Minua jää useinkin mietityttämään ja askarruttamaan Runotorstain viikottainen aihe pitkäksi aikaa. Miksipä en kirjaisi mietintöjä blogiin?
Viimeisintä teemaa, VASTAKOHDAT, ehdotti HEIDIHAHMO, jolle siitä kiitos ja kunnia.
TOISESSA BLOGISSANI ajattelen kuin kieltenopettaja, joten vastakohdat ovat sanapareja, hidas/nopea, tumma/vaalea, korkea/matala, tulla/mennä.
Psykologisissa testeissä tuontapaisilla sanapareilla on käyttöä. Vanha kunnon assosiaatiotesti. Mitä teille tulee mieleen näistä sanoista? Musta, isä, taivas... Ensimmäinen reaktio löytyy usein spontaanisti vastakohdasta tai vastaparista. Musta - valkoinen. Isä - äiti. Taivas - maa.
Minkälaiset psykologiat ovat toistensa vastakohtia?
Skinner oli käyttäytymispsykologi, joka tutki ihmistä koneena, ehdollisten refleksiivien kokonaisuutena. Opettajan blogissani voisin ottaa puheeksi hänen oppimisteoriansa. Skinnerin vastakohdaksi voidaan katsoa Jung. Hänen näkemyksensä ihmisestä on luotaamaton, tutkimaton valtameri, vaarallisinen virtoineen. Pimeää, pimeää. Näkyvä minä on vain pinnalla.
Sitä näkyvää osaa Kops pääsee kopauttamaan. Kops! Jätä se pimeä puolesi sinne missä se onkin ja tule kunnolla esiin. Päivänvaloon, kynttilänvaloon, sähkövaloon, auringonvaloon.
.
Hyvä teksti!
ReplyDeleteJungilaisesta ihmiskäsityksestä haluan kommentoida sen verran, että siinä tiedostamatonta ei pidetä pimeänä, vaarallisena, vaan sekä rakentavan että destruktiivisen momentin omaavana salattuna tasona. Unessa tiedostamaton viestii sille luontaisella tavallaan - toisinaan unet ovat pienempiä ja toisinaan näemme isompia unia.
Jungilaisessa mallissa pidetään tavoiteltavana individuaatiota - omaksi itsekseen tulemista. Se pitää sisällään tiedostamattoman integroitumista tietoiseen minään. Kyllä, juuri se on sitä valoon tulemista, josta sinäkin kirjoitit!
-gs
Vastakohtia ei ole oikeastaan olemassa, en usko ainakaan.
ReplyDeleteFilosofiaakaan ei ole oikeasti olemassa.
On vain peikkoja.
Ja niitäkin liian vähän.
Kiitos täsmennyksestä, Gnothi. Siitä on aika kauan kun luin psykiatriaa ja psykologiaa pärusteellisesti.
ReplyDeleteMuistelisin kylläkin että jungilaisuudessa tiedostamaton pitää sisällään sekä vaarallisen pimeyden että hyvät voimavarat, mutta tietenkin suositellaan jäkimmäisten käyttöönottoa. Taisin erehdyksessä mainita vain pimeyden.
Isopeikko
Olemassaolosta ei kannata ryhtyä väittelemään. Voisin esittää ajatuksen että on olemassa rinnakkaismaailma joka on peilikuva tai vastakohta tälle universumille, mutta mihin se tuumailu meidät vie?
Peikkoja ei ole. Tai sitten on.
Minuun on kolahtanut Jung aina täysin toisella tavalla kun Freud. Hän häilyi mielenkiintoisella tavalla tiedemiesroolinsa ja uskovaisen miehen rajamaastossa. Jungiahan kiehtoi sekä itämainen että kristillinen symboliikka. Muun muassa okkultismi, alkemia, spiritismi, I Ching inspiroivat häntä. Jung kävi jatkuvaa sisäistä painia itsensä kanssa. Hänessä oli sisällä sekä materialistisen maailmankuvan omaava tiedemies että tämän rationaalisuuden ylittävä humanistinen ”huuhaa-tieteilijä”. Alkemia oli hänelle itseyden etsimis- ja löytämisprosessi. Tämän suurmiehen mielestä uskonto on piilotajunnalle yhtä tärkeää kuin seksi. Hän korosti kuitenkin, että on mahdotonta todistaa, että onko demoni tai Jumala jotain todella olemassa olevaa. Jung uskoi uskontojen valmistelevan ihmistä kuoleman lopullista päämäärää varten ja kristinuskon hän uskoi kehittyneen vastauksena piilotajunnan syvään tarpeeseen. Colin Wilson korostaa, että Jung oli perimmiltään romantikko eli ihminen, joka tunsi maailman olevan täynnä salaisia merkityksiä ja että aina kulmantakana odotti uudet mielenkiintoiset seikkailut. Mielestäni Jungin tiedostamaton oli arkkityyppinen aarreaitta, ihmisen luovuuden lähde! Meissä on kaikki olemassa itsessämme vastakohtina: hyvä ja paha, saatana ja Jumala, viha ja rakkaus jne. Freudin maailmaan verrattuna Jungin maailma on lämmin ja mystinen!
ReplyDelete