.
Aikuinen opettaa lasta kun osaa niin hyvin itse maailman tavat. Ainakin omasta mielestään. Kiitos ja anteeksi teroitetaan lapsen mieleen, hoetaan, muistutetaan, vartioidaan että lapsi sanoo.
Ystäväni Sakke kertoi ojentaneensa pikkupojalleen jotain ja samalla sanoneensa oikein aikuismaiseen tapaan ja vaativaan sävyyn, jonka voitte kuvitella: "No, mitäs sanotaan?"
Poika katsoi isäänsä ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesi: "Itse et sanonut ole hyvä!"
Lapsilla on hyvä huomiokyky ja muisti. Lapset tarkkailevat vanhempiaan arvaamattoman intensiivisesti. Päältä päin ei uskoisikaan missä määrin kaikki tallentuu heidän ajatuksiinsa. Eikä varsinkaan missä muodossa. Sitä kannattaisi silloin tällöin tuumia ja itseään seurata vähän niinkuin sivustakatsojana.
.
Sinut on nähty bilettämässä Kalmantie 1:ssä
ReplyDeleteHyvä. :D
ReplyDeleteTuli tästä toinen "mitäs sanotaan" -tapaus mieleen. (Siis kun lapsille opetetaan vastaamaan "kiitos" tuolla "mitenkäs sanotaan".)
Mieheni luki lehteä ja bongasi siitä jonkun ihan älyttömästi maksavan auton mainoksen. 1-vuotias istui vieressä syöttötuolissaan. Mies kysyi leikillään: "Mitäs sanoisit, jos isi ostaisi tällaisen auton?" 1-vuotias vastasi: "Kiitos!"
Ihmiset ovat usein parempia lapsina kuin aikusina.
ReplyDeleteAlly
ReplyDeleteKiitos kun pääsin tarinaasi ja kiitos linkityksestä :)
Sahrami
Olipa hauska tapaus. Luuletko että avainsanat "mitäs sanoisit" aiheuttivat reaktion, koska lapsi käsitti ne samoiksi kuin "mitäs sanotaan"?
HPY
Tosi on! Niin näyttäisi olevan... Sitä pitääkin oikein tosissaan tuumia.
Joo. Lapsi oli ilmeisesti niin tottunut vastaamaan reippaasti "Kiitos!" kuullessaan maagiset sanat "mitäs sanotaan", eli melkein sama taaperon korvaan kuin "mitäs sanoisit". :)
ReplyDelete