AVOIMMUUS JA LUOTTAMUS

.


Hirviöt, pahat peikot ja ahdistavat painajaiset elävät pelottavina pimeässä. Tuo ne päivänvaloon niin huomaat että eivät olekaan sitä miltä ne tuntuvat. Hirviöt ovatkin kesyjä, peikot hauskoja ja painajaiset viisaita kun ne analysoi.

AVOIMMUUS on nykyään kova sana liikemaailmassa, kasvatuksen ja koulutuksen alalla, psykiatriassa, psykologiassa, terapiassa. Salailu on pahasta.

Toinen vielä kovempi sana on LUOTTAMUS.

Kullanarvoista on ITSELUOTTAMUS. HYVÄ ITSETUNTO. ITSEKUNNIOITUS.

Kops haluaa kopauttaa tämänpäiväisiä pikaterapiassa kävijöitä. Kops! Vaikka olisi minkämoinen menneisyys tätä ennen, tästä eteenpäin voi päivä päivältä rakentaa itselleen uuden paremman menneisyyden. Kops! Elä tämä päivä hyvin niin huomenna sinulla on menneisyydessäsi yksi hyvä päivä, ylihuomenna kaksi ja niin edelleen. Hyviä päiviä lisää elämällä saat paljon hyvää menneisyyttä. Tiedät että tämä on järkevä neuvo. Kops!

Ja nyt joka sorkka mäelle. Kops aikoo siivota vastaanoton. (Heittää ämpärillisen vettä pitkin lattiaa. SPLÄSH!)
.

TYHMÄT KYSYMYKSET

.
Onko tyhmiä kysymyksiä olemassa?

Vai leimaako se jolta kysytään kysymyksen tyhmäksi kun ei halua tai osaa vastata?

Millainen on tyhmä kysymys?
.

VAPAA KUIN TAIVAAN LINTU

.


Free as a bird.

Monet kiitokset kommenteista. Olen lähdössä ulkoilemaan, vapaana kuin taivaan lintu. Tai no melkein. Sillä aikaa kun olen poissa lukekaahan vanhasta Kops-blogistani pätkä tuumailuani siitä olemmeko vapaita.

KAHLEET VAI VAPAA TAHTO

Palaan myöhemmin lukemaan uudelleen mitä mielenkiintoisimpia kommenttejanne ja vastailemaan niihin. Omasta halusta ja vapaasta tahdosta. Pakko mainita, koska kuitenkin haluatte tietää.
.

HOPUN LOPPU

.


SIVUASKEL taitaa nyt tarvita Kopsin kopautusta, on sen verran liikaa vauhtia ja stressiä. Vilkaiskaapa tuonne ja lukekaa sen jälkeen Arkiterapeutin lausunto.

HOPPU ON PUPPUA

SIVUASKEL kysyy “Mikä tekis tästä lopun?”

ARKITERAPEUTTI KOPS VASTAA

Mikäkö tekee lopun oravanpyörästä ja “tarvitsen pari käsiparia lisää” fiiliksestä ja “kuka pysäyttäisi tämä karusellin ennen kuin oksennan huudosta” ?

No sehän on niin että burn out eli pohjaanpalamisilmiö lopettaa hopun kertaheitolla.

Sen jälkeen on näreet näinpäin:

Ellei lepo, fysioterapia ja suunnanmuutos auta
sitten kaivetaan hauta.

KOPS SUOSITTELEE ENNAKOINTIA.

Joko kaivat haudan jo ennalta valmiiksi tai hellität työtahtia.
.

OLETKO VAPAA?

.

Sain tänään tunnin VAPAATA kun yksi asiakas peruutti. Sain VAPAASTI valita mitä teen. Päätin lukea lisää Terho Pursiaisen kirjaa Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. Lainaan siitä vapauden määritelmän.

"VAPAUS ON SITÄ ETTÄ SAA OLLA KUKA TAHTOO (identiteetti) JA TEHDÄ MITÄ MIELII (itsemääräämisoikeus), TOISTEN ESTÄMÄTTÄ."

Mitä sanot; oletko vapaa?
.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

.


Ou jee - yksi kirja loppumassa ja toinen näköpiirissä. Tässä ja nyt, mutta myös katse tulevaisuudessa. Unohtamatta menneisyyttä josta voi ammentaa oppia, omista ja muiden virheistä ja menestymisistä. Eilinen, tämä päivä ja huominen yhteistyössä.

