Monday, March 02, 2009

Narsistien uhrit kertovat



Olen lukenut sata sivua "Sata tapaa tappaa sielu" teoksesta. (Käväise linkissä lukemassa näyte.) 

Kirja kertoo narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Se sisältää runsaasti narsistien uhrien kertomuksia ja tekee siten asian hyvin havainnolliseksi. 

He voivat vaikuttaa terveiltä, elinvoimaisilta, ihanilta ihmisiltä. Tulee shokkina ja yllätyksenä kun ristiriitaisuudet alkavat. Outo logiikka, ailahtelevaisuus, syyttely, henkinen tai ruumiillinen väkivalta, riidan rakastaminen. 

Jotkut uhreista ovat havahtuneet vasta kun ovat lehdestä lukeneet jonkun toisen uhrin tarinan joka on ollut kuin heidän oma tarinansa. Siksi tarpeen kirjoittaa tästä ihmistyypistä jota esiintyy kaikkina aikoina kaikkialla, ja jonka määrä ennusteiden mukaan on kasvussa. Olkaamme uhkasta tietoisia. Ei tieto lisää tuskaa vaan tiedon puute.

14 comments:

  1. That looks so nice and summery.
    We got over a foot of snow overnight and continuing today .
    Oh well :)
    Brad

    ReplyDelete
  2. Hi Brad: Thought I'd create an atmosphere of spring in the house. We have snow here, too. The best thing to do is enjoy it :)

    ReplyDelete
  3. Anonymous11:04 am

    Tarvitaan todella vahvuutta, rohkeutta ja omaa suuntaa elämälle ja toteuttaa itseään, silloin kun joutuu tai siis olosuhteet pakottavat tekemään työtä yhdessä narsistin kanssa. Tai jos puoliso on narsisti.
    Pitää uskoa itseensä ja silloinkin kun tietää tekevänsä virheen niin ei sovi masentua vaan ajatella, että
    No, asia on nyt näin ja sillä siisti.
    Hyviä sananparsia ovat:
    Kaatuu sitä valtamerilaivojakin.
    Kaikki on hengissä? ok_hyvä

    Nimittäin myös narsistien uhrit tekevät virheitä ja se on vaarallinen ase narsistin kädessä ja siihen pitää varautua. Oikein tehtyjä asioita ei ole vaikea perustella ja selitellä.

    No nyt lopetan tämän. Tuntuu niin vanhalta.
    (Flunssaisena kotona on liikaa aikaa)

    T: Kaija

    ReplyDelete
  4. KAIJA: Flunssaisena minäkin, mutta en kovin kurjassa kunnossa. Päinvastoin, hihkuen ja ahaa-elämyksiä saaden luen ja pohdin lukemani perusteella narsuja.

    Olisinpa tämän tiedon omistanut kun vaarini tyrannisoi mummoani. Niin, tosin ehdin juuri ja juuri syntyä ennen vaarin kuolemaa eli ei minusta vielä ollut kyökkipsykologiksi.

    Minulla ollut iso onni kun olen päässyt irtaantumaan kaikista minua piinanneista ihmisistä. Eilen tajusin että on niitä ollut viides ja kuudeskin niiden neljän lisäksi joita nyt olen pohtinut.

    Paljon säästää itseään kun ei edes vaivaudu narsistille selittämään että tarkoitukseni oli se ja se... Eivät he ole motivoituneita kuulemaan, mutta ovat äärettömän motivoituneita koventamaan otteita ja jatkamaan riitaa.

    Parempi selittää itselleen ja muille ja pysytellä persoonallisuushäiriöisestä kaukana - jos suinkin mahdollista.

    (Sillä tarkennuksella että nykykäsityksen mukaan ei ole mahdotonta että narsisti muuttuu.)

    ReplyDelete
  5. Anonymous12:14 pm

    Olet oikeassa. Ei kannata turhaan hukata aikaansa selittelemällä narsistille tekojaan.

    Vuosia sitten kerran työssäni, sain syytökset niskaani. Laitoin vastineen kirjallisena mutta pian asiaa käsiteltiin jo työpaikan ruokatauoillakin ja palavereissa ja minulle tulivat jo muutkin "hännystelijät" ilmoittamaan kantansa. Tätä kesti kuukausikaupalla.
    Viimein otin laista, asetuksesta ja työ- ja virkaehtosopimuksesta asiaa koskevista sivuista kopiot ja tarkan laskelman ja toimitin sen asianomaiselle ja esimiehelle.

