TILANNETIEDOTUS

.
Aamukahvi oli aivan liian vahvaa. En saa unta duunissa.

Täytyy lähteä heittämään lenkki, jos se auttaisi. Toivokaamme että heittämäni lenkki ei osu kenenkään päähän. Kops! Auts!



Elämän stategiat: Laki numero 5: Elämä palkitsee toiminnan. Life rewards action. Siispä panen toimeksi.
.

JEESUSTA MUISTUTTAVA DR PHIL

.
Kysyin Kaupunkilehti Vartin toimittajalta mitä hän oli ajatellut kun kirjoitti "Jeesusta muistuttava tv-psykologi". Sain vastauksen meiliini, ja tämän selityksen:

"Dr Phil muistuttaa mielestäni Jeesusta juuri siksi, että amerikkalaiset tulevat suurin joukoin hakemaan häneltä armoa ja neuvoja. Lisäksi tuntuu, että hänellä on oikea, usein vertauskuvallinen vastaus jokaiseen ongelmaan ja kysymykseen."

Anu-Elina Lehti on toimittajan nimi.

Lainaan tähän vielä hänen lehtitekstiään. Olipa hyvä että menin eilen dyykkaamaan sen lehtipinosta. Ups, tänään ehdinkin jo kävelylenkille mennessäni heittää jätskyt keräykseen. Artikkelin sentään klipsaisin talteen. Täältä pesee, härifrån tvättas:

"Tuolla amerikkalaisuuden ruumiillistumalla on vastaus jokaiseen ongelmaan. "Älä syytä vanhempiasi alkoholiongelmastasi. Sinun pitää yksinkertaisesti vain lopettaa viinanjuonti."

"En käsitä mistä mystisestä kivenkolosta Dr Phil kaivaa häröt vieraansa. Välillä olen varma että he ovat näyttelijöitä. Mutta ehkä rapakon takana kaikki on vain erilaista."

Hihihii! Verratonta kuvausta ja pohdintaa. Minä arvostan Dr Philia ja pidän häntä hyvänä tyyppinä. Palaan varmasti vielä hänestä kirjoittelemaan, mutta nyt käväisen lounaalla. Sen koostan tietenkin Dr Philin terveellisten ohjeiden mukaan. Hah hah haa!
.

DR PHIL JA TSIISUS

.
Olen lukenut tänään(kin) hurjan määrän sekalaista ja sikalaista tekstiä, muropaketista internettiin, sanomalehtikasasta pariin artikkeliin naistenlehtissä kampaajalla käydessäni ja Valtavaaran kirjasta blogeihin.

Jostakin edelläolevan materiaalin joukosta muistan paikallislehden toimittajan sanat "Jeesusta muistuttava TV-psykologi Dr Phil". Ihan ekaksi ajattelin ulkonäköä, mutta fundeerasin ja pundeerasin sitten idean uuteen uskoon. Arvoitukseksi jää mitä kirjoittaja tarkoitti mutta tämän verran voisin itse runoilla ja allekirjoittaa:

Dr Phil on ihminen jolla on päämäärä ja suunnitelma elämässään, lähtöisin köyhistä oloista, luja usko, rohkeutta pyrkiä oikeaksi uskomaansa suuntaan, suuri joukko ihmisiä ympärillään, alati kasvava joukko opetuslapsia, näyttöä ihmeteoista, joita kuka tahansa hemmo ei pystyisi tekemään ja lisäksi hän on lasten suojelija. Vähättelijöitä ja pilkkaajia tottakai myös, vaikkakaan ei studioyleisössä.

Mielenkiintoinen ajatus. Mitähän toimittaja sillä tarkoitti. Pitääkö minun lähteä sukeltemaan lehtipinoon ja etsiä reportterin nimi...? Joku nainen se oli.
.

ÄLÄ TYYDY HUONOON

.

Työ, opiskelu, perhe, ystävät, harrastukset. Jos on valinnanvaraa, älä tyydy elämässä mihinkään missä sydämesi ei ole mukana. Tulokset ja olo ovat aivan toisenlaiset heti kun sen ymmärtää.
.

NAUTINTO

.
Blogimaailman ihania pikku nautintoja; Runotorstai ja Pakinaperjantai. Osallistun Pakana... Apina... oho, anteeksi Pakinaperstaihin... Hah hah haa!

PAKINAPERJANTAI

Elämän nautintoja lapsuudesta alkaen on sanoilla leikittely ja hevostelu. Meistä muutamat valitut osaavat kehittää sen taidon huippuunsa ja nauttia arvostusta kirjailijoina tai runoilijoina aikuisikään päästyään.

Päivärutiineista ensimmäinen, tunnistatko omaksesi, tuore sanomalehti ja kuppi kahvia? Sain nauttia kaksinverroin kahvin tuoksusta tänä aamuna. Ensin keittiöön levisi kahvin tuoksu keittimestä, sitten jauhettujen kahvinpapujen aromi kun avasin uuden Kulta Katriinan ja täytin tyhjentyneen purkin. Pakkauskin on kaunis katsella.

Toinen nautinnollinen päivärutiini on kävelylenkki, ulkoilu, liikunta. Tuossa alkavat jo hahmottua hyvän elämän osaset.

Hyvin suoritettu työ palkitsee tekijäänsä. Työstä saadut kiitokset tuovat tyytyväisyyttä. Ansaittu lepo työn jälkeen tuntuu nautinnolliselta. Ansaitsematon lepo eli laiskottelu ei tuo samaa tunnetta.

Hyvä työn tekeminen on nautinto. Sanotaan että jotkut ihmiset nauttivat ilkeilystä ja siitä kun saavat tehdä toisille jäynää. En suostu uskomaan sitä.

