Monday, March 16, 2009

Muistojen ikkunoita



Meillä on omakotitalomme ikkunoista nyt näkymät kaikkiin ilmansuuntiin, mutta silloin kun parikymppisenä muutin vanhempien kotoa yksiöön, avautui näköala ainoastaan yhteen suuntaan. Viehättävä näkymä sinänsä. Ei ollut muita rakennuksia tukkeena. Puutarhamaista maastoa syreeneineen. Parvekkeeni ja ikkuna pihaan päin. Se Tampereella.

Seuraavana vuonna muutin mieheni kanssa Helsinkiin. Yksiömme ainoasta ikkunasta näki taivasta  jos oikein kurotti kaulaansa. Vastapäinen kerrostalo oli häiritsevän lähellä. Eläkeläisnainen pyyhki usein pölyjä asunnossaan jonka ikkuna näkyi meille.

Seuraavina vuosina katseltiin laajempia näkymiä opiskelijatalon isoista ikkunoista, asfaltteja ja isoja parkkipaikkoja.

Ensimmäisen omistusasunnon ikkunat antoivat kaikki itään. Näkökentän tielle kadun toiselle puolelle rakennettiin kerrostalo. Talon valmistuttua siihen muutti ihmisiä. 

Muistamme niistä ajoista erään rouvan parvekkeellaan. Rouvalla oli tapa heitellä sitä sun tätä parvekkeelta. Jos hän kävi röökillä, tumppi lensi nurtsille. Kesällä hän perkaili kukkalaatikoitaan. Kuivat lehdet saivat ilmalennon pihanurmikolle. Yhtenä päivänä alas sinkoutui joulukuusi. 

On ikkunoita ja on näyteikkunoita. Ihmisiä tulee tahtomattaan tarkkailleeksi heidän kodeissaan, lasitetuilla parvekkeillaan, heidän autoissaan. Ovat kuin akvaarioissa.

Ihminen voi katsoa ikkunaan, tai ikkunasta ulos. Vankilassa ikkuna edustaa vapautta. Korkeasaaren apinatalon ikkunaan kiinnitetyssä tarrassa luki: "Älkää naputelko ikkunalasiin". Inhottavaa jos asukit eivät saa olla rauhassa kotonaan. 

Postauksen tai kommentin aihe: 

Mitä ikkunamuistoja tai kokemuksia teillä on? 


14 comments:

  1. Tämäpä osui kuin nenä puuhun!
    Asun maan tasalla kerrostalossa, ja eräänä aamuna soipi puhelin. Ryntäsin keittiöön, ja sain kaapaistua kalsarintapaiset päälleni. Vastasin ja vilkaisin ikkunasta ulos.
    - Mitä prrrk..??
    Ikkunan takana seisoi mies poltellen tupakkaa ja tuijotti sisään. Olin niin hölmistynyt, etten kerennyt edes kansainvälistä käsimerkkiä näyttämään saatika kiljumaan hävyttömyyksiä suustani ennenkuin mies pyörähti kannoillaan ja luikki tiehensä. Viereisessä asunnossa on parturi, ja oli kaiketi menossa sinne....

    Toinen kokemus oli, kun valitin kolleegalleni tiskistä, jota en ollut jaksanut tiskata vieraiden käytyä syömässä..
    - Kamala kasa kertynyt, valitin.
    - Juu, minä huomasin
    - ??
    - Katselin tuos ohikulkiessani keittiöösi ja huomasin.
    - !!!??
    Pitäisköhän ruveta myymään pääsylippuja?

    ReplyDelete
  2. ARJAANNELI: "Nenä puuhun" - :D

    Tuollainen asuminen onkin aika vaativaa, ainakin vieraskoreille luonteille. Aina siisti koti, asiallinen pukeutuminen, ja säännöllinen kampaajakäynti naapurissa olisi semmoisen luonteen mukainen menettelytapa.

