MINKÄ NUORENA OPPII

.


Minkä nuorena oppii sen vanhana unohtaa.

Vaikka kyllä minä toistaiseksi vielä osaan ajaa polkupyörällä ja uida. Hulahularengastakin pyöritin sujuvasti kun sellainen viimeksi osui kohdalle. Pyörällä ajaminen ja uimataito ovat esimerkkejä oppimisesta jota ei voi jälkikäteen poisoppia.

Muuntyyppistä oppiakin on. Sellaista jonka pystyy nyhtämään itsestään pois. Väärät ajattelutavat. Huono käytös. Kapea-alainen ajattelu. Kielteisyys.

Jos ajatukset on istutettu ihmiseen lapsuusajan kasvatuksessa ja hokemalla hoettu niitä ei välttämättä tule aikuisena kyseenalaistaneeksi. Henkisesti pahoinvoivan tai henkisessä lamassa tarpovan ihmisen pitäisi pistää oma ajattelunsa uusiksi. Negatiivisuutta on joka puolella ympäristössämme. Ei sitä tarvitse sisuksiimme asti päästää.

Eräs suuresti kunnioittamani kasvatuspsykologi sanoo: "Kun äiti tai isä moittii lastaan, tarvitaan tuhat kehua poistamaan sen yhden moitteen jälki." Sanoissa on mahtia, varsinkin kun ne tulevat kasvattajan suusta. Siis käytännössä jos äiti on sanonut tyttärelle että tämä on laiska hutilus, hän joutuu teroittamaan tämän mieleen tuhat kertaa että kykyjä ja työteliäisyyttä löytyy, ennen kuin tytär sen alkaa uskoa saatuaan yhdet haukut. Kannustaminen on tuloksekkaampaa kuin moittiminen, leimaaminen ja pelottelemalla opettaminen.

Aikuisen kannattaa miettiä omaa lapsuuttaan ja toivoa että tämäkin resepti pätee:

MINKÄ NUORENA KUULEE SEN VANHANA UNOHTAA. Tai ainakin muuntaa itselleen sopivammaksi ja käsittää että ei kaikkea tarvitse purematta niellä ja hyväksyä. Ei kaikkea tarvitse sulattaa. Vanhan körttiläisen alaspainavan kasvatuksen uhri menee samalla painolla laspuudenkodin haukuista puolison haukuttavaksi eikä enää loppuelämän aikana muuta vahtikoiraa tarvitsekaan. Hau hau!

Vanhat sanonnat heräävät eloon uusilla tavoilla. Kops!
.