- "Hei, miksi ihmeessä hakkaat päätäsi seinään?"
- "Tuntuu niin hyvältä kun lopetan sen."

Siinäpä erinomainen resepti nautintoon pääsemiseksi. Lakkaa hakkaamasta päätä seinään. Ongelmien ratkaisut ovat monesti pienestä kiinni. Ihminen ei itse huomaa hakkaavansa päätä seinään. Tietää ainoastaan sen että ei nauti koskaan mistään elämässä. Se on ilon päivä kun sen tajuaa ja saa tietää että elämästä nauttiminen on jokaisen ulottuvilla.

Pienistä nautinnoista nauttiminen on nautinnollisinta. Kesäaamu, vastaleikatun ruohon tuoksu, joka leijailee sisään raollaan olevasta ikkunasta, puhtaat lakanat, uusi kirja, täysikuu, koiranpentu, suosikkiohjelma TV:ssä, kirje hyvältä ystävältä...
.

VASTAKOHTIA

.

Minua jää useinkin mietityttämään ja askarruttamaan Runotorstain viikottainen aihe pitkäksi aikaa. Miksipä en kirjaisi mietintöjä blogiin?

Viimeisintä teemaa, VASTAKOHDAT, ehdotti HEIDIHAHMO, jolle siitä kiitos ja kunnia.

TOISESSA BLOGISSANI ajattelen kuin kieltenopettaja, joten vastakohdat ovat sanapareja, hidas/nopea, tumma/vaalea, korkea/matala, tulla/mennä.

Psykologisissa testeissä tuontapaisilla sanapareilla on käyttöä. Vanha kunnon assosiaatiotesti. Mitä teille tulee mieleen näistä sanoista? Musta, isä, taivas... Ensimmäinen reaktio löytyy usein spontaanisti vastakohdasta tai vastaparista. Musta - valkoinen. Isä - äiti. Taivas - maa.

Minkälaiset psykologiat ovat toistensa vastakohtia?

Skinner oli käyttäytymispsykologi, joka tutki ihmistä koneena, ehdollisten refleksiivien kokonaisuutena. Opettajan blogissani voisin ottaa puheeksi hänen oppimisteoriansa. Skinnerin vastakohdaksi voidaan katsoa Jung. Hänen näkemyksensä ihmisestä on luotaamaton, tutkimaton valtameri, vaarallisinen virtoineen. Pimeää, pimeää. Näkyvä minä on vain pinnalla.

Sitä näkyvää osaa Kops pääsee kopauttamaan. Kops! Jätä se pimeä puolesi sinne missä se onkin ja tule kunnolla esiin. Päivänvaloon, kynttilänvaloon, sähkövaloon, auringonvaloon.
.

KEVÄTSIIVOUS

.

Hienon talvipäivän aurinko paistaa hangille ja talojen ikkunoista sisään. Pöly tanssii ilmassa ja laskeutuu pinnoille. Ilmeinen kevätsiivouksen tarve. Siivoustyön jälki näkyy heti ja tuottaa tyytyväisyyttä. Helpompi hengittääkin kun on saanut villakoirat kuriin. Eikä tarvitse maksaa koiraveroa.

Perusteellinen siivous on tarpeen muuallakin kuin kodeissa. Aina uudelleen kannattaa heittää pois huonot ajatukset, väärät asenteet, kangistuneet käsitykset, huonot tavat. Tilalle parempi tyyli ja tehokkaammat systeemit. Ajattelu terveelle pohjalle. Menoa eikä meininkiä.

Ja taas mentiin...!
.

VASTAKOHDAT

.
Osallistun RUNOTORSTAIHIN. Viikon aihe on VASTAKOHDAT.

OPPOSITES ATTRACT

Kemian ja fysiikan lait
Ihmisissäkin vallitsee kait
Vastakohdat luulemma
vetävät toisiaan puoleensa
kuulemma

Il contrario di brutto è bello
Häissä soipi kaunihisti sello
Vakka kantensa valitsi
parin itseensä kahlitsi
kiltti ja julma
siinäpä pulma

Lieneekö fysiikassa perää
miettii kun lattialla herää
itseään kerää
ja alkaa etsiä partakoneen terää

______________________________________

Suomennos: IL contrario di brutto è bello. = Ruman vastakohta on kaunis.
Opposites attract. = Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.

(Millaisen jatkon kaavailet tarinalle?)

Liitossa vastakohdat saattavat olla esimerkiksi eri sukupuolta, eri uskontoa, eri rotua, erilaiset temperamentit tai erilainen kasvatus.
.

PÄIN MÄNTYÄ

.

Taas meni päin mäntyä.

Olette takuulla kuulleet "sisäisestä dialogista", koska siitä puhutaan joka puolella. Termi viittaa siihen jatkuvaan yksinpuheluun, eikun siis kaksinpuheluun jota meistä jokainen käy ajatuksissaan päivästä toiseen oman itsensä kanssa. Sen keskustelun pätkiä pääsee kanssaihminenkin kuulemaan silloin kun sitä ilmoille lausutaan. Pääsee kuulemaan, tai JOUTUU kuulemaan.

On niitä joiden lausunnot ovat vallitsevasti tyyppiä "taas meni päin mäntyä", "pitihän se taas arvata", "elämä potkii aina päähän".

Tekisi mieli mennä pesemään heidän suunsa mäntysuovalla. Ihailkaa mäntyjä. Kurkottakaa kuuseen. Kapsahtakaa katajan kaulaan ja sanokaa: Olet kaunis.

Älkääkä nyt sanoko minulle että suksi kuuseen, vaikka onkin hiihtoloma.
.

MITEN VOIMME AUTTAA LAPSIA JA NUORIA?