    Pääsylippuidea ei taitaisi toimia kun kämppääsi jo näkee ilmaiseksi, ellet sitten kehittele esiripullista systeemiä :)

    Meidän lähellä on semmoisia asuntoja joihin näkee sisälle jos kävelee siitä ohi. Olen ottanut tavakseni hienotunteisesti kiertää hiukan kauempaa.

    ReplyDelete
  3. Hei Rita!
    En kasita miksen ole aiemmin loytanyt blogiasi...
    Kirjoitat tosi mielenkiintoisista aiheista ja kivalla tyylilla. Iloa lukea vaikka aihe olisi rankka.

    Luin tuolta small talk tyrmayssessiosta.
    Onkohan tuo negatiivisuus jollekin joukolle jonkin tyyppista voimaa tuovaa energiaa?
    Itse sekoaisin jos joka aamu pitaisi ruotia miten kaikki on taas pielessa...

    Mutta tuosta englannin kielesta.
    Toivon hartaasti palvelusta.
    Jos kayt blogissani niin huomaat etta yritan pusata tekstia myos englanniksi.
    Teen kaikki perusvirheet ja jatkuvasti kielioppi hiertaa mielta.
    Kirjoitan kuten suomea. Ja liian pitkia lauseita.

    Haluaisitko olla kielipoliisi? Korjata kun huomaat jonkun kasittamattoman sepustuksen josta kukaan muu ei saa selvaa kuin mina!
    Tai jos huomaat etta teen jonkun saman virheen tai tavan ilmentaa jotain, aina samalla tavalla vaarin. Mielellani ottaisin opikseni!
    Lahipiirissani ei ole ketaan jolla olisi aikaa...
    En tarkoita joka postia syynata mutta silloin talloin jos joku hirvio lentaa silmille!

    Ikkunoista.
    Olen aina ollut ikkunaihminen.
    Nautin ulos tuijottamisesta.
    Vaikkei mitaan nay, nakyy kuitenkin.
    Silma lepaa tuijotuksessa, ajatus lentaa vapaana...

    Onhan sita kaikenlaista tullut ikkoista nahtya ja tullut varmaan nahdyksikin.
    Talla hetkella naen liian pienessa hakissa lintuja ja saan adrenaliinipiikin aina kun menen ko. ikkunaan mista ne naen.

    Noin yleisella tasolla: naen ikkunoista auringon - elamani ilo ja voima!

    Mukavaa viikon jatkoa! :)

    ReplyDelete
  4. Opiskeluaikana asuin toisen pojan / miehen kanssa yhdessä alivuokralaisasunnossa Lauttasaaressa. Usein kämppäkaverini istui katsellen ikkunasta kadun yli vastakkaisen talon ikkunoihin. Minua ei huvittanut tuollainen tuijottelu. Etenkin kun en nähnyt siellä mitään erikoista. Lueskelin mieluummin. Telkkaria ei meillä ollut.
    Kun en edes nähnyt autolla ajaessa lukea katujen nimiä, päätin mennä optikolle. Uudet silmälasit päässä satuin sitten katsomaan kadun toiselle puolelle ikkunastamme ja mitä näintään: Kaksi nuorta naista melko olemattomissa vaatteissa voimisteli ison ikkunan äärellä. Jo valkeni minulle, miksi kämppikseni istui illat pitkät tuolin selkämyksellä katsellen vastapäisiin ikkunoihin ja hyräili itsekseen.

    ReplyDelete
  5. BLOGitse: Hauska tutustua! Nautin pitkästä kommenttikirjoituksestasi jossa on paljon asiaa.

    "Tyrmäyssessio" - miten osuva sana :) Sitä se juuri oli, huolimatta siitä että kyseessä oli omat oppilaani ja tosi kivat ihmiset. Torjuminen ja tyrmääminen joillakin oppilailla tapa jonka he ovat omaksuneet suojakseen.

    Kielipoliisin homma ei kuulosta lainkaan kutsuvalta mutta nuo lisäselityksesi silottivat sitä sen verran että voin luvata lukea tekstiäsi korjaus- ja parannusehdotusmielellä :)

    Häkkilinnut pusertavat minunkin sydäntäni... Mutta jos yhtään lohduttaa, olen lukenut eläintarhoista lausuntoja että hyvin hoidetuissa ja varustetuissa tarhoissa eläimet viihtyvät eikä heillä luonnossakaan olisi välttämättä kovin paljon isompi reviiri. Toivotaan että pitää paikkansa ja ylettyy myös häkkilintuihin. Itse en pistäisi mitään lintua häkkiin.

