Monday, January 05, 2009

Selostajien lukutapa


Sateliitti-TV:n kanavilla surffaillessa pääsee usein seuraamaan uutisia. Hämmästelen sitä miten samanlainen puhetapa uutisten lukijoilla on ympäri maailmaa. Samanlainen äänen käyttö, painotukset, tauot. Kaipa siihen on jokin luonnollinen selitys, mutta mikä se on?

Tänään osuin Iranin TV:n luontodokumenttiin. Selostaja kuulosti sellaiselta miltä kokemukseni mukaan suomalaiset, englantilaiset, italialaiset ja ranskalaiset luontodokumenttien lukijat kuulostavat. Rauhallinen, jotenkin kunnioittava tai juhlallinen äänenkäyttö. Kiinnostaisi tietää mistä tuo kaikki on lähtöisin ja miksi se on niin laajalle levinnyttä.

20 comments:

  1. Ei ole mitään faktaa heittää, mutta kuvittelehan oikein uutisiin eläytyviä lukijoita ja sama luontodokkareissa.

    Eläytymättömyyttä pidetään merkkinä objektiivisuudesta, tieteellisyydestä yms.

    Kieltämättä uutiset olisivat hauskempia kun juontaja viskoisi papereitaan tai nauraisi kovalla äänellä yms.

    ReplyDelete
  2. OLEMATON: Hauska ajatus tuo että uutistenlukija alkaisi naurulla tai itkulla reagoida :D

    Sen käsitän että luetaan neutraalisti ja eläytymättömästi. Se ei ole ihmetykseni aihe, vaan se että se tehdään ympäri maailmaa uutisissa samoin, kulttuurista riippumatta, ja ympäri maailmaa luontodokumenteissä samoin.

    Uutisten luku ja luontodokumenttien luku eivät noudata samaa kaavaa keskenään. Uutisille on oma lukutapansa, dokumenteille oma. Ihmetykseni koskee sitä että ilmiö vaikuttaa ylittävän kulttuurirajat,

    ReplyDelete
  3. Nämä toimittajat ja lukijat kaiketi ovat opiskelleet viestintää. Näin äkkiseltään voisi myös otaksua, että tietyt piirteet viestinnässä ovat aika universaaleja esim. matalaa ja selkeää puheääntä pidetään arvokkaana ja luottamusta herättävänä jne.


    Paitsi Japanissa naisilla muistaakseni arvostetaan kimakkaa puheääntä, mutta poikkeuksia nyt aina on ja tilannekin vaikuttaa. ;)

    ReplyDelete
  4. ELEGIA: Ammattilaisina varmaankin ovat opiskelleet. Ei kai sitä muuten lukijaksi pääse.

    Käsittääkseni ei ole noin että univeraalisti samoja puhetapoja pidettäisiin joka puolella arvossa ja luottamusta herättävinä. Juuri siitä syystä ihmettelen tuota tasapäistynyttä ilmiötä television maailmassa.

    ReplyDelete
  5. Rita: ei tietenkään kaikilta osin, mutta on tiettyjä yhteisiä piirteitä. "Puhetyöläiselle" on myös tärkeää selkeä ja miellyttävä ääni. Äkkiseltään ajateltuna luulisin, että nämä miellyttävyystekijät äänessä ovat joiltakin osin universaaleja.

    ReplyDelete
  6. Anonymous4:56 pm

    Minäkin olen ihmetellyt samaa. Ehkä on kyseessä jonkinlainen puheviestinnän "genre", johon vain päädytään, että uutinen olisi uutinen? Tulee ihan mieleen ajat, jolloin kaikki viestintä oli pelkästään suullista: uutiset laulettiin esim. Suomessa ns. arkkiviisuina kylästä kylään. Ehkä silloinkiin käytettiin jotakin tiettyä nuottia, että uutinen olsii ollut "oikeasti" uutinen?

    ReplyDelete
  7. ELEGIA: On tietenkin, ja fonetiikkaa ja kielitiedettä yliopistossa opiskelleena tiedän myös että kielissä on universaaleja piirteitä, samaten kuin tajuan Olemattoman kommentissa mainitun uutisten luvun eläytymättömyyden.

    Mutta noista tiedoista huolimatta; miksi uutistenluvulle tyypilliset maneerit ovat niin samanlaisia eri kulttuureissa? Vakuutan että en ihmettele puhetyöläisten selkeää äänenkäyttöä, en lukijan neutraalisuutta tai muita itsestään selviä asioita, vaan sitä muuta...