.


Leonoora on tehnyt blogikirjoituksen LASTEN JA NUORTEN VAIKEUKSISTA ja ilmaisee surunsa vaikeuksien kanssa kamppailevien perheiden lasten puolesta. Hän esittää pohtimisenarvoisia kysymyksiä.

Leonoora ja muut, ei tarvitse lannistua ja masentua. On lukemattomia tapoja joilla jokainen voi auttaa. Posti kantoi minulle juuri tuoreen Käsikädessä-lehden. (Mielenterveyden keskusliitto) Sitä tilaamalla tuen vapaaehtoista mielenterveystyötä, eli muuan muassa psyykkisistä sairauksista kuntoutuvien lapsia. Se on vain yksi pieni esimerkki jolla yksittäinen ihminen voi auttaa. Tuosta lehdestä maksan 51 euroa vuodessa, mutta auttaa voi muutenkin kuin rahallisesti. Minulla ja ystäväpiirilläni on lusikka sopassa usealla taholla, eikä läheskään kaikkeen liity rahaa.

Täysin ilmaista on kannustaa lähimmäisiä. Kannustava sana ei maksa mitään mutta vie eteenpäin. Outoa että ihmiset siinä säästelevät!
.

KATKERA KASVUYMPÄRISTÖ

.

Viinirypäleet ovat toisinaan kitkeriä ja happamia.

Katkeruus ja kaikkinainen hapannaamaisuus liittyvät tämänpäiväisiin ajatuksiini. Niitä mietin Valtavaaran anteeksiantokirjan pohjalta. Olen edennyt vaiheeseen jossa kirjoittaja toteaa ihmisten kantavan mukanaan hämmästyttävää määrää lapsuuteen ja vanhemmuuteen liittyvää painolastia. ( Sivu 83 - ) Lapsuudessa koetut loukkaukset seuraavat monilla kivuliaina mukana. Muistoissa on loukkaavia tai hylkääviä tekoja, ja myös hyvien tekojen ja sanojen puutetta.

Katkerien vanhempien myötä perheeseen pääsee huomaamatta leviämään katkeruuden kasvuympäristö. ( Sivu 87 - ) Ei lämpöä, läheisyyttä, avoimmuutta. Aina jotain kalvavaa, Käsittelemätön menneisyys ja anteeksiantamattomuus langettavat kaiken ylle synkän varjon. Se kylvää lapsiin turvattomuuden siemenet ja odotuksen siitä että tulevaisuus ei ole valoisa.

En tiedä miten monia ihmisiä Valtavaara on kuunnellut aineistoa kerätessään vuosien aikana, mutta erittäin todentuntuiset perhe-elämän kuvaukset hän maalailee tekstissään. On epäilemättä kokenut samaa omassa lapsuudessaan. Hän kertoilee katkeran kodin tuhoisasta mallista. Siellä opitaan ruotimaan asioista ja ihmisistä se mikä on huonoa ja virheellistä, opitaan syyttämään muita ongelmista samalla kun itsessä ei nähdä mitään vikaa.

Joissakin perheissä on ollut tapana pitää kritiikkikokouksia. Ruokapöydässä on yhdessä lueteltu mitä kaikkea kurjaa on koettu päivän aikana. Vierailujen jälkeen on porukalla kerrattu isäntäväen ja muiden vieraiden virheet. Koskaan ei sanaakaan siitä mitä mukavaa on nähty ja koettu.

Ongelmista ja pettymyksistä tulee tottakai saada puhua, mutta rakentavassa ilmapiirissä. Sehän nimenomaan olisi vapauttavaa että saataisiin käsiteltyä ne asiat jotka muuten jäävät katkeraksi painolastiksi ihmisen päälle ja siirtyvät aina seuraavien sukupolvien riesaksi perintönä.

Millä tuo kammottava negatiivisuuden ja ilottomuuden ilmapiiri saataisiin pois kodeista, työpaikoilta ja kaikkialta missä ihmisiä kokoontuu? Noita katkerien kotien kasvatteja on joka puolella keskuudessamme. Heidän tunnistaa siitä että he etsivät virheitä, tuomitsevat ja arvostelevat. He ottavat helposti nokkiinsa ja myrkyttävät ympäristöään. Happamuusaste nousee.

Anna-Liisa Valtavaara; Ainako anteeksi? (Kirjapaja Oy 2005)
.

UUSI KIRJA

.


Tulin ostaneeksi muutaman kirjan tänään. Sosiaalipsykologi Jaana Venkulan Taiteen välttämättömyydestä pääsi samannäköisten opusten seuraan kodissani.

Miten taide vaikuttaa ihmismieleen, tietoon ja yhteiskuntaan? teos kyselee, ja uskoakseni vastaileekin. Miksi taide on yhtä olennaista maailman ymmärtämisessä kuin tiede ja etiikka?

Kirjassa ei raha mene hukkaan. Kirja tuntuu mukavalta käteen, on ilo silmälle ja nautinnollinen selata. Kirja opettaa, viihdyttää, herättää ajatuksia ja pitää seuraa.

Uusi kirja! Oi että. Yhteensä ostin viisi, yhden joka sormelle sormeiltavaksi. Toisella kädellä hakkaan näppäimistöä ja kirjoitan, mutta en kauan. Haluan mennä lukemaan.
.

YSTÄVYYS TUKITOIMINTANA

.

Ystäväni Mirkun minulle ompelema possutyynyliina. Olen valinnut värit.

Jotkut ihmiset vastustavat ystävänpäivän kaupallisuutta. Lähi-idässä protestoitiin länsimaista leviävää hapatusta vastaan. Väittivät että nuoriso saa huonoja vaikutteita lännestä. Valentine's Day kun on USA:sta tulevana romanttinen juhla. Suomessa oli niitä jotka protestoivat ystävänpäivän ympärillä esiintyvää hempeää teennäistä lässytystä.

