"Sosiaalipsykologisen tutkimuksen klassikot osoittavat että 10 - 30 prosenttia ihmisistä muuttuu kiusaajaksi sopivissa olosuhteissa ja kehittelee kiusaamistekniikoita varsin luovasti.
50 - 80 prosenttia menee lauman mukana - siis osalliseksi vaikka kiusaamisrinkiin
vain 10 - 20 prosenttia kieltäytyy tällaisesta toiminnasta aktiivisesti." (s.17)
(Klikkaa allaolevaan otsikkoon niin pääset lukemaan kirjan esittelyn.)
Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin
Tuon laumanmukana uskon!! Itsekin muistan yläasteella ollessani menneeni osittain lauman mukana ja ihmetteleväni jälkeenpäin, että miksi! Tätä yritän myös opettaa lapsilleni, ettei tarvitse mennä lauman mukana, jos tuntuu siltä, että muut tekevät tyhmiä juttuja. Toivottavasti oppini menee perille. Kiusaaminen koulussa sekä työpaikalla on tyhmää.
ReplyDeleteItse en ole kokenut työpaikalla kiusaamista, mutta minulla on tällä hetkellä kaveri, joka sitä kokee. Yritän auttaa mahdollisuuksien mukaan.
PAMI: Lapsena voi kasvaa noista laumailmiöistä ulos vanhempien ja opettajien ohjauksessa ellei ole saanut sitä harvinaista syntymälahjaa jota tunneälyksi ja myötäelämisen kyvyksi nimitetään. Jokaisen kai ohjaa lapsiaan mielestään oikeaan suuntaan, mutta hirveän paljon on niitä jotka kehottavat ja usuttavat lapsia kyynärpäätaktiikkaan ja muuhun typerään ja tuhoisaan. Niin, ja jopa näyttävät mallia miten "idiootit pistetään ojennukseen liikenteessä" jne.
ReplyDeleteAnna kaverille lukuvinkki! Tuo Korhosen kirja on asiallinen ja antaa käytännön neuvoja sekä tajua siihen mistä on kysymys. Kirjassa kerrotaan mitä kannattaa ja mitä ei ehdottomasti kannata tehdä. Siitä ilmenee myös miten sinä voit tukea kiusattua.
Minulla oli aiemmin kolleega, joka vahti ja pyrki kiusaamaan oikeastaan kaikkia tasapuolisesti, millä tuulella sattui aamulla olemaan. Tämän aiemmin narsismin yhteydessä mainitsemani "aran narsistin ?" hän otti silmätikukseen erityisesti. Hän esitti visaisia kysymyksiä työhön liittyen ja oli kuulema kiva kuunnella, kun joku selittää... Otimme sitten yhteisen linjan emmekä "selitelleet" sen kummemmin.Tiesin työt aloittaessani hänen tyylistään ja ensimmäisen tilaisuuden tullen sanoin napakasti, että minun töitäni ei sitten tarvitse kenenkään vahtia! Se kyllä tuntui auttavan.
ReplyDeleteIRMELIN: Lukemassani kirjassa on joku case joissa mainitaan tuommoinenkin taktiikka.
ReplyDeleteKiusaajilla on uskomattoman ovelia tekniikoita kietoa joku ihminen (tai ihmisiä) lonkeroihinsa.
Yhdessä tapauksessa narsisti oli onnistunut luomaan itselleen hovintapaisen esimiehistön, joille kaikille esitti hiukan avutonta jota he kaikki opastivat ja neuvoivat ja pitivät siipiensä suojassa.
Pahimmat noista eivät ole kaksinaamaisia vaan monikasvoisia.
Voi että oletkin ollut onnekas kun tiesit etukäteen ja älysit mikä tehoaa!
Yleensä olen arka sanomaan mitään suoraan kasvotusten, olen sellainen raukkis, joka mieluummin murpattaa toisten kanssa takanapäin.Kestän huonosti eripuraa ja vatvon kunkin sanomisia , jos johonkin ajaudun. Siksi säästän itseäni -eli ihan vaan itsekkäistä syistä :) - pyrin pysymään poissa konflikteista. Tuolloin mahdoin olla nuori ja peloton!
ReplyDeleteUskon, että osa kiusaajista saa kanssakiusaajia sen vuoksi, että jotkut itsestään hyvin epävarmat persoonat saavat itselleen jollain tapaa vahvistusta ja suojaa, kun menevät ns. kiusaajan helmoihin.
ReplyDeleteItse olen elämässäni törmännyt työyhteisössä yhden kerran itseeni kohdistuneeseen kiusaamisyritykseen, jonka silloin (olin 20v ja risat) katkaisin yksinkertaisesti sanomalla kiusaajalle hyvin asiallisesti, että voisiko hän perustella epäasiallisen käytöksensä. Se loppui siihen. Hän oli juuri sellainen ihminen, joka haki kiusattavan aina uusista työntekijöistä.