    Tulen tänään vierailemaan blogeihisi. Eilen ehdin vain piipahtaa pikaisesti. See you soon!

    ReplyDelete
  6. SANANJALKA: Verraton kertomus :)

    Siitä saisi vaikka juhlapuheen aiheen koulun päättäjäisiin, siistittynä versiona tietysti. Opetus olisi että näkökyky paranee kun lakkaa olemasta likinäköinen, mutta toisaalta kaikkea ei ole tarkoitettukaan katsottavaksi.

    Lauttasaari on viihtyisä kaupunginosa, puita, puistoteitä, meri. Yksi opetuspaikkani on siellä. - Tai oli, nykyään opetan samoja oppilaita netissä ja puhelimessa, ja Lauttasaari on päässäni kauniina muistikuvina.

    ReplyDelete
  7. Voi, en tarkoittanut kielipoliisia sen varsinaisessa merkityksessa mutta en innostuksissani keksinyt parempaakaan sanaa joka ytimekkaasti ja lyhyesti kuvaisi mita ajoin takaa...

    Olen aina tykannyt englannin kielesta. Valitettavasti en saanut kouluaikoina opettajilta kovinkaan suopeaa suhtautumista koska kielioppi tuotti (edelleenkin) suuria ongelmia.
    En ole koskaan havennyt puhua koska monen asian voi 'huitoa' tai muuten naytella selvemmaksi.
    Tenkkapoo tulee eteen kun ei voi naytella vaan kaikki on sanoista, niiden laadusta ja jarjestyksesta kiinni. Autch!
    Kynnys oli KORKEA mutta silti paatin yrittaa.
    Suomalainenhan ei halua nayttaa olevansa 'tuutiitoottituu' vaan pitaisi olla taydellinen. Emmehan hyvaksy poliitikkojenkaan 'ei taydellista' puhetta vaikka itse asia selviaa ilman ongelmia.

    Nyt en enaa murehdi kuten alussa.
    Kirjoitan englanniksi koska perheemme on levittynyt maailmalle ja sen myota lukijoita on siella sun taalla.

    Uskon myos tavalla tai toisella kehittyvani.
    Ainakin uskallan olla vuorovaikutuksessa kirjoittamalla ja se on jo suuri voitto itselle.

    Jos syysta tai toisesta haluat olla minuun suoraan yhteydessa voit meilata toblogitse@gmail.com

    EN tarkoita sinulle 'pakkoa' tai muutakaan ylimaaraista vaivaa.
    Olisi vaan upeaa jos tiedostaisin mita virheita toistan tai mika on 'se' mista pitaisi paasta eroon/vaihtaa jne.

    KIITOS jo ajatuksesta, etta tulet nakemaan edes tsekkausvaivan kaymalla blogissani!

    Mukavaa paivaa!

    ReplyDelete
  8. BLOGitse: Kiitos meiliosoitteesta! Voinpa meilatakin :)

    Jos kieltä käyttää vuorovaikutuksessa, kuten kuvailet, siinä on isot oppimisen ja kehittymisen mahdollisuudet - tai sitten se on vain yksinkertaisesti hirveän hauskaa ja palkitsevaa :)

    Lähdenpä kokeilemaan s-postiosoitettasi...

    ReplyDelete
  9. Ikkunoista tulee mulle mieleen parikin paikkaa. Kerran asuin eksän kanssa täällä 15. kerroksessa, sieltä oli tosi hyvät näköalat ja ei ollut koskaan liian kuumaa,koska tuuli hyvin sinne. Ikkunoita oli kolmessa suunnassa siinä asunnossa. Helsingissä mulla oli aivan ihana näköala Pikku Huopalahden lahteen.Vieläkin kaipaan ja se onkin tietokoneen näyttöni taustakuvana! Viime vuonna pohjoisessa asuin talossa vuoren rinteellä ja olohuoneen ikkunasta näkyi suuri osa kaupunkia, alaspäin. Caracasissa yhdessä asunnossa näkyi toisella puolella slummi, piti varoa laukauksia, niin ei voinut liikaa katsella ikkunasta. Täällä nykyisessä asunnossani näen puiston olohuoneesta;pidän siitä.