Opi, kehitä, kartuta, heitä huonot jutut menemään, kierrätä kierrättämisen arvoiset, erottele jyvät akanoista...

- Mitä ovat akanat?
- En tiedä.
- Mites tuo sitten onnistuu?
- Tähänkös me nyt juututtiin?

Seuraava asiakas pikaterapiaan!
.

HELPPOLUKUISUUS JA VAIKEALUKUISUUS

.


Mehän kaikki luemme enemmän tai vähemmän paljon. Ja kirjoitamme. Nykyajalle lienee tyypillistä nopea lukeminen, silmäily, tekstien kertakäyttöinen luonne, tietojen helppo saatavuus. Jos teksti on liian pitkä en jaksa lukea. Jos se on monimutkaista kieltä en viitsi vaivautua.

Toista oli 1600-luvulla. Kaksi miestä tapasi toisensa kadulla (niin, miestä, tuskinpa naista tässä esimerkissä) ja puhekuplassa sanoi: "... erittäin hyvä kirja. Olen lukenut sen jo kaksi kertaa enkä vieläkään ymmärrä siitä mitään! Loistava opus. Kunhan luen kolmannen kerran ehkä ymmärrys alkaa aueta."

Tuo mielessäni yritän lukea mitä Terho Pursiainen kirjoittaa koska aihe kiinnostaa minua. En ollenkaan väitä että kirjoittaja olisi vaikeaselkoinen, mutta hänen esittämänsä asia on. Ihmisen moraali, etiikka, ihmismieli, arvomaailma, fundamentalismi, identiteetti, totuusyhteisö ja ties mitkä teoreettiset käsitteet.

Jos aikoo nykyään saada sanansa kuuluville, sanomansa perille, blogilleen lukijoita on kullanarvoinen taito osata esittää asiansa selkeästi, iskevästi, kiinnostavasti. Muuten menettää yleisönsä. Ellei nyt sitten satu olemaan yliopiston pakollisen kurssin luennoitsija ja opiskelijoiden on kuunneltava luento.

Olisipa aika hauska ilmiö jos luennoitsija olisi niin tylsä ja pitkäpiimäinen että nukahtaisi kesken oman luentonsa. Hahaha.
.

JUICE

.


Olen halolla päähän lyöty. En edes huomannut linkittää Obeesian blogia josta äsken luin tiedon että Juice Leskinen on kuollut. Obeesia oli otsikoinut lastunsa Juicen omilla sanoilla

EI ELÄMÄSTÄ SELVIÄ HENGISSÄ

Arkiterapeutti Kops tarjoaa arjen terapiaa, ei mitään teologisia tai topologisia wiisauksia, eikä edes näppäriä sanaleikkejä Juicen tapaan, mutta ajatukseni on seuraava.

Jos elämällä tarkoitetaan tätä maapallolla asustelua, niin mitä jos onkin niin että tästä elämästä nimenomaan selvitään HENGISSÄ? Kaikki muu jää, mutta HENKI eli sielu siirtyy muualle.

Olen kerran istunut samassa pöydässä Juicen kanssa Tampereella Salhojankadun pubissa. Meidän varjot ovat varmaan vieläkin seinässä. Oli sitten Juicen henki missä tahansa.

Juice jätti paljon hienoa jälkeensä. Toivottavasti minäkin aikanaan jätän.
.

ASUMINEN

.


Rivitalo, kivitalo, puutalo, luuvalo.

Minimaalinen sisustus: Huone ja sänky.

Tavallinen asuntotyyppi: viisi huonetta ja heittiö.

Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.
(Mitähän se sanoo?)

Ei kannata rakentaa hiekalle eikä rakennella tuulentupia, ainakaan ilman rakennuslupia.

Sortui kuin korttitalo ja sammui ulkovalo.

Talo palo, mutta näkymät parani.
.

KIITOS KOMMENTEISTA

.
Kiitos kaikista eilen ja tänään tulleista kommenteista- äsken vasta kävin vastaamassa. On työpäivä, ja toista blogiani olen päivittänyt ja sielläkin vastannut kommentteihin.
.

MAISTELU VAI HOTKIMINEN?

.

Kuva on Kopsin kotikeittiöstä.

Helsingin paikallislehdessä nimeltä Vartti esitellään uusi ruokapaikka Meze Point jossa tarjoillaan pikkuannoksia. Terveellinen ajatus. Ruokaa ei kannata ahmia, haalia, mättää, hotkia.