    Lopputulos:
    Suureen ääneen ihmeteltiin, että eikö minulla todellakaan ole tarpeeksi töitä kun tuollaiseen asiaan käytän niin paljon aikaa.

    Tuo kokemus opetti paljon.

    T: Kaija

    ReplyDelete
  6. KAIJA: Samaten minä olen saanut karvaasti kokea että asiallisetkin valitukset yritetään vesittää, tai seuraa helvetillinen mustamaalauskampanja jne jne. Ei noissa tarvita edes narsisteja, tavallisetkin ihmiset tekevät suunilleen mitä tahansa jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta tai myöntää olevansa väärässä.

    Kyllähän viisas noista viisastuu, kai :) Mutta ei tässä silti pelkureiksi heittäydytä. Jos tarve tulee, minä taistelen kyllä. Viisaasti.

    Oletkohan edelleen samassa työpaikassa? Minä olen kahdesta narsistin vaivaamasta paikasta lähtenyt. Minulla kaikeksi onneksi aina yhtä aikaa useampi opetuspaikka joten saatan tarvittaessa luopua yhdestä.

    ReplyDelete
  7. Narsismi saattaa "periytyä" sukupolvelvesta sukupolveen. Totta kai koska kysymyshän on tunneköyhyydestä, kyvyttömyydestä myötäelää.

    Narsisti "valitsee" uhrikseen hyvin vahvan ja hyvän ihmisen, sellaisen kuin itse haluaisi olla. Jotkut uhrit kestävät ja jaksavat narsistin rinnalla loppuun asti.

    Sitä en kuitenkaan saata uskoa, että narsisti tietoisesti ja suunnitellen "valitsee uhrin". Meneekö se jotenkin niin, että narsisti vaiston varaisesti valitsee, huomaa kiltin ja ystävällisen ihmisen, kokee hänet turvalliseksi ja vähitellen liimautuu sellaiseen ihmiseen. Narsisti on pohjimmiltaan pelokas ja jäänyt tunne-elämältään lapsenomaisen kypsymättömäksi.

    ReplyDelete
  8. RITA, kaimani :)

    Selitykset narsismin alkuperästä ja siitä miten hän valitsee uhrinsa poikkeavat jonkin verran toisistaan, olen huomannut lukiessani eri lähteistä, ja jopa samasta lähteestä. Ei ihme koska narsisteja ja narsismin asteita ja variaatioita on lukemattomia.

    Minulle on tullut käsitys että se on häiriö mikä lapsen persoonallisuuden kehitykseen on tullut, "periytyvä" lainausmerkeissä, ei geneettisesti periytyvä, koska lapsi peilaa omaa persoonallisuuttaan siitä ihmisestä joka häntä hoitaa, mutta ei jokaiselle silti käy niin että heistä tulee haitallisen viallisia. Paljon riippuu myös lapsen synnynnäisistä ominaisuuksista, siitä mikä on vastustuskyky, synnynnäinen itsetunto jne.

    Keneen ja minkälaiseen ihmiseen narsisti iskee kiinni, siitäkin useita tapauksia, mutta esimerkiksi minuun ei kukaan todennäköisesti pääsisi enää liimautumaan, koska olen vaarasta tietoinen ja itsetuntoni on kehittynyt erittäin terveeksi. Yksi narsisti yritti pitää minua hovissaan vuosikausia sen jälkeen kun olin hänestä irrottautunut, lähettämällä säännöllisin välein sähköpostia, mutta kun en ryhtynyt vastailemaan satunnaista kohteliasta kiitos samoin hyvää minullekin kuuluu - tyyppistä viestiä lukuunottamatta, hänen yhteydenottonsa harvenivat joulutervehdyksiksi (yritti niissä aina kehua itseään ja saavutuksiaan ja saada minut kommentoimaan ihailevasti, ilman tulosta). Viime joulu oli ensimmäinen kun häneltä ei enää tullut meiliä - hallelujaa! Sitkeyspointsit hänelle :D

    ReplyDelete
  9. Olisinpa mäkin niin vahva, että teen niin kuin musta tuntuu hyvältä. Ja en alistu tällaisen tunnehäiriöisen tyrannian alle.