    KIVI: Hmm... Ehkäpä selitys on jotain "primitiivistä" joka ylittää kulttuurien rajat :)

    ReplyDelete
  8. Pahoittelen kovasti itsestään selvää kommenttiani, jonka ei suinkaan ollut tarkoitus vähätellä sinun oppineisuuttasi. Kunhan nyt mainitsin, mitä mieleeni tuli.

    Mietin vain, että kun kielissä on näitä yhdenmukaisia piirteitä, niin mikseivät ne voisi osaltaan selittää tätä asiaa? En tarkoita, että se on ainoa syy siihen, miksi esim. uutisten esittämistapa on niin samankaltainen eri kulttuureissa, mutta kaipa sillä nyt jotain tekemistä asian kanssa on.

    Sitten vielä mukaan sysätään mallin ottaminen toisilta. En tunne television levinneisyyshistoriaa eri kulttuureissa, että sitä kautta voisin pohtia syntyneitä maneereja ja trendejä.

    Toivottavasti kommenttini ei tällä kertaa loukkaa älyäsi tai ole muuten liian itsestään selvä. Se ei ainakaan ole tarkoitukseni.

    ReplyDelete
  9. Uutistenlukijoista puheenollen...IHAN sisäinen pakko :) oli laittaa palautetta TV-1:n uutistenlukijoille, jotka ilta toisensa jälkeen, riippumatta lukijasta sanovat: "Tässä lähetyksessä kerromme vielä"... -HALOO!!!- KUKA SE KIRJOITTAA NE TEIDÄN KÄSSÄRIT! Vähän jos sais mielikuvitusta pyytää.Keski-iässä sitä ottaa pulttia moisesta, mitä ei olisi nuorempana noteerannut mitenkään. Eikä hävetä yhtään :)

    ReplyDelete
  10. Anonymous8:22 pm

    Minunkin tekee mieli kommentoida vielä vähän: uutisethan noudattavat kaavaa jotakin meiltä, todella pahaa muualta, vielä jotakin meiltä + kevennys. taustalta pilkottaa ikivanha draaman kaari. Kun tuossa aiemmin kommentoin tähän tuosta "nuotista", niin tuli ehkä hiukka huolimattomasti kirjoitettua. Tarkoitin pointtinani jotakin sen suuntaista, että kun jaettu informaatio on nykyisin hyvin pitkälle kirjoitettua, se vaatii tietyt ominaisuudet jo ttekstinä ollakseen vakuuttavaa, oikeaa tietoa. Kai tuo ääneen lausuntakin sitten on vähän samanlaista: pappi lukee saarnan papillisella nuotilla, tai ei taida ihan pätevä pappi ollakaan - eikä siis sanotun sisältökään totta? :)

    ReplyDelete
  11. Anonymous8:54 pm

    ...niin tai. Harmittaa vähän, kun en ole suomen kielen tutkija, silloin voisi löytyä eksaktimpaa tietoa tähän mielenkiintoiseen kysymykseen. ¨Nyt ajatus kulkee luonnollisesti vähän sivussa.:)

    ReplyDelete
  12. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Perinteet velvoittavat. Uutisten lukemisessa uskottavuus on tärkeää, "oikeiksi" koetut viestintäkeinot siis vetävät puoleensa niin toimittajia kuin yleisöäkin.

    Olen kyllä nähnyt tavallisesta poikkeaviakin tapoja juontaa uutisia tai dokumentteja, mutta yleensä on kyse etukäteen sovitusta huumorista.

    Venäjällä uutisia juonnetaan useilla eri tavoilla, muun muassa flirttaillen. Rakastuin yhteen iäkkääseen miestoimittajaan, joka toisinaan aamu-uutisia lukiessaan iski minulle silmääkin.

    ReplyDelete
  13. Vielä sen verran lisää, että minunkin mielestäni tietyt piirteet viestinnässä niinkuin muussakin elämässä ovat aika universaaleja ympäri maailmaa.

    Itse olen lukenut yliopistossa tiedotusoppia. Tutustuin tuolloin toimittamisen universaaleihin piirteisiin, joita on paljon.

    Toki poikkeuksiakin löytyy.

