Iloinen yllätys: Heidi johon tutustuin bloggaamiseni alkuaikoina, on palannut kirjoittelemaan. Tervetuloa!
Hänen ensimmäinen bloginsa oli nimeltään Kiltin tytön blogi. Kirjoituksissa saimme seurata hänen kasvuaan ja pyrkimyksiään ulos vääränlaisesta kiltteydestä. Antoisaa aikaa lukijoillekin.
Oikean ja väärän kiltteyden eroista olen usein täällä kirjoitellut, blogikeskustelujen ja lukemieni teosten innoittamana.
Aihe niveltyy mainiosti kiusaamisteemaankin. Lainaan Korhosen kirjasta. Sivu 16. (Katso edellinen postaus.)
"Eräissä tutkimuksissa on löydetty yhtäläisyyksiä työpaikkakiusaamisen tapauksissa. Kiusatut ovat uskomusten vastaisesti yleensä hyviä työntekijöitä. He myös useammin kuin muut välttelevät yhteenottoja. Toisin sanoen kiltit ja hyvät, sivistyneesti käyttäytyvät työntekijät, jotka välttävät rähinöintiä, saattavat joutua muita helpommin kiusaamisen uhreiksi."
"Tästä huolimatta kiusaajan ei tarvitse olla tuhma, paha ja sivistymätön. Kiusaamisen voi toteuttaa niin monella tavalla, ja mikä pahinta, jopa huomaamatta sitä itse. Näin on erityisesti silloin kun kiusaajan maailmankuva on pahasti vääristynyt - kuten narsistisesti häiriintyneillä."
Teoksen kirjoittajan kiusaaja oli nimenomaan sitä pahinta laatua. Korhonen käyttää hänestä psykopaatti-nimitystä.
Esipuheessa kirjoittaja kiittää kokonaista liutaa auttajiaan.
Lainaan: "Olen kiitollisuudenvelassa työterveyden asiantuntijoille, psykiatrilleni, asianajajalleni, terapeutilleni ja kaikille muille jotka ovat jakaneet kokemuksiaan, tietojaan, kirjallisuusvihjeitään ja neuvojaan uteliaalle kiusatulle."
Mikä onni että kiusattumme jäi henkiin ja kirjoitti niin monien kaipaaman teoksen. Kiusaamisaihe koskettaa kaikenikäisiä kaikenlaisia ihmisiä. Kirja tuo ymmärrystä ja apua.
Haa! Sinä heti muistit mainita minut :D
ReplyDeleteSanonpa heti yhden painavan kommentin. ;)
Kiltteydestä. Kirjoitit tuossa aikaisemmin jotain myös narsisteista. Itse jotenkin kammoan nykyisin sitä, että ihmisiä lokeroidaan. Kun ihmiset ovat lokeroitu, heitä voidaan syyttää ja heidät voidaan jättää sinne lokeroon? Tosin lokerosta voi yrittää poiskin. Joskus on hyvä, että asioille saadaan konkreettinen nimi, ainakin aluksi.
Ihan oikeita narsistejahan on vain noin 1 -3 % ihmisistä, mutta hyvin monilla on narsistisia ominaisuuksia. Yleensä ihmiset kohtaavat juuri näitä narsistisesti käyttäytyviä ihmisiä.
Mitä sanoisit tällaisesta määristelmästä?
On ihmisiä, joilla on sisällä syvä häpeä itsestään ja heillä on huono itsetunto tämän takia.
Osa heistä eli väärin kiltit yrittävät parantaa huonoa olotilaansa olemalla kilttejä muille, mutta tuhmia itselleen.
Toiset eli narsistiset ihmiset ovat valinneet oman ahdistuksen lievityskeinoksi sen, että ovat tuhmia toisille, mutta kilttejä itselleen.
Miltäs kuulostaa? Minusta tämmöinen ajatusmalli saa meidät kokemaan enemmän empatiaa muita kohtaan.
Sillä kummallakin rikkinäisellä ihmistyypillä on sama vaiva eli SYVÄ HÄPEÄ ITSESTÄÄN. Kumpikaan tie ei vie pois häpeästä. Vain häpeän kohtaaminen, tunnustaminen ja sen hyväksyminen voi auttaa lopulta siitä eroon pääsemiseen.
HEIDI: Kiitos kommentista. Mainitsemistasi aiheista olemme silloin ennenkin jutelleet ja postauksia tehneet; häpeästä, empatiasta, lokeroimisesta, kahden ihmistyypin vertaamisesta... :)
ReplyDeleteMeillä kaikilla on narsistisia ominaisuuksia. On olemassa tervettä ja haitallista narsismia.
Heh, palaammeko Gnothi Seautonin ja sinun vanhaan suosikkiaiheeseen: dualismiin?
Mikä on "oikea narsisti?"
Jos haluat tietää aiheesta, lukaise aikaisempia postauksiani ja niiden linkkejä ja kirjasuosituksia. Haitallisen narsismin väitetään olevan koko ajan kasvussa. Siitä olisi jokaisella hyvä olla tietoa.
