Sunday, July 26, 2009

Vien euroni muualle



Kirppariostokseni sopii (kyökki)psykologiseen blogiini. Lelu, jonka ostin kolmella eurolla pienempiä lapsikavereita varten, on kuin psykologinen testi. Pyöreät palikat nelikulmaisiin reikiin, vasaralla elleivät muuten mene. Siitä voi päätellä testattavan päättäväisyyden, kärsivällisyyden, taitotason.

Hieno asia lasten kasvaessa todeta heidän edistymisensä leikkien ja lelujen osalta. Leluja keskivertosuomalaisella on ollut riittämiin, jopa yli tarpeiden. Hyvät lelut opettavat. Mutta mistä juontavat juurensa aikuisikään päässeiden puutteet tavoissa ja kanssakäymisessä tuntemattomien kanssa? Liikkeissä ja virastoissa asioidessa noihin törmää viikoittan. Kireä pipo ja ankea lapsuus? Kansamme geeniperintö?

Itsepalvelukirppiksen kassalla virittelin juttua myyjän kanssa kun hän poisteli hintoja ostoksistani. Ystävällisesti hyvässä hengessä kyselin kauanko liike on ollut siinä, kerroin että olin käynyt heidän aikaisemmassa toimipisteessään, kehuin uuden paikan siisteyttä, järjestelmällisyyttä ja avaruutta. - Hyvin vähän vastakaikua. Ei hymyä. Lopuksi lähestulkoon kiusaantunut ilme kun poistumiseni viimeisillä sekunneilla viereeni ilmestyi seuraava asiakas ja olin hidasteena osto-myyntitoimituksen sujuvuudelle. Myyjän naamasta näkyi että olin ylittänyt sallitun ajan kahdella sekunnilla.

Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, läpsäisen ostokset tiskiin ja annan myynnin ammattilaisen hoitaa tilanteen nopeasti ja näpsäkästi.

Toisaalta taidan mieluummin viedä euroni myymälöihin joissa osataan asiakaspalvelu. Ystävällisyys, small talk, olette meille tärkeä -asenne.

11 comments:

  1. Tosi tylsää kohtelua...
    Luulisi että kohta hänellä ei ole yhtään asiakasta...mutta toisaalta jotkut ihmiset ovat ihan tyytyväisiä, asialliseen, nopeaan toimintaan...

    Ostin eilen uuden Gloria-lehden. siinä oli mielenkiintoinen kirjoitus geeneistämme, niiden viimeisintä tietoa...
    Ehkä kerronkin siitä blogissani, se on niin pitkä juttu...:D

    ReplyDelete
  2. Tuo on tosi tärkeä havainto. Höpisin taannoin omassa blogissani siitä sosiaalisesta pääomasta ja totesin tätä lukiessani, että tuommoisilla pienillä, ystävällisillä tai epäystävällisillä, eleillähän sitä yhteisöllisyyttä rakennetaan. Voi meitä, jos sen tehokkuustavoitteiden alle kadotamme!

    ReplyDelete
  3. HANNE: Jotkut asiakkaat saattaisivat kiusaantua jos heille JUTELLAAN, hyvä isä sentään :D

    Mielelläni lukisin juttua geeneistä! Itse asiassa ihan juuri kävelylenkilläni pohdiskelin mahdollisuutta päästä geenitutkimukseen :) Olisi kiva tietää tarkemmin mikä tekee minusta minut, onko minulla valmiina positiivisuusgeenit vai olenko vain opetellut tavan kääntää huono kokemus hyödyksi jne...

    ReplyDelete
  4. MILLAN: Asiakaspalvelijan pitäisi olla tietoinen siitä mitä hänen ammattinsa edellyttää, ja häneltä odotamme muuta kuin hymyttömänä tuppisuuna hääräämistäa. Odotuksemme eivät aina toteudu, emmekä sille sitten oikeastaan voi mitään.

    Se mihin voimme taatusti vaikuttaa on oma käytöksemme. Silläkin riskillä että itserakkaalta vaikutan, totean olevani iloinen että itse osasin käyttäytyä kohteliaasti ja ystävällisesti.

    Muistan oppineeni sinulta ilmauksen "sosiaalinen pääoma" ja miettineeni sitä mielessäni :) Sinulla on kiinnostavia kirjoituksia, joista nautin, vaikka en aina tule kommentoineeksi.