    ReplyDelete
  14. ELEGIA: Tulin eilisessä kiireessä kirjoittaneeksi tyhmästi minkä näen nyt kun ojensit. Ei ollut tarkoitus. Pahoillani. Kaikki kommenttisi ovat asiaa ja tietenkin jokainen saa kertoilla mitä mieleen tulee. Niin minäkin olen tehnyt sinun kommenttilootassasi ja sinä olet korjannut minua ja sitten olen tullut uudelleen selittelemään että kertoilin vaan mitä mieleen tuli.

    IRMELIN: Me-muoto on usein kätevä. Heh heh, yksi tuttavani kertoi kirjoittaneensa pahoittelumeilin oman virheensä takia asiakkaalle tyyliin "pahoittelemme virhettämme". Pienet pronominit ovat merkityksellisiä.

    KIVI: Jäin eilen kovasti miettimään näitä asioita, yritin pappien saarnojakin mielessäni verrata. Hankalaa koska en ole niitä juurikaan kuullut. Vaihdan aina kanavaa jos osun jumalanpalvelukseen. Äkkiä ajatellen ne kuulostavat samanlaisilta ainakin Suomen, Ruotsin ja Italian televisiossa.

    KATJA: Tavallisuudesta poikkeavaa uutistenlukua taisi aikanaan olla uutisten perään sijoitettu "kevennys", jokin hauska pikku-uutinen jota lukiessa sai hymyillä. Nykyään siihen ollaan kai totuttu.

    Olen kiinnittänyt huomiota yhteen "outoon" uutistenlukijaan, joka liikkuu ja elehtii paljon. En muista oliko CNN, BBC vai Italian TV, mutta hepun kasvot muistan. Suun ja kasvojen liikkeitä lähes häiritsevässä määrin.

    Tiedotusoppi kuulostaa sellaiselta mitä haluaisin vilkaista!

    Tuli mieleen: Jos uutistenluku on lähtöisin sieltä mistä televisiokin, mitä jos kaikki ottavat oppia samasta paikasta? Se selittäisi hyvin paljon.

    ReplyDelete
  15. Rita: No hyvä, että asia selvisi. Vähän pelkäsin, että olin eilen liian suorasukainen, mutta halusin ollakin, koska olen sellainen :)

    Tämä aihe erityisesti kiinnosti minua, sillä olen opiskellut viestintää ja etenkin kulttuurien välinen viestintä on minulle "se juttu".

    ReplyDelete
  16. Selitys lukutyyliin toivottavasti se, että huonokuuloisetkin kuulisivat.

    ReplyDelete
  17. Anonymous12:59 pm

    Onneksi murteet nykyään sallittua.

    ReplyDelete
  18. ELEGIA: Minäkin hiukan pelkäsin että suutuit ja karistat blogini tomut kantapäistäsi :) Arvostan sinua enkä tahdo menettää kaveruuttasi.

    Muistin toki että olet lukenut ihminen, siksi puhuinkin niin vapaasti ja harkitsematta, VERTAISELLENI. en suinkaan alaspäin! Harmittava tapaus että sanani olivatkin niin törpöt kun niitä katselin tarkemmin sinun silmilläsi.

    Suorasukaisuus ihan oolrait. Always. Ivailu ei.

    Omat tyhmät sanani olivat tahaton erehdys, Sinun kommenttisi tahallisen loukkaava?

    HANNELE: Huonokuuloisuus ja murteet... Meistä joillekuille ongelma. Minulla on alentunut kuulo, joten toivon selostajilta selkeyttä. En ymmärrä nykysuomea kovin hyvin, saati sitten murteita. Omalta kohdaltani esitän toivomuksen että kiitos, selkeää yleiskieltä tekstityksen kera, ja sekin ISOILLA KIRJAIMILLA :D

    ReplyDelete
  19. Rita: Myönnän, että kiivastuin hetkeksi enkä vetänyt syvään henkeä ennen kuin kirjoitin kommenttini. Sävy siinä siis on tahallisen pureva. Pyydän anteeksi. Pidän sinusta ja jutuistasi, joten olen tosi iloinen, että tämä selvisi. Haluan jatkossakin nauttia ajatuksistasi ja aiheistasi!

    ReplyDelete
  20. ELEGIA: Kiitos! Kaikki hyvin. Jäi pelkkiä hyviä fiiliksiä. Jatkukoon blogitoveruutemme ja huomauta vastakin jos ilmaisen itseäni ääliömäisesti :)

    ReplyDelete