Ystävyys on muutakin kuin rusetteja ja runoja. On kumppanuutta, toveruutta, kaveruutta, me-henkeä, yhteenkuuluvaisuutta, lähimmäisapua ja talkoita. Auta sinä minua niin minä autan sinua. Ystäväni Mirkku ompelee minulle ja minä teen hänen puolestaan kirjoitushommia tarvittaessa. Ystävälle voi puhua huolistaan ja iloistaan. Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on puolitettu suru.

Entäs vapaaehtoistoiminta? Suomen Punaisessa Ristissä on ystävätoimintaa. Ystävä- ja tukihenkilötoimintaa on monissakin hyväntekeväisyysjärjestöissä. Ihminen voi olla tukena vanhukselle, isoveljenä isättömälle pojalle, ystävänä mielenterveyskuntoutujalle ja niin edelleen and so on und so weiter.

Kerran vuodessa ystävänpäivänä sydämenmuotoisia esineitä, kukkia ja suklaata. Kiitos, kelpaa kyllä, jos ei tarvitse kortteja lähettää kun juuri on joulusta selviydytty. Vuoden muina päivinä voi pyrkiä olemaan ystävä ja hyvä lähimmäinen.
.

KAKSOISLOUKKAUS

.
Ihminen on sitten hassu kapistus. Viisas kirja jota luen, AINAKO ANTEEKSI?, mainitsee sellaisen meille tyypillisen piirteen kuin KAKSOISLOUKKAUS.

Ykä loukkaantuu Pykälle ja sitten Pykä puolestaan loukkaantuu siitä että Ykä meni loukkaantumaan, vaikka Pykä ei sitä sillä tavalla tarkoittanut, mitä nyt heitti huulta.

Turha odottaa anteeksipyyntöä, kun Pykä ei kerran sitä tarkoittanut. Pykä alkaa vaatia Ykältä anteeksipyyntöä.

Täytyy todeta että olen kokenut mainitunlaisen ilmiön, sekä Ykänä että Pykänä.

Karmeeta kun omat heikkoudet ja reaktiot on kirjoissa! Hyvä että ei sentään ole meitsin kuva artikkelin vieressä.
.

BLONDIVITSIT

.


Ingalunda, ingalunda, vaikka oli kuusen oxalla lunda...

Kerroin toisessa blogissani blondivitsin. Joku tuttavantuttava oli muutama päivä sitten hiiltynyt kun kuuli blondivitsin ja uhonnut että ne halventavat naisia. En kertakaikkiaan osaa ajatella niitä niin. Minusta blondivitsien henki on enimmäkseen hauskan kiusoitteleva ja kiltti, oikeastaan aika hellä. Blondin ei edes ole pakko olla nainen. Ei kai kukaan tosissaan ajattele että vaaleatukkaiset ovat oikeasti yksinkertaisia? Eiväthän laihialaisetkaan ole laihoja. Tai siis saitoja. Outo juttu tuo hiiltyminen.

Tiedättekö kivoja blondivitsejä? Hauskoja ja kilttejä? Vai ovatko ne oikeasti halventavia...?

Minä en voisi kuvitella ottavani henkilökohtaisena loukkauksena.
.

YSTÄVÄ

.

Jaatko vuoteeni? No hyvä on, missä moottorisaha on?

YSTÄVÄ

Ympäri käydään, yhteen tullaan
Isketään hampaat rusinapullaan
Jos pullia olis tusina
Hyvin riittäis rusina
Ei tulis porua
Ei tarvis kaveria torua
Kun otti viimosen pullan

Ystävä pullan kahtia halkaisee
Tsup! Kumpikin puolikkaan nielaisee.

Se oli pieni ystävyystesti
Sinä kelpaat, ota pesti

RUNOTORSTAI

JAETTU ILO ON KAKSINKERTAINEN ILO.
JAETTU PULLA ON KAKSI PULLAA.
JAKAMINEN ON YSTÄVYYDELLE OMINAISTA.

YSTÄVÄNPÄIVÄN AJATUKSIA

.


Suklaat on jo kohta syöty. Ystävänpäivän hämärtyessä, ja kallistuessa iltaan voi mietiskellä ystävyyttä ja omia ystäviään, olevia ja olemattomia, menneitä ja nykyisiä, pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia, mynkään menneitä suhteita, koetukset kestäneitä suhteita, vaikeuksien lujittamia ystävyyksiä.

On tullut hankituksi, tai kootuksi - tai miten nyt onkaan tullut saaduksi - oma ystäväpiiri. Jotkut suhteet pysyvät ja paranevat. Joihinkin tulee uusia ulottuvuuksia. Silloin tällöin tapahtuu mieliharmi yhden ystävän kanssa, ja yllättäen ne muut nousevat arvoasteikossa suhteessa siihen joka aiheuttaa pettymyksen. Hyvä ystävyys kestää jonkin kolhun ja jopa lujittuu erimielisyyden jälkeen.

On todella hieno tunne ajatella ystäviäni ja mitä arvostan jokaisessa. Arvostan heitä eri tavoin. En pistä mihinkään arvojärjestykseen. Ystäviä ei kannata pitää itsestään selvinä. Ystävyydestä täytyy pitää huolta.

Aikuiskouluttajana olen huomannut kokevani kauan kouluttamiani kurssilaisiakin enemmän ystäviksi kuin asiakkaiksi tai potilaiksi. Toisessa blogissani juttelen välillä yhteisistä ponnisteluistamme.