USA:ssa megapurilaiset, jättiannokset, ämpärillinen broileria, king size vievät kansaa turmioon. Kadut painuvat kuopalle kun amerikkalaiset perheet niillä astelevat. Eikun wait a minute, autollahan joka paikkaan mennään. Iso maastoauto tietty, kun ei pieneen mahduta. Jokaiselle perheenjäsenelle oma.

Miksi ranskalaiset eivät ole lihavia? Miksi Pariisin kadut eivät painu lommolle kun pariisilaiset astelevat niitä pitkin? Miksi ranskalainen 8-henkinen perhe mahtuu rättisitikkaan? He syövät eri tavalla kuin amerikkalaiset.

Hurraa Dr Phil, amerikkalaisten opettaja ja valistaja! Hurray Weight Lost Challenge - ohjelma joka innosti amerikkalaismassat muuttamaan elintapojaan. Eläköön Oprah Show. Oprah esitteli hiljattain ranskalaisen naisen joka kirjoitti kirjan siitä miksi ranskalaiset eivät liho kuten amerikkalaiset. Salaisuus on syömätavoissa. Ranskalainen syö säännöstellen, pieniä määriä nauttien joka suupalasta, laskien haarukan ja veitsen välillä kädestään lautaselle. Lisäksi ranskalainen tämän kirjailijan mukaan kävelee paljon eikä aja autolla joka paikkaan. Hän oli muuttanut USA:han, lihonut 10 kiloa, ja alkanut sen jälkeen tutkia asiaa ja syödä eri tavalla. Eli siis juttu on siltä osin todistettu.

Ravinto on ihmiselle tärkeä monella tapaa. Sitä kannattaa miettiä. Mitä syö, miten paljon, miten monipuolisesti, millainen ruokailuhetken tulisi olla, millaisia suvun ja ystävien yhteiset ateriat...?
.

NIIN?

.
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS?

Yksi kommentaattori lausui kiinnostavan ajatuksen että kuollessamme olemme vihdoin tasa-arvoisia?

Olemmeko?
.

KARTTAAKO KOPS KARTTAA ? KUINKA KÄY?

.
Kopsin vastaanotolle on jono mutta arkiterapeutin ovi pysyy suljettuna. Mitä manailua ja rapistelua sieltä kuuluu? Odotushuoneessa ihmetellään. Ihmiset katsovat toisiinsa kysymysmerkkeinä.

Blogikamera siirtyy kuvaamaan Kopsia.

Arkiterapeuttimme oli avannut kartan taitteistaan, tutkinut sitä ja etsiskellyt aikansa tuloksetta Hornan Tuuttia, minne edellinen asiakas oli käskenyt hänen painua. Kops yritti sen jälkeen taiten taitella karttaa takaisin sieväksi nelikulmioksi hirveä rapinalla ja puhinalla. Ottipa hän kepinkin avuksi ja kenkälusikan, mutta ei saanut sullotuksi systeemiä entiselleen.

Se oli taistelu jonka kartta voitti.

"Seuraava asiakas, olkaa hyvä! Peremmälle vaan. Tehän olette se Karting-autoilija. Tässä on teille psykologinen testi. Kokeilkaa miten nopeasti saatte tämän avatun kartan taitelluksi takaisin. Minä otan aikaa."
.

KAAMOS

.


Kaamoksen kauheutta vai kaamoksen kauneutta?
Väität kivenkovaan olevasi pessimisti,
mutta oletko oikea
pesunkestävä pessimisti
kun kerran nautit surullisista lauluista
synkkävärisistä tauluista?
Asettelet kynttilät tunnelmalliseen oloon
pimeään turvalliseen kotikoloon
lukuhetkiäsi ja kirjoituskausiasi varten.
Ei kai pessimisti nauti?

Kirjoituksissasi säkenöi huumori ja äly
ja näppiksestäsi nousevat kipinät
valaisevat olemuksesi ja ympäristösi
Kaamos ja alavireisyys ovat sinun kasvualustasi
Et sinä mikään pessimisti ole
Lakkaa sitä ainakin minulle hokemasta
koska minä en sitä usko,
en koskaan.

RUNOTORSTAI
.

LAPSET JA ASEET

-

Koulutavaroita. Kyniä ja karttapannukakku.