    No, nyt olen tuosta poissa, mutta jatko on auki.

    Kyllä mä vähitellen olen alkanut tuntea itseäni ja omaa kestävyyttäni ja sitä, millaisessa yhteisössä haluan tehdä töitä.

    Arvostan rehellisyyttä ja aitoutta ja sitä, että antaa toisen olla oma itsensä.

    Olen mäkin joidenkin ihmisten kanssa osannut toimia. Joskus vaan teen virheen ja yritän tulla toimeen tuollaisen narsistisen henkilön kanssa. Maksaako vaivan.

    ReplyDelete
  10. YVIOON: Ei taida maksaa vaivaa. Ovat usein erittäin riidanhaluisia, kostonhimoisia ja jähtevät kieroilemalla tai jyräämällä vastustamaan sitä joka yrittää heille pistää rajoja.

    Ajattelen omasta suhteestani piinaajiin että kiitti mulle riitti se on nyt loppu. Minua ei enää vedetä mihinkään temppuiluihin mukaan.

    Elämä menee hukkaan jos antautuu narsistien vedätettäviksi. Onhan siinä oma oppinsa, sitä en kiellä. Ellen olisi sitä sirkusta joutunut muutamalla taholla kestämään, en nyt osaisi olla varuillani enkä muita neuvoa. Skål på den saken :)

    Tulevaan valmistaudut näillä eväillä: Rakentamalla itsetuntoasi paremmaksi, lukemalla narsismista, olemalla näyttämättä pelkoa ja epävarmuutta hänen seurassaan jos joudut hänet kohtaamaan. Itsevarmuudelle he eivät voi mitään. Ota Kopsista mallia :)

    ReplyDelete
  11. Anonymous5:22 pm

    Hei
    Ihan vastauksena kysymykseesi Rita.

    Olen edelleen samassa työpaikassa ja aijon jatkaa tässä eläkeikään saakka jos en sitten tule toisiin ajatuksiin uuden ammattini myötä, mutta ko. narsistipersoona ei ole täällä enää töissä.

    T: Kaija

    ReplyDelete
  12. KAIJA: Kiva tietää että olet siitä riesasta päässyt :)

    ReplyDelete
  13. Anonymous3:14 pm

    Hei! Etsin juuri tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja päädyin tänne blogiisi. Pakko kysyä ajatuksia tai neuvoja jos sellaisia mahdollisesti on! Olen nimittäin huomannut ystäväni kumppanilla hälyttävän paljon narsistin piirteitä, ja mietinkin jo hieman epätoivoisena kuinka saada tämä ystävä tajuamaan suhteensa haitallisuus. Aluksi tämä tyttöystävä oli hyvinkin normaalin oloinen ja ihmettelin, että miksi olin kuullut vain huonoa juttua hänestä ja miksei kukaan pidä hänestä. Pian alkoi jo minullekin valjeta, että kaikki ei ole normaalisti tämän tytön päässä, hänen käytöksensä on uskomattoman röyhkeää, ylimielistä, itsekästä ja lapsellista. Kiukun puuskat tulivat aina mitättömistä asioista. Äärimmäinen huomionhakuisuus ja häpeilemätön itsekkyys saivat minut ja muut yhteiset ystävämme tosissaan miettimään, että mikä on vialla.
    Kaikki narsistin piirteet sopivat täydellisesti tähän tyttöön ja pystyn miettimään ihan tosielämän tilanteita, joissa nämä eri piirteet ovat tulleet esiin.
    Pakko oli avautua, kun asia vaivaa minua suunnattomasti!:)

    ReplyDelete
  14. Jos ystäväsi itse haluaa tietää onko hän narsistin uhri tai siihen kierteeseen joutumassa, voisi lukea teoksen Sata tapaa tappaa sielu (löytyy googlaamalla), joka on kirjoitettu uhrin näkökulmasta.

    Olen koonnut omia juttujani tähän postaukseen:

    http://kopsista.blogspot.com/2010/02/narsismi-kiinnostaa-laajalti.html

    Kuulostaa kuvauksesi perusteella sellaiselta jonka kanssa tulee olemaan jatkuva ja aina vaan pahempi huono olo. Oma terveys on vaarassa jos on narsistin seurassa eikä älyä hakeutua pois.

    ReplyDelete