RITA

Huomiseen, blogiystävät ja satunnaiset kulkijat.
.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

.

.

EPÄSUOSIO

.


Anteeksiantamisesta lueskelen ja samalla fundeeraan ja pundeeraan yhtä ja toista, sitä sun tätä. On se vaan taito jota meistä kaikki eivät osaa. Lieneekö niin että ne eivät osaa jotka sitä eniten tarvitsisivat?

Sääliksi käy ihminen joka loukkaantuu verisesti oikealle ja vasemmalle ja joutuu sitten pitämään loukkaantumisestaan kiinni, välttelemään ihmisiä, läpikäymään vihan, koston, tuomitsemisen tunteita, pinnistämään ja keskittämään voimavaransa harmittelemiseen.

Työpaikoilla vallitsee kurja ilmapiiri jos yksi ihminen kantaa kaunaa toiselle. Ystäväni Jaana kertoi yhden työtoverinsa olleen niin vihastunut toiseen että heittäytyi puhumattomaksi. Sitten kun oli pakko hoitaa yhteisiä työasioita, tämä loukkaantunut pisti paperilapun Jaanan pöydälle välitettäväksi vihansa kohteelle. Jaana sanoi painokkaasti että ei käy, ja läpsäytti paperin takaisin sinne mistä se tulikin. Hän ei ryhdy välikädeksi tuollaiseen typeryyteen. Hoitakaa itse asianne.

Minäkin olen joutunut muutamalla työpaikalla näkemään miten yksi ihminen huokuu vihaa ja paheksuntaa toista kohtaan. Se on inhottavaa kaikille jotka joutuvat heidän lähelleen. Kahdessa paikassa olen nähnyt miten ravintolan emäntä kohtelee alaista vihamielisesti, välillä puhumattomasti mulkoillen tai katsetta vältellen, välillä ohjeita tiuskaisten. Jokainen kahvilassa asioiva näkee sen ja vaivautuu. Vihan vallassa oleva ei tule edes ajatelleeksi miltä näyttää ulospäin. Hänellä on täysi työ olla vihainen. Tuollainen jatkuu toisinaan vuosia.

Jouduinpa yhdessä paikassa itsekin vihan kohteeksi. Myönsin auliisti itse tehneeni virheen kun apua tarjoten sekaannuin erään ihmisen töihin. Pyysin anteeksi ja käyttäydyin mielestäni asiallisesti ja reilusti. Pyytelin vähän myöhemmin anteeksi meilitsekin mutta ei tullut vastausta. Viikkokaupalla jouduin kaksi kertaa viikossa kulkemaan tämän ihmisen työpisteen ohi eikä viha osoittanut mitään lauhtumisen merkkejä. Yritin olla mahdollisimman luonteva, neutraali ja asiallinen ja toivoin ajan parantavan tilanteen, mitä se jossain määrin tekikin. Jonkin verran välttelin ja väistin henkilöä. Eräs työasia vaati että menin puhumaan hänelle ja sitä varten jouduin keräämään kaikki positiiviset voimavarani, jotka eivät ole mitenkään vähäiset. Hän sai vastatuksi normaalisti mutta jo taas seuraavalla kerralla näin ukkospilvet pään päällä. Onneksi joulun jälkeen en enää mennyt takaisin siihen työpaikkaan. Luottamukseni tuohon henkilöön tuskin palaa jos itse joskus palaan sinne.

Niitä ihmisiä jotka eivät pysty käsittelemään vihan ja loukkaantumisen tunteitaan, on paljon. Heitä ei joukosta välttämättä tunnista ennen kuin vahinko tapahtuu. Kunpa edes kerran saisi kuulla että jossain firmassa esimies osaa puuttua tuollaiseen.
.

MITÄS SANOTAAN?

.
Aikuinen opettaa lasta kun osaa niin hyvin itse maailman tavat. Ainakin omasta mielestään. Kiitos ja anteeksi teroitetaan lapsen mieleen, hoetaan, muistutetaan, vartioidaan että lapsi sanoo.

Ystäväni Sakke kertoi ojentaneensa pikkupojalleen jotain ja samalla sanoneensa oikein aikuismaiseen tapaan ja vaativaan sävyyn, jonka voitte kuvitella: "No, mitäs sanotaan?"

Poika katsoi isäänsä ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesi: "Itse et sanonut ole hyvä!"

Lapsilla on hyvä huomiokyky ja muisti. Lapset tarkkailevat vanhempiaan arvaamattoman intensiivisesti. Päältä päin ei uskoisikaan missä määrin kaikki tallentuu heidän ajatuksiinsa. Eikä varsinkaan missä muodossa. Sitä kannattaisi silloin tällöin tuumia ja itseään seurata vähän niinkuin sivustakatsojana.
.

ANTEEKSIANTAMINEN

.

Siirsin Kiltteydestä kipeät syrjään kun takakansi tuli vastaan ja otin käteen saman kirjoittajan toisen teoksen. Se käsittelee anteeksiannon ulottuvuuksia viisaasti ja monipuolisesti. Vääriä käsityksiä vilisee ilmassa heti kun heitetään keskusteluun sana anteeksiantaminen ja se ajatus että ihmisen pitää oppia antamaan anteeksi.

Sanat kiitos ja anteeksi kuuluvat periaatteessa tapakasvatukseemme. Kotiko ne opettaa vai koulu? Vai itsekö pitäisi älytä ja osata? Onko sana pelkkä temppu, tyhjä ele vailla sisältöä? Tajuaako meistä jokainen mitä kiittäminen ja anteeksipyytäminen merkitsevät?