Dr Phil Show'ssa oli kerran kokeilu jossa lapsia pistettiin yhteen huoneeseen, poikia ja tyttöjä. Minkähän ikäisiä olivat... ? Sanotaan vaikka 7-vuotiaita. Huoneessa oli tyttöjen ja poikien leluja sekä oikeita käsiaseita, tietenkin lataamattomia. Lasten mieliin teroitettiin hyvin huolellisesti että aseisiin ei saanut koskea. Ne olivat vaarallisia. Sitten ovi suljettiin ja lapset jätettiin leikkimään keskenään.

Tarkkailijat, muun muassa lasten vanhemmat näkivät kameroiden avulla mitä huoneessa tapahtui. Kaikki tytöt leikkivät tyytyväisinä vähääkään välittämättä aseista. Nukkekoti ja muut tavarat kiinnostivat heitä. Sen sijaan joka ikinen poika meni kuin magneetin vetämänä aseiden luokse. Oli kuin he eivät olisi voineet pitää käsiään irti niistä. Voin kuvitella miten kauhuissaan sen pojan äiti oli, joka näki lapsensa pitävän aseesta kiinni sormi liipasimella samalla kurkistaen aseen piippuun.

Kerta toisensa jälkeen käy ilmi miten vähän ihmiset tietävät toisistaan, miten vähän aikuiset tietävät lapsista, miehet naisista, naiset miehistä... Kumarran Dr Philin opetusohjelmille ja psykologille itselleen niin syvään että otsatukkani viistäisi maata jos minulla olisi otsatukka. Polvistuisin hänen eteensä jos minulla olisi polvet. Hän on minun esikuvani ja opettajani. Yksi monista, mutta kärkijoukkoa.
.

YKÄ, PYKÄ JA JULKKIS

.


Ykä ja Pykä kävelivät kadulla. Julkkis tuli vastaan.

"Näitsä, Ykä? Mä moikkasin eikä se moikannut takasin. Leuhka kuin mikä, mokoma."

Ykä ja Pykä kävelivät edelleen. Toinen julkkis tuli vastaan.

"Näitsä, Ykä? Se moikkasi takaisin. Luulee että kaikki tuntee sen! Mikä itserakkaus!"
.

EN HALUA ALTISTUA, ANTAKAA ROKOTUS

.
Jos on rokotus tätä vastaan, minä otan sen kiitos! Ei minulle juuri julkaistua musiikkia SYNKKIEN LAULUJEN MAA- albumilta.

Suomen synkimmäksi lauluksi valittiin viime kesänä Hesarissa "Peltoniemen Hintriikan surumarssi". AAARGH, APUA! En halua kuulla, en halua tietää. Kutsukaa ennakkoluuloiksi, kutsukaa torjunnaksi, kutsukaa taksi!

Osuin kerran ystävän kanssa tanssiravintolaan keskellä viikkoa. Istuimme pöytään ja toivoimme saavamme tanssia, mutta harvalukuinen yleisö istui kuin hautajaisissa tiskijukan repäistessä lautaselle toinen toistaan laahaavampaa ja ruikuttavampaa kaamosajan valitusvirttä melankolisluterilaisessa sävellajissa. Aloimme jo toisiltamme tukka kauhusta pystyssä kysellä miten on mahdollista että sitä lajia löytyikin niin paljon ja oliko DJ tuonut vinyylit kotikolostaan. Hain baarista drinkin, eli paikallisten asiakkaiden kielellä "paukun" ja vihjaisin siinä baarimikolle että musiikkia voisi vaihtaa. Hän ei oikein käsittänyt mitä selitin, joten luovutin.

Jonkin ajan kuluttua meidän oli pakko poistua koska hartiat alkoivat painua lysyyn ja kasvojen iho veltostua.

Kutsukaa minun perinteiden pettäjäksi, kutsukaa minua epäisänmaalliseksi, kutsukaa vaikka psykiatri! Minä en suostu altistumaan ja alistumaan latistettavaksi, masennettavaksi, depikseen painettavaksi. En kopauttele tahdissa koo - ops, koo - oo - huokaus - ooops, vaan KOPS KOPS KOPSUTI KOPS ja vetäisen räväkän rumpusoolon päälle.
.

NOUSEEKO HAPPAMUUSASTE?

.


Kops meni eilen iltapäiväbussilla mutta siellä ei näkynyt sitruunanaamaisia ihmisiä. Kai niitä sitten on lähinnä aamubusseissa. Toinen selitys saattaa piillä siinä että Kops istui takaosassa ja näki vain takaraivoja.

Eräs ystäväni kertoi seuraavaa: Työtoveri otti tavakseen pistäytyä aamuisin hänen huoneessaan tuulettamassa, