Lapsiperheessä vieraillessa tuli eilen puheeksi kaksi hyvää ohjetta lapsenkasvatukseen.
1) Mallin ja esimerkin antaminen tehoaa. Sanat eivät tehoa. Tuon jos muistaa ja sitä soveltaa, pääsee parempiin tuloksiin kuin jos odottaa pelkkien ohjeiden, kieltojen, nalkuttamisen jne. tehoavan.
2) Kun kieltää lasta koskemasta johonkin tai tekemästä jotakin ja kuitenkin hymyilee tai nauraa, antaa lapselle samalla luvan tehdä asiaa jota sanallisesti kieltää. Lapsi käsittää sen hauskaksi leikiksi. Tuossakin ratkaisee muu kuin sanat.
Ei tarvitse suuttua. Turha ihmetellä ja tuskailla kun lapsi "ei kuuntele", kun "sana ei tehoa". Ole rauhallinen. Näytä esimerkkiä toivottuun käyttäytymiseen. Vahvista sanoilla jos haluat. Älä petkuta lasta sanomalla ei ja sitten nauramalla. Hän uskoo sen naurun eikä sanoja. Aikuisellakin on taipumusta uskoa ei-sanallinen viesti jos on tarjolla sekä sanallista että ei-sanallista.
Kopsissa on tarjolla sanoja ja vielä kepin kopsautus päähän. Kops! Uskokaa pois!
.
Lapsi tosiaankin oppii kopioimalla, matkimalla. Hyviä tapojakin voi parhaiten opettaa esimerkin avulla. Esimerkiksi kun mennään kylään, sujuu usein paremmin kun ei tyrkkää lapsia edeltä vaan menee ensin itse sisään ja tervehtii, niin lapset näkevät mitä pitää tehdä.
ReplyDeleteSanon lapsille kun on tulossa vaikeita tilanteita (esim. pitäisi istua hiljaa jossain katsomossa), että katsokaa aikuisista mallia, kuinka käyttäydytään. Yritän esittää asian haasteena ja oppimistilaisuutena, että ottavat tosissaan.
On tärkeää painottaa sanaa aikuisista. Sanon aina, että ei muista lapsista, koska "hekin vasta harjoittelevat kuinka pitää olla". :)
Hello Sahrami
ReplyDeleteKuulostaa hyvältä tuo menetelmäsi.Se onnistuu jos ne malliksi ottamanne aikuiset osaavat käyttäytyä toivotulla tavalla :) Lapsille kannattaa antaa kiitosta jälkikäteen siitä mitä he ovat tehneet oikein.