    ReplyDelete
  5. Minulle oli kertakaikkinen yllätys, miten tylyä asiakaspalvelua voi saada Kreikassa. Ystävällisyyttä ja jonninjoutavia tervehtimisiä pidetään tyhmyytenä! Kun hapan silmäpari seuraa ostoreissuasi sanaakaan pukahtamatta ja mihinkään vastaamatta, tulee hyytävä olo. Huh! Huh! Suoraan sanottuna en ole koti-Suomessa tavannut vastaavaa, vaikka meikämaalaisia pidetään kylminä, etäisinä ja epäkohteliaina. Jos vaihtoehtoina ovat välinpitämättömyys ja liukuhihna-asenne, niin kiitos mulle se sitten, mykkä vihamielisyys on jo liikaa! *Väristys*

    ReplyDelete
  6. KIVI: No voi kalispera sentään! Oliko tuo vain yhdessä paikassa? Totisesti toivon niin. Lisäksi toivon että et joutunut sinne menemään uudelleen!

    Kommentistasi tuli mieleen yksi kokemukseni italialaisessa sämpyläbaarissa minne menin erään italialaisen ystäväni kanssa. Se oli hirveää. Vihamielisesti heittivät meille jotain ällöä etikkavihannesta leivänpuolikkaiden väliin ilkeästi hymyillen vaikka maksoimme jostain kunnollisesta täytteestä. Ystäväni heitti sämpylät roskikseen ja poistuimme baarista...

    Mikähän hiivatti niitä siellä vaivasi??? Harmittiko kun luulivat että italiano on ulkomaalaisen blondin kanssa vai mikä? Se paikan kiersin kaukaa vastedes.

    Tuollaisella touhullahan karkottaa asiakkaat. Käsittämätöntä!

    ReplyDelete
  7. Kahden kauppa6:18 pm

    Jos siinä oli vikaa niin sysissä kuin sepässäkin!?

    ReplyDelete
  8. Charlotta2:05 pm

    Anteeksi mutta...ainakaan tämä asiakaspalvelija ei katsonut sinua hirveän vihaisena, niin kuin se baarimestari minua, kun minulla ei ollut tasarahaa valmiina... Jospa tämäkin tunsi olonsa kiusaantuneeksi, kun toinen asiakas jo tuli odottamaan, ja jos hän vielä alkoi kuvitella miten jono kasvaa, ja asiakas vaan jatkaa jutusteluaan, apuuaaa!!! Ethän sinä niin tekisi tietenkään, mutta kai sellaisiakin on. Toisaalta, kyllähän hyvä asiakaspalvelija hoitaa tilanteen kuin tilanteen niin, että siitä jää hyvä mieli. Kerran italialainen museovirkailija esiteli meille palatsin kauneimman huoneen ja johdatti sitten meidät ulos ja sulki ovet - puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Siinä me hymyilimme onnellisina. Hetken päästä tajusimme, mitä oli tapahtunut, mutta emme edes suuttuneet.

    ReplyDelete
  9. CHARLOTTA: Hihii, muistanet että et edes tietäisi baarimikon hirveästä vihasta ellen olisi kertonut. Sinullahan oli katse kukkaron uumenissa :D

    Juu, ymmärtäisin hyvin jos tilanne kirpparilla olisi ollut noin kuten kuvailet, mutta hän oli koko ajan nihkeä, ja minä olin toki jo siirtymässä pois ostoksieni kanssa kun seuraava asiakas tuli takavasemmalle. Kyse oli parista sekunnista. Aspa olisi ollut hyvä aspa jos olisi a) sanonut kiitos, tervetuloa uudelleen ja b) jättänyt kiusaantuneen ilmeen naamaltaan. Eiköhän hän miettinyt juuri jotain tuollaista mitä arvelet.

    Minulle opetettiin kun oli baariharjoittelija 19-vuotiaana että ei saa olla kiire siirtyä asiakkaasta seuraavaan!

    Italiassa voi tapahtua mitä tahansa... hahaa... ja niin siellä yleensä tapahtuukin!

    Kiitti kun kommentoit. Oli hauskaa jutella kanssasi:D

    ReplyDelete
  10. Charlotta3:37 pm

    Hih, muistan :D

    Kiitos, on hauskaa jutella sinun kanssasi!

    ReplyDelete