    ReplyDelete
  10. YAELIAN: Kiva että sulla on puistonäkymä :) Ah, nähdäpä appelsiinipuita omasta ikkunasta... Ai joo mutta minähän voin tulla blogiisi niitä ihailemaan.

    Caracas kuulostaa niin haaveelliselta - ja raaka todellisuus onkin ¡pum pum! Venezuelalaiset telenovelat eivät aina paljasta sitä puolta.

    ReplyDelete
  11. Täällä on totuttu elämään ikkunaluukut kiinni yötä päivää kuin myyrät ikään. Hirveää,olemme kaupungin ainoa talo jossa luukut on auki, kaikki näkee meille mutta me emme mihinkään... no onneksi ei sentään asuta pääkadun varrella. Minä haluan nähdä ulos koko ajan, valoverhoistakaan en sen takia tykkää.
    Suomessa on kiva katsella ikkunoita, (en tarkoita sisään asti)joillakin on todella kauniita ikkuna-asetelmia, verhoja, koristeita, hämyistä valoa.Minusta ikkunat on tavallaan kaupunkisomistusta, tulee lämmin olo kun näkee asuttuja taloja eikä vain umpinaisia luukkuja.
    Tietty saatan vaivihkaa silmäillä koko huoneen siinä samalla, mutta en sentään tirkistely- enkä arvostelumielessä :) minusta vaan on kiva nähdä ja kuvitella millaisia ihmisiä taloissa asuu.

    ReplyDelete
  12. SIROKKO: Ei taitaisi myyräelämä minulle sopia, vaikka en toisaalta akvaariossakaan tykkäisi asua.

    Italiassa asuessani ymmärsin kyllä pimentävien ikkunaluukkujen arvon. Liika aurinko haittaa kodissa.

    Yksi ranskalainen ranskanopettajani (yliopistossa) sanoi että Ranskassa on elämäntapa asettua ikkunaan, tai kadulle tuolilla, katselemaan katuelämää ja muita ihmisiä. Hän lausahti että suomalaisten tapa vilkuilla kotiensa pitkiverhojen lomasta vaivihkaa ei ole mitään siihen verrattuna :)

    Hauskasti ja havainnollisesti kuvasit teidän elämistänne, oli ilo lukea!

    ReplyDelete
  13. Ikkunajuttuja minulla olisi paljon mutta kerron vaan lyhyesti että meillä on juuri sellaiset akvaarioikkunat koska haluan luonnonvaloa paljon kotiini enkä halua sytyttää sähkövaloja kuin viimeisessä hädässä:) Ikkunat eivät ole suorastaan peilaavat mutta sen verran käsitelty ettei ulkoa näy sisälle ellei pidä valoja päällä ja illalla vedämmekin rullaverhot alas.
    Olen tottunut siis kulkemaan vapaasti suurten ikkunoiden edessä ja nauttimaan rauhassa näkymistä.
    Koskaan en ole myöskään nähnyt kenenkään tuijottavan ikkunoihimme vaikka asumme kaupungissa.
    Entisenä maalaisena, kun minulla ei ole enää luontoa niin sitä on yritettävä kompensoida luonnonvalolla ja avarilla näkymillä.

    ReplyDelete
  14. MERIPILVI: Jo nimimerkkisikin tuo halun katsella isosta ikkunasta merelle :)

    Päivänvalo on tutkimuksien mukaan ihmisen psyykelle parempi kuin keinovalo joten hyvin terveeltä kuulostaa kaipuusi valoon.

    Illalla ihana rauhoittua, pimentyä ja sammua yöksi.

    ReplyDelete