taidon. Loistavasti!

    Toimivat kuin katujyrät. Jättävät jälkeensä litistettyjä ihmisiä...
    Pahinta on mielestäni se, että he tekevät kaiken tietoisesti, omaa etua tavoitellen, eivätkä nää toiminnassaan mitään väärää.
    Argggh...

    ReplyDelete
  2. ARJAANNELI: Hauska tutustua :)

    Tuollaisia kuvaamiasi kammotuksia on lukemassani kirjassa jossa uhrit kertovat kokemuksiaan. Jotkut tyrannit niin pelottavia että heidän uhrinsa muuttivat mielensä eivätkä sittenkään antaneet lupaa julkaista omaa tarinaansa.

    Narsisteissa on paljon erilaisia ja eriasteisia tapauksia. Hitler oli yhtä ääripäätä, varmaan on olemassa toistakin ääripäätä. Nykytiedon nojalla narsistin on jopa mahdollista parantua, tai ainakin tiedostaa toimintansa vahingollisuus ja muuttaa käytöstään. Riippunee motiivista. Tai pakosta.

    ReplyDelete
  3. Se ottaa aikansa, kun alkaa tajuta ja tiedostaa, luonnehäiriöisten olemassaolon. Minä olen aina uskonut ihmisiin, luottanut jne... Ensimmäisen "katujyrän" ystävänä ja jälkeen jääneen litistyneen ihmisen ystävänä ja kuuntelijana, todella tajusin, ettei kaikki aina ole niin mustavalkoista kuin olin kuvitellut.

    Aikansa sitä epäili kaikkea ja kaikkia, sai opetella uudestaan luottamaan ihmisiin.

    Minäkin löysin elämästäni monta narsistia, eri asteisia ja eri elämän osa-alueilla vaikuttaneita. Luin kirjoja, koska tunsin tarvetta ymmärtää, mitä helvettiä oikein tapahtui silloin, kun tämä katujyrä siirtyi ihmisestä seuraavaan. Piiskasin itseäni, koska olin ollut sokea. Harvemmin sitä on tuntenut itsensä ihan niin ääliöksi kuin silloin.

    ReplyDelete
  4. Jamido: Minulla sama vika kuin sinulla, olen kovin hyväuskoinen. Sitten kun tulee petetyksi ehkä osaa vähän aikaa varoa.

    Minäkin olen tuntenut itseni ääliöksi, mutta toisaalta asian kirkastuminen, tajunnan herääminen on niin iloinen ja vapauttava asia että ei se ääliöisyys siinä enää paljon paina. Narsistit ovat ilmiömäisiä huijaamaan käytöksellään. Meitä viisaammatkin ovat mennet vipuun.

    ReplyDelete