Otin aikaisemmin puheeksi sen miten lapset ottavat mallia aikuisista ennemminkin kuin kuuntelevat sanallisia opetuksia. Jaa-a, minkäslainen malli lienee esimerkiksi nykyajan keski-ikäisillä omilta vanhemmiltaan anteeksipyytämisestä? Miten hienosti, aidosti ja luontevasti vanhempamme myönsivät virheensä ja pyysivät anteeksi toisiltaan, lapsiltaan, sukulaisiltaan ja ystäviltään?

Täytyypä yrittää muistella ennen kuin teen listan. Jos saan sellaisen tehdyksi, voin kertoa että se on lyhyt.
.

TOTA ÖH

Blogger pakotti minut vaihtamaan uuteen systeemiin ja yhtäkkiä siinä sitten kuvanikin vaihtui tuossa sivussa toisen blogini kuvaksi ja identiteetiksi. Millä saan toisen minäni takaisin esiin?

PUHUMATTOMUUS

.


Luen jo viimeisiä siivuja Anna-Liisa Valtavaaran opuksesta KILTTEYDESTÄ KIPEÄT.

Osuin osuvasti äärettömän sattuvaan kohtaan kirjassa, luettuani ensin siitä tosiasiasta että harvat osaavat tuntea omia tunteitaan ja puhua ilmoille vaikeita asioitaan. Asioiden ja pulmien syrjään siirtäminen ja tunteiden tukahduttaminen johtavat osassa ihmisiä masentuneisuuteen, osassa vihaan, kaunaan ja katkeruuteen.

"PUHUMATTOMUUS on ollut joissakin perheissä ja kokonaisissa suvuissakin joskus yleinen käytäntö, jota kaikki ovat noudattaneet."

Kyllä osui asian ytimeen! Sattuvasti huomattu. Englannin Dianaa myöten voidaan havaita millaista pahaa oloa seuraa siitä kun ihminen ei saa puhua.

Hui, ei puhuta tästä enempää. Muuten tapahtuu jotain hirveitä ja saamme suvun vihat päällemme.
.

PERHE ON PAHIN

.


On ollut riemukasta seurata uusintoja vanhasta TV-sarjasta Perhe on pahin, Archie ja Edith Bunker, tytär Gloria ja vävy Michael eli "läskipää". Ollaan edetty vaiheeseen jossa kotivävy ja Gloria muuttavat naapuritaloon ja saavat lapsen.

70-luvun New York, työväenluokkaa edustava Archie, kaksi eri sukupolvea keskenään... Siihen päälle 2007 vuoden suomalaisyleisö joka katselee touhua omine ajatuksineen.

Näin jakson jossa Gloria oli pari viikkoa myöhässä lasketusta ajastaan. Hän ja Mike istuivat italialaisessa ravintolassa ja joivat viiniä kun synnytyspoltot alkoivat. Kauheaa kun minua jäi vaivaamaan että viimeisillään oleva nainen joi viiniä. Eikös se vauva sitten syntynyt humalassa? Rauhoittakaa minua.
.

LAPSET OPPIVAT

.


No niin, no niin, kaksi typerän näköisesti ilmeilevää aikuista, juu juu. Esittävät idiootteja, se on pelin henki, eikö niin? Tämän on pakko olla lasten ohjelma, voi pee, voi vee, anna mun kaikki kärsiä. Kops repii tukkaansa ennakkoluuloisena - mutta hetkinen - kaksi minuuttia myöhemmin hän nauraa heppujen mukana sydämellisesti. Fantastiset esiintyjät. Viihdyttävä ja opettavainen lastenohjelma Espanjan TV:ssä.

Lapset oppivat joka päivä kaikenlaista. Toivottavasti se "kaikki" on hyvää oppia ja hauskaa. Minä opin espanjaa tuosta ohjelmasta ja tuli hyvä mielikin.
.

KAPINOIVA LAPSI TAI NUORI

.
Mielessäni ovat AITO KILTTEYS JA HYVYYS joita koskevan kirja luin hiljattain ja siitä tänne blogiin kirjoittelin. Mielessäni on sen vastapainoksi VÄÄRÄN KILTTEYDEN KIPUILU, josta luen parhaillaan.

Jos perheessä on KAPINOIVA LAPSI TAI NUORI, tekeekö hän itselleen haittaa vai pyrkiikä hän päinvastoin vapaaksi itselleen haitallisesta elämästä?

Ajattelen niitä aikuisiän onnettomia ihmisiä jotka muistavat tulleensa lapsina väärin kohdelluiksi. He tuntevat syyllisyyttä siitä että vastustivat vanhempiaan. Mitä jos vanhemmat olivat väärässä? Ihmisiähän he vain ovat! Turha tuntea syyllisyyttä siitä että ei lapsena halunnut totella älyttömyyksiä, tai ei halunnut totella kun kukaan ei selittänyt miksi olisi pitänyt totella. Eiväthän vanhemmat itsekään tienneet kysyttäessä miksi, jos heidät oli lapsina pakotettu sokeaan kuuliaisuuteen. Voi hyvä tavaton niitä kaikkia perheiden sisäisiä typeriä valtataisteluja! Voi itku sentään. Monet niistä käydään esimerkiksi 4-vuotiaan ja aikuisen kanssa. Hirveää katsottavaa, etenkin kun aikuinen näyttää olevan häviöllä.

Usein selitetään sitä että uhmaikään ja teini-ikään KUULUU kapinointi. Mitä jos sen ei tarvitsisikaan olla ihan niin kauheaa kuin mitä se joskus on? Mitä jos olisikin ihan tavallisia kotikonsteja ja viestintätaitoja joiden avulla tuskan kuukaudet ja vuodet helpottuisivat? Ihmistuntemus ja itsetuntemus avaavat paljon sellaisia taitoja joita kaikki tiedämme omaavamme.