Rohkeat ja vahvan itsetunnon, nimenomaan positiivisella tavalla, omaavat ihmiset ovat avainasemassa siinä, että uskaltavat puuttua kiusaamiseen ja katkaista sen. Usein voi olla muutamasta ihmisestä kiinni, että työyhteisö voi hyvin.
Aurinkoista viikonloppua! :)
IRMELIN: Luulen että suomalaisten kasvatuksesta puuttuu asiallinen suoraan sanominen ja vastaan sanominen. Sitä kun alamme oppia ja opettaa, asiat paranevat aivan eri näköisiksi. Tuo kommenttisi sai minut aktiivisesti pohtimaan tätä asiaa... Taidanpa alkaa kehitellä sitä. Kiitos :)
ReplyDeleteVERNA: Kyllä. Kaikki nuo kolme esille nostamaasi pointtia ovat teoksessa jota juuri luen.
ReplyDeleteKanssakiusaajiksi tullaan "turvallisuussyistä". (Myös muista syistä)
On olemassa ihmisiä jotka hyökkäävät uuden tulokkaan kimppuun ja alkavat kiusaamisen.
Terveen itsetunnon omaavat ihmiset avainasemassa, mallia näyttämässä. Mutta kuka tahansa tietoiseksi tuleva ihminen voi kerätä omat voimavaransa ja päättää sanoa "en hyväksy".
Kiva kun tulit kommentoimaan :)
Hei
ReplyDeleteSeuraan mielenkiinnolla tätä keskustelua erityisestä syystä. Olen viikko sitten aloittanut tilapäisen "keikan" uutena työntekijänä aivan uudessa ja oudossa työympäristössä. Maanantaina aloittaessani huomasin jotain hyvin kummallista porukan käytöksessä. Minut kyllä otettiin hyvin vastaan ja vähän neuvottiinkin mutta kukaan ei oikein tullut kohti. Mm. ei tervehditty eikä puhuttu jos en kysynyt suoraan.
Keskiviikkona sitten ääneen ihmettelin outoa kirjettä taukohuoneen pöydällä ja viimein silloinen työparini kertoi, että henkilökunta on ollut jo parin vuoden ajan jakautuneena kahteen. Minut kyllä hyväksyttiin mutta minulle puhuttiin sen mukaisesti kenen työparina kulloinkin olin.
En ole päässyt selville (enkä taida halutakaan) mistä kaikki alkoi ja kuka kiusaa ketä ja ketkä hännystelevät jne. Mutta outoa tämä touhu on, todellakin, ja tuskin hyväksi työntekijöille tai työtehollekaan.
Olen varuillani sen verran, että huomaisin milloin minua testataan tai yritetään saada valitsemaan puoleni. Olen valinnut itselleni suojaksi suoran puheen ja rehellisyyden.
T: Kaija
KAIJA: Kuulostaa halvaannuttavalta :(
ReplyDeleteSuora puhe ja rehellisyys voivat innostaa muitakin mukaan ja toimia esimerkkinä ja mallina. Tilaisuus vaikka päästä sankariksi.
Kuitenkin narsistille suorasta puheesta ja rehellisyydestä voi aueta aseet sinua vastaan. Korhosen kirjan mukaan niillä on tapana kerätä aineistoa jolla myöhemmin lyövät silloin kun haluavat jonkun ihmisen pois pelistä. Ottavat tietoja ja vääristävät ne.
Toivotaan että selviydyt vahingoittumana tuosta keikasta. Onneksi on vain keikka eikä vakituinen pesti. Voit ajatella että jätät aina duunin taaksesi päivän päättyessä ja keskityt terveempään elämään vapaa-ajalla. Kestämistä sinulle!
Kiitos neuvosta. Ennätin vielä keskusteluun mukaan.
ReplyDeleteSe mitä sanoit lyömäaseista (Korhosen kirja)on totta. Niitäkin on löytynyt aikaisemmissa tapauksissa elämäni varrelta. Rehellisyydessä ja suorassa puheessa on se hyvä puoli, että oma tausta on vahva.
Narsisti keksii ja löytää kyllä ihan itse keinot millä lyö sitä ei kiusatuksi tulevan kannata miettiä ja yrittää ruveta ohjailemaan. Narsisti ei ole tyhmä ja kun sairas mieli ryhtyy toimeen niin harva terve kykenee keksimään seuraavaa siirtoa.
T: Kaija
Hei
ReplyDeleteUnohdin kokonaan oman "keikkani".
Siellä minä olen vahvoilla siitä syystä, että elämäni ei ole kiinni menestymisestäni siinä työpaikassa.
Katson tilannetta sisältä käsin mutta ulkopuolisena ja sääliä tuntien. Ihmisparat tuhlaavat energiaansa ja terveytensä ihan tyhjän vuoksi.
Hyvin opettavainen tilanne minulle.
Jo tämän kokemuksen takia "keikalle" lähteminen kannattaa.
T: Kaija
Marianne Fredrikssonilla on kirja kiusaavasta yhteisöstä, minä opin siitä tätä dynamiikkaa sairaasta yhteisöstä. Jostkut työpaikat/yhteisöt eivät muutu. Kiusatun lähtiessä pois tilalle tulee aina uusi kiusattava.
ReplyDeleteYksi sosiaalipsykologien kuvaama motiivi kiusaamisen myötäilyyn on miellyttämisenhalu. Minusta se on melkein pelottavampaa - sille on niin moni altis.
Kiusaaminen on yllättävän yleistä myös aikuisten keskuudessa. Teinejä kun on opettanut, on ollut järkyttävää huomata, että aikuiset saattavat käyttäytyä keskenkasvuisemmin kuin nuoret. Aikuisille on myös vaarallisempaa sanoa suorat sanat takaisin, koska he pystyvät saamaan aikaan pahempaa tuhoa esim. työpaikalla (puhumalla pahaa selän takana pomolle ja työtovereille, kuten eräs kateellinen nainen minulle teki - hoidin kyllä asian puhumalla suoraan pomolle ja avoimesti). Raivostuttavaa, kun pitää yrittää käyttää diplomatiaa tuollaisten aikuisten kiusaajien kanssa, ettei tilanne pääse pahemmaksi.
ReplyDelete(Itse en ole kiusaamista juuri kokenut, mutta herkkävaistoisena kiinnitän huomiota tuollaiseen ja se ärsyttää minua tavattomasti, vaikka ei kohdistuisikaan itseeni.)
KAIJA: Hyviä nuo sinun kommenttikirjoituksesi; sopivat täydellisesti näihin viimeisimpiin kirjoituksiini ja lukuihini!
ReplyDeleteMA-RIIKKA: Tuhannet tänkjuut kirjasuosituksesta. Pistin heti muistiin! En olekaan vähään aikaan taas lukemut sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Jotta ymmärtäisi itseään ja kanssaihmisiä, pitää lukea ja tutkia noita ihmistieteitä pitkin ja poikin :)
HELENA: Erittäin hyvä havainto: aikuiset saavat pahempaa tuhoa aikaan toisille aikuisille kuin lapset ja nuoret. Mutta aivan hirveää tuhoa saavat nuoret ja lapset aikaan vertaisiaan vainotessaan ja kiusatessaan. Nykyään on netti jossa voi levittää mitä julmempia valheita luokkatovereista.
"Kiusaaminen" on hiukan harhaanjohtava sana. Jos lukisit tuon suosittelemani kirjan, huomaisit ehkä että sinua on kuin onkin "kiusattu", et vain ole sitä mieltänyt kiusaamiseksi. Minulla aukenivat silmät ja tajunta laajeni kun aloin lukea ansin narsisteista ja nyt kiusaamisesta.
KIITOS KOMMENTEISTA. LUIN NE KAIKKI USEAAN OTTEESEEN!
Hyvä ja tärkeä aihe, kaikille. Juuri mietin aihetta kun kolmikymppinen ystäväni kertoi että kiusaamista tapahtuu myös ammattiin valmentavassa koulutuksessa vanhempienkin opiskelijoiden kesken, ja mietin että jos ikinä joudun vastaavaan tilanteeseen niin toivottavasti olisi herkkyyttä havaita tilanne ja rohkeutta puuttua siihen heti. Työpaikoilla asia on myös todella paljon esimiehestä kiinni. Itselläni on kokemusta esimiehestä jolla ei ollut mitään tahtoa eikä kykyä puuttua työpaikalla valinneeseen tilanteeseen, ja se jätti yksittäisen työntekijän aika aseettomaksi.
ReplyDeleteNOORA: Kiusaamista tapahtuu joka paikassa ja on fakta että siihen ei hevillä puututa. On toivoa että asiat muuttuvat, koska vihdoinkin työpaikoille on tulossa selkeät ohjeet ja esimiehet velvoitetaan puuttumaan ongelmiin. Tähän asti he eivät ole tienneet mitä tehdä eivätkä tutkimuksien mukaan ole lainkaan motivoituneita toimimaan. Joissakin yrityksissä on jo selvät menettelyohjeet.
ReplyDeleteToinen mihin on toivoa on se että meistä jokainen voi saada apua ja neuvoja kirjoista ja netistä. Oma apu, paras apu :)
Minullakin on runsaasti kokemusta siitä että kukaan ei auta kiusattua. Olen joutunut omat tapaukseni viemään läpi väellä ja voimalla, yksin. Viralliset tahot auttavat kyllä kun vaatimalla vaatii ja hyvin perustelee oman tapauksensa. Kiusaaja-osapuoli vähättelee, ivaa ja mustamaalaa minkä ehtii. Siitä ei pidä välittää.