Tuesday, March 24, 2009

Mitä kiusaaminen on?


Pahojen työpaikkakiusaajien kohdalla pätee yksi nyrkkisääntö. He eivät muutu.  Jos heillä on tällainen toimintamalli ja moraali, he eivät lopeta edes jäätyään kiinni. Irtisanominen on yleensä erittäin varteenotettava vaihtoehto. Kiusaaminen on siihen täysin pätevä ja riittävä peruste. (s. 160) 

"Kiusaaminen" ei sanana ole kovin onnistunut työpaikoilla. Siitä tulee vääriä ja naiiveja mielikuvia. Ilmiötä voisi vaikkapa nimittää henkiseksi väkivallaksi, epäsosiaalisuudeksi, epäasialliseksi kohteluksi, häirinnäksi. 

Tässä muutamia kuvaavia termejä: "Simputus, savustaminen, eristäminen, sorto tai sortaminen, mitätöiminen, painostaminen, ahdistaminen, työpaikkaterrori, mobbaus, henkinen julmuus tai pelottelu, syrjintä ja nöyryyttäminen". (sivu 13)

5 comments:

  1. Olin kerran työpaikassa,jossa pomo lähinnä simputti, savusti ja mitätöi. Simputtaminen ja savustaminen liittyivät läheisesti yhteen: työsopimustani (tietenkin suullinen! huom! mitään kirjallista ei saanut pyytämälläkään mistään asiasta!. Pomo muutteli työsopimustani omin päin kolmeen kertaan ja minulle hän vain totesi aina edellisenä päivänä, että työsopimuksesihan päättyy tänään. Aluperin työsopumuksen piti olla vuoden mittainen tityin tuntimäärin. Kun jokin kmiespuolinen neuvottelukumppani vieraili talossa, pomo muisti tilaisuuden tullen silpaista jotakin helventavaa ja mitätöivää minun osuudestani neuvotteluihin, esim. "No, nyt siinä nikottelee", yms.

    Lopulta otin yhteyttä ammattitliittoon ja sieltä käytiinkin työpaikallani, mikä sai pomon toteamaan minulle, että sinähän tiedät, miten asia on? Kysyin, että siis? Siis miten? Ja tämä vastasi, että sinä et ole henkisesti tasapainossa. Purskahdin nauruun.

    Työpaikka alkoi ahdistaa siinä määrin, että sain niskajännityksen ja migreenin ja otin loppujen lopuksi sairaslomaa niin pitkäksi aikaa, kun työsopimus loppui.

    Tasutalla taisi vahvasti vaikuttaa pomon avovaimo, joka osallistui mm. työpaikan henkilöstön kokouksiin ym. tilaisuuksiin "äänettömänä yhtiömiehenä", ja taisi junailla asioita mielensä mukaan, millojn sinne nilloin tänne ja työpaikan naispuoliset työntekijät saivat tuon tuosta tuntea savustuksen hajun nenässään, kun ovi kävi säännölliseen tahtiin.

    Itse pomo oli sekä pappi että tuomari. Tiedä häntä, mutta siis ainakin omasta mielestään. :)

    ReplyDelete
  2. Kuten Kivi tuossa edellä kertoi, työpaikkakiusaajana voi olla myös esimies. Tai jopa kokonainen työnjohdollinen organisaatio. Siinä on pieni työntekijä varsin hankalassa asemassa, sillä kaikkihan tietävät, miten homma usein toimii. Työnantajapuoli saattaa joskus olla jopa niin sinnikäs, etteivät minkäänlaiset neuvottelut, vetoomukset tms. auta. Luottamusmiesjärjestelmäkin yritetään painaa kasaan ja korostetaan työnantajan oikeuksia.

    Työnantajan kanssa saattavat joskus, ikävä kyllä, lyöttäytyä yhteen myös työntekijät. Sitten kun neuvottelutilanteessa haetaan työntekijäpuolen mielipidettä asioista, niitä ovat yllättäen työnantajan toimesta antamassa juuri ne työnantajamyönteiset kollegat.

    Tässä korostuu ammattijärjestötoiminta. Jokaisella on oikeus voida hyvin; myös työpaikalla. Jos valta annetaan kiusaamiselle työympäristössä, on valmiina jatkumo, joka heijastaa pahaa oloa laajemmallekin. Niin tehtävään työhön, työyhteisöön kokonaisuudessaan, kotiin, sieltä lasten ja puolison kautta koko yhteiskuntaan.

    Näin ollen mikään kiusaaminen ei ole missään tilanteessa tai missään yhteisössä oikeutettua, vaan siihen on aina puututtava heti. Miten tämä saadaan aikaiseksi? Jokaisen yksilön positiivisella ja ihmisläheisellä ajattelulla. Sillä, että mitä laitamme kiertämään, tulee meille aina takaisin. Joskus, jossain muodossa. Se saattaa kuulostaa joidenkin mielestä ns. hömpältä, mutta niin maailma toimii.

    Jos on joskus kylvänyt sinnikkäästi hyvyyden siemeniä ja saanut sen kukoistamaan, saa vahvistuksen sille, että näin todella on! : )

    ReplyDelete
  3. Kiitos teille, KIVI ja VERNA, noista havainnollisista kirjoituksistanne! Erinomaisia.

    ReplyDelete
  4. Anonymous12:31 am

    Hei

    Eksyin lukemaan blogiasi Aasiaska.net:in kautta. Ainakin tämä aihe on mielenkiintoinen ja herättää ajatuksia. Valitettavasti en voi lukea blogiasi pidemmälle sillä värit ja tekstin koko sattuvat silmiin. Ymmärrän toki, että se saattaa olla joidenkin mielestä kaunista. Valitettavasti silmät rasittuvat moisesta ja siksi optimaalisinta on kirjoittaa mustalla tekstillä valkoiselle tai vaalealla pohjalle. Kuten esim.lehdissä.

    Kuitenkin toivon, että jatkat mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista kirjoittamista vaikka itse en pääsekään niistä nauttimaan.

    ReplyDelete
  5. Kiitos että kerroit! Minulla ei ollut aavistustakaan tuosta pulmasta. On monia blogeja joita en itse jaksa lukea koska teksti on epäselvää, esim. pientä valkoista tekstiä mustalla pohjalla. Luulin että minun iso tekstini on erityisen selkeää :)

    ReplyDelete