Syyllisyys ja pelko kahlitsevat ihmistä, mutta jos niistä pääsee irti pystyy mihin tahansa. Lamaantuneen ja ahdistuneen kasvattajan on mahdotonta saada aikaan hyviä, rakentavia ratkaisuja ja johtaa perhettään. Ahdistus ja masentuneisuus ja kaikki kielteiset tunteet leviävät yksilöstä toiseen. Se joka reagoi kapinoimalla ei useinkaan ole vaikeuksien aiheuttaja.

Äskeisiä ajatuksia minussa herätti tänä aamuna silmäilemäni artikkeli jehovantodistajien lehdessä, "Pysy uskollisena vaikka lapsesi kapinoi". Jonkun uskovaisen poika kapinoi uskonnollista kasvatusta vastaan ja lähti kotoa 19-vuotiaana. No joo, kauhea pettymys vanhemmille, mutta mitä ihmeen KAPINAA se on jos ei halua ottaa vanhempiensa uskontoa?

Niin, no jos olisin uskovainen, varmaankin kirjoittaisin tätä tekstiä ihan eri tapaan... Minä uskon ohjaavaan kasvatukseen ja aitoon kiltteyteen ja hyvyyteen ohjaamiseen sekä siihen että lasta ja nuorta tulee kannustaa löytämään oma itsensä.
.

OTITKO MALLIA?

.


Osaan sijata vuoteen aika näppärästi vaikka itse sanonkin. Minulle opetettiin se sinä vuonna kun työskentelin huonesiivoojana lontoolaisessa hotellissa 20-vuotiaana. "Se käy kun osaa!" anoppi kerran ihasteli sulavia liikkeitäni. Heh.

Todella paljon ihminen oppii elämänsä aikana jäljittelemällä muita. Hyvää ja huonoa. Sitä olen tässä miettinyt sen jälkeen kun ajatuksen heitin ilmoille siitä miten lapset oppivat katselemalla ja matkimalla enemmän kuin sanallisista ohjeistä.

Pakko on todeta monista kasvattajista että paljon puuttuu, ohjeita, rohkaisua ja kannustusta puuttuu. Niiden sijalla on kieltoja, moitteita ja varoituksia. Niitäkin tarvitaan mutta jos kasvatus ja koulutus jää pelkäksi negatiivisuudeksi eihän kohde tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Sillä kai niitä liian kilteiksi sanottuja näkymättömiä, itsetunnoltaan heikkoja maan hiljaisia on päässyt keskuuteemme leviämään.

Millainen malli huonolla itsetunnolla varustettu ihminen on omille lapsilleen? Lapset ottavat aika herkästi mallia siitä vanhemmastaan joka on samaa sukupuolta kuin he itse. Meistä joillakuilla on kova työ ja puurtaminen päästä irti meihin iskostuneesta väärästä mallista. Se voi olla mitä vaan alkoholistista itsensä vähättelijään tai vaimon hakkaajasta muiden ivaajaan. Kunhan sen tiedostaa, voi muuttaa käytöksensä ja ajattelutapansa.
.

KILTTI ONNELLISUUS

.
Sain postia POSITIIVAREILTA. Kuoren päällä luki

"KUN TEET KAKSI IHMISTÄ ONNELLISEKSI, OLET ITSE HEISTÄ TAVALLISESTI TOINEN."

Totta! Sopii hyvin yksiin niiden kiltteys-ajatusten kanssa joita olen ammentanut Stefan Einhornin tekstistä. Takakansi tuli eilen vastaan, mitä jo etukäteen harmittelin, mutta lopussa olikin yllätys: luettelo muista kirjoista joissa käsitellään sitä kuinka voimme elää hyvän elämän. Sepä oli kilttiä ja huomaavaista.
.

MIKSI SANAT EIVÄT TEHOA?

.


Lapsiperheessä vieraillessa tuli eilen puheeksi kaksi hyvää ohjetta lapsenkasvatukseen.

1) Mallin ja esimerkin antaminen tehoaa. Sanat eivät tehoa. Tuon jos muistaa ja sitä soveltaa, pääsee parempiin tuloksiin kuin jos odottaa pelkkien ohjeiden, kieltojen, nalkuttamisen jne. tehoavan.

2) Kun kieltää lasta koskemasta johonkin tai tekemästä jotakin ja kuitenkin hymyilee tai nauraa, antaa lapselle samalla luvan tehdä asiaa jota sanallisesti kieltää. Lapsi käsittää sen hauskaksi leikiksi. Tuossakin ratkaisee muu kuin sanat.

Ei tarvitse suuttua. Turha ihmetellä ja tuskailla kun lapsi "ei kuuntele", kun "sana ei tehoa". Ole rauhallinen. Näytä esimerkkiä toivottuun käyttäytymiseen. Vahvista sanoilla jos haluat. Älä petkuta lasta sanomalla ei ja sitten nauramalla. Hän uskoo sen naurun eikä sanoja. Aikuisellakin on taipumusta uskoa ei-sanallinen viesti jos on tarjolla sekä sanallista että ei-sanallista.

Kopsissa on tarjolla sanoja ja vielä kepin kopsautus päähän. Kops! Uskokaa pois!
.

AITO MENESTYS

.

Lauantaiaamua kaikille! huutelen kahvikupin reunojen takaa.

Stefan Einhornin Aidosti Kiltti - teos pitää minua edelleenkin otteessan. Alkaa melkein harmittaa että takakansi lähestyy. Tiedättehän tunteen?

