Lauantaiaamua kaikille! huutelen kahvikupin reunojen takaa.
Stefan Einhornin Aidosti Kiltti - teos pitää minua edelleenkin otteessan. Alkaa melkein harmittaa että takakansi lähestyy. Tiedättehän tunteen?
Olen opusta lukiessani vahvistunut omassa vakaumuksessani. Hyvän tekeminen hyödyttää kaikkia. Aito kiltteys on avain hyvinvointiin. Toisten auttaminen auttaa itseäkin. Tuota kaikkea olen toteuttanut ja kokenut elämässäni. Nyt saan Einhornin avulla tarkempaa tietoa ja lisää työkaluja omaan ajatteluuni. Lainaan hänen tekstistään:
"Kuinka meidän tulee toimia jos päätämme onnistua elämässä ja tulla menestyviksi? Mielestäni toisista huolehtiminen - kiltteys lähimmäisiä kohtaan - on menestyksen edellytys. Terävät ja häikäilemättömät, kovapintaiset egoistit tai psykopaattipomot eivät yllä aitoon menestykseen. Se mitä teemme ainoastaan itsemme hyväksi, ei hyödytä ketään, kun puolestaan se mitä teemme toistemme hyväksi hyödyttää kaikkia."
Muistutan tässä vaiheessa että on olemassa myös vaarallista VÄÄRÄÄ KILTTEYTTÄ. Stefan ja minä emme puhu siitä, vaan aidosta kiltteydestä. (Olen kirjoitellut molemmista edellisissä lastuissa.)
Stefan kiteyttää menestyksen ohjeen kahteen vinkkiin:
PITÄÄ OLLA KILTTI JA KÄYTTÄÄ KILTTEYTTÄÄN JÄRKEVÄSTI.
"Nuo vinkit soveltuvat työelämään, sosiaaliseen elämäämme ja sisäiseen elämäämme. Kaikkien näiden osasten tulee loksahtaa paikoilleen, jotta voisimme menestyä elämässä."
Allekirjoitan kaiken. Kops!
.
Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta, se kolahti syvälle. Olit kiltti =D
ReplyDeleteAidosti kiltti - niin kun asiaa ajattelee tiedän monta, jotka vain näyttelevät kilttiä, useimmin ns. oma lehmä ojassa.
ReplyDeleteVirtaska
ReplyDeleteSamoin sinun kirjoituksesi ovat usein minua puhuttelevia :) Kiitti, kiltti blogikaveri.
Hejoko
Siinäpä se, että TOISISTA ei ihan varmaksi tiedä mikä kiltteyden laji on kyseessä, ennen kuin joku teko tai sana sen paljastaa. Se mitä voi aika varmaksi tietää on OMA kiltteys tai sen puute. Olenko minä itse kiltti? Toivonko hyvää muille? Mitä sydämessäni on?
Heh, autanko naapurin lehmän ojasta :) Nooh, kyllä tämä kantturan, mutta jos hän ei tuo nosturia kun minun lehmä on seuraavalla kerralla lipsahtanut penkalta alas niin lehmä numero 3 jääköön ojaan. Äh, vaikka eihän se sen lehmän syy ole...
Olet kirjoittanut niin hyvin ja paljon tästä aiheesta, että luulenpa että minäkin, joka olen maailman toiseksi kehnoin lukija, otan tuon kirjan käteeni.
ReplyDeletePeikon mielestä ei kannata olla kiltti ollenkaan. Peikottaminen on antoisampaa.
ReplyDeleteKiva Pikkuliina! Sain kirjan tänään loppuun ja jatkoin Kiltteydestä kipeät -teoksen lukemista, joka on noin puolessa välissä.
ReplyDeletePeikkojen maailmassa eivät taida päteä samat käyttäytymissäännöt kuin ihmisten :) Hyvää peikkoutta ei varmaan voi mitata meidän standardeilla ja normeilla.