:)
ReplyDeleteEli samoista asioista keskustellaan edelleen. Niin kai se on. Elämänpyörä pyörii ympäri yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kertaushan on opintojen äiti.
Mikä on "oikea narsisti"? Sitä kai pitäisi kysyä psykiatrilta.
Kumpi lisääntyy enemmän: tietämys haitallisesta narsismista vai itse narsismi? Myös arvot muuttuvat pikkuhiljaa. Esim. se miten naisia kohdeltiin 1950-luvulla ei tulisi kuulookaan tässä ja nyt. Se mikä oli hyväksyttävää ennen, nyt ei ole.
Kaikkihan lähtee kasvatuksesta ja kotioloissa. Kotona näytetään mallia lapselle siitä, mikä on hyvää kiltteyttä ja hyvää narsismia. Lapsi katsoo kotona sitä miten äiti kohtelee isää ja miten isä kohtelee äitiä. Miten äiti puhuu itsestään ja lapsistaan. Miten isä puhuu itsestään ja lapsistaan.
Koulussa ja yhteiskunnassa sitten toistetaan opittuja malleja lähinnä alitajuisesti, vaikka eihän sitä koskaan lapset aio tulla samanlaisiksi kuin vanhempansa.
Lapsuuden jälkeen on vaikea poisoppia opitusta vääristä malleista. Mahdollistahan se on. ;) Mutta aikaa siihen menee. Ja ensin pitäisi vain tiedostaa ne mallit. Siihen auttaa tuo kirjatieto ja keskustelu! :D
HEIDI: Kasvatus on avain, kasvatus on onnistuessaan hyvän yksilön pohja ja alkulähde. Jospa jokainen saisi lapsuudenkodista terveen itsetunnon!
ReplyDeleteMitä tulee narsismiin:
Asiantuntijoitten kirjoista saa parempaa tietoa kuin omat hajanaiset arvelut.
Minusta on äärettömän hyödyllistä saada lukea luotettavista lähdeteoksista (niin luotettavista kuin mikään voi olla) käytännön neuvoja ja realismia. Ainahan elämässä neuvojia riittää ja mielipiteitä. Mieluiten turvaudun ammattilaisiin.
Eikä elämänkokemus ja luotettavan kanssaihmisen tarjoama viisaus hullummaksi ole sekään vaikka lähimmäinen ei olisi niitä kirjaksi kirjoittanut :)
Narsistin tunnistaa parhaiten hänen uhrinsa kokemusten lähtökohdista, ei narsistia itseään tutkimalla. Psykiatrille he eivät hakeudu. Eivät ole mielestään sairaita.
Minä olen ollut esimiehen kiusaama, mutta onnekseni en ollut ainoa, mikä teki asian siedettävämmäksi, oli tukiryhmä omassa työyhteisössä.
ReplyDeleteVasta poislähdettyä tajusi, kuinka paha oli ollut olla ja ammatillinen itsetunto nousi - vaikka kuinka tiesi, että se esimies on oikeasti kiusaaja se heikensi itsetuntoa - mksi juuri minä? Silti olin mieluummin kiusattu kuin liittolainen...
Olen oikeassakin elämässä ihan kiltti ihminen ja olin rakentava osa työyhteisöä uudessa työpaikassa.
Hei
ReplyDeleteKiusaamisasia on vähän sellainen asai mistä on paljon puhetta ja vähän tuloksia. Onkohan yhtään työpaikkakiusaamistapausta tai koulukiusaamistapausta koskaan ihan oikeasti selvitetty tai hoidettu? Siis tarkoitan ihan sillä tavalla, että työpaikan tai koulun työntekijät ja oppilaat eivät ajattelisi, että kiusattu ei todellakaan ole vähän outo tai kummallinen eikä pärjää siinä kuin muut ihmiset. Ihminen kun on lokeroitu ja leimattu niin siinähän sitä sitten olet.
T: Kaija
INKIVÄÄRI: Kärsimyksesi eivät olleet turhia. Tuon kaiken läpikäyneenä olet tietoisempi ilmiöstä, osaat käyttää opin omaksi hyödyksesi ja muiden auttamiseen. Pidän tyylistäsi ja samaistun siihen.
ReplyDeleteVoisin melkein tältä istumalta pistää oman nimeni kommenttisi alle. Olen kokenut lähestulkoon samaa kuin tuossa kuvaat! Paitsi että sain vasta jälkikäteen tietää että muutkin olivat kokeneet samaa. Ah sitä helpotuksen tunnetta kun pääsi sieltä pois :)
KAIJA: Noinhan siinä käytännössä käy - kiusattu tulee leimatuksi, asia ei selviä hyvällä tavalla, tilanne voi selvittely-yrityksistä jopa pahentua...
Lukiessani Korhosen kirjaa tunnen uudenlaisen TOIVEIKKUUDEN nousevan. Kun tuntee kiusaamisilmiön ja tietää mikä siihen ei tepsi ja mikä tepsii, kiusaaminen voidaan ehkäistä tai katkaista heti kun se alkaa.