Olen opusta lukiessani vahvistunut omassa vakaumuksessani. Hyvän tekeminen hyödyttää kaikkia. Aito kiltteys on avain hyvinvointiin. Toisten auttaminen auttaa itseäkin. Tuota kaikkea olen toteuttanut ja kokenut elämässäni. Nyt saan Einhornin avulla tarkempaa tietoa ja lisää työkaluja omaan ajatteluuni. Lainaan hänen tekstistään:

"Kuinka meidän tulee toimia jos päätämme onnistua elämässä ja tulla menestyviksi? Mielestäni toisista huolehtiminen - kiltteys lähimmäisiä kohtaan - on menestyksen edellytys. Terävät ja häikäilemättömät, kovapintaiset egoistit tai psykopaattipomot eivät yllä aitoon menestykseen. Se mitä teemme ainoastaan itsemme hyväksi, ei hyödytä ketään, kun puolestaan se mitä teemme toistemme hyväksi hyödyttää kaikkia."

Muistutan tässä vaiheessa että on olemassa myös vaarallista VÄÄRÄÄ KILTTEYTTÄ. Stefan ja minä emme puhu siitä, vaan aidosta kiltteydestä. (Olen kirjoitellut molemmista edellisissä lastuissa.)

Stefan kiteyttää menestyksen ohjeen kahteen vinkkiin:

PITÄÄ OLLA KILTTI JA KÄYTTÄÄ KILTTEYTTÄÄN JÄRKEVÄSTI.

"Nuo vinkit soveltuvat työelämään, sosiaaliseen elämäämme ja sisäiseen elämäämme. Kaikkien näiden osasten tulee loksahtaa paikoilleen, jotta voisimme menestyä elämässä."

Allekirjoitan kaiken. Kops!


.

MINKÄ NUORENA OPPII

.


Minkä nuorena oppii sen vanhana unohtaa.

Vaikka kyllä minä toistaiseksi vielä osaan ajaa polkupyörällä ja uida. Hulahularengastakin pyöritin sujuvasti kun sellainen viimeksi osui kohdalle. Pyörällä ajaminen ja uimataito ovat esimerkkejä oppimisesta jota ei voi jälkikäteen poisoppia.

Muuntyyppistä oppiakin on. Sellaista jonka pystyy nyhtämään itsestään pois. Väärät ajattelutavat. Huono käytös. Kapea-alainen ajattelu. Kielteisyys.

Jos ajatukset on istutettu ihmiseen lapsuusajan kasvatuksessa ja hokemalla hoettu niitä ei välttämättä tule aikuisena kyseenalaistaneeksi. Henkisesti pahoinvoivan tai henkisessä lamassa tarpovan ihmisen pitäisi pistää oma ajattelunsa uusiksi. Negatiivisuutta on joka puolella ympäristössämme. Ei sitä tarvitse sisuksiimme asti päästää.

Eräs suuresti kunnioittamani kasvatuspsykologi sanoo: "Kun äiti tai isä moittii lastaan, tarvitaan tuhat kehua poistamaan sen yhden moitteen jälki." Sanoissa on mahtia, varsinkin kun ne tulevat kasvattajan suusta. Siis käytännössä jos äiti on sanonut tyttärelle että tämä on laiska hutilus, hän joutuu teroittamaan tämän mieleen tuhat kertaa että kykyjä ja työteliäisyyttä löytyy, ennen kuin tytär sen alkaa uskoa saatuaan yhdet haukut. Kannustaminen on tuloksekkaampaa kuin moittiminen, leimaaminen ja pelottelemalla opettaminen.

Aikuisen kannattaa miettiä omaa lapsuuttaan ja toivoa että tämäkin resepti pätee:

MINKÄ NUORENA KUULEE SEN VANHANA UNOHTAA. Tai ainakin muuntaa itselleen sopivammaksi ja käsittää että ei kaikkea tarvitse purematta niellä ja hyväksyä. Ei kaikkea tarvitse sulattaa. Vanhan körttiläisen alaspainavan kasvatuksen uhri menee samalla painolla laspuudenkodin haukuista puolison haukuttavaksi eikä enää loppuelämän aikana muuta vahtikoiraa tarvitsekaan. Hau hau!

Vanhat sanonnat heräävät eloon uusilla tavoilla. Kops!
.

HUI HUI HUIJAUSTA

.
Hui hui huippuhyvä tarjous netissä! Moottoripyörä uskomattoman halvalla. Päätä hui hui huimaa. Huuman haihduttua selviää että huijaus se oli ja huijari haihtui huh huh sentään, samoin kuin rahat. KAMMOTTAVAA!

Blogitoveri GNOTHI SEAUTON teki päivän hyvän työn ja kertoi varoittavan esimerkin. Lisää aiheesta postaili SAHRAMI.

Erittäin hienosti Gnothi muotoili asian ytimen. Lainaan suoraan häneltä:

"Jo lähtötilanteessa olin varsin epäluuloinen - kauppahinta kuulosti epäilyttävän edulliselta. Olen sen verran vanha konkari netissä, että hyvin tiedän netin paradoksaalisen ulottuvuuden; parasta netissä on että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa (=demokratia, sananvapaus) ja pahinta että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa (= mm. huijausmahdollisuudet)."

Tuosta tulee mieleen huomauttaa, vaikka tämä ei mikään petos olekaan, että olen viime päivinä mennyt tavalliseen tapaan käymään suosikkiblogeihini ja yllättäen havainnut että kolmeen niistä ei enää pääsekään, ja kahdesta on otettu pois bloggarin kuva vaikka tekstit ovat tallella. Älkäämme ottako itsestään selvyytenä että kivat jutut säilyvät ikuisesti ulottuvillamme. Kops! Herätyskopautus meille. Kiitos teille joita luin siihen asti kun ovet sulkeutuivat ja lukot oli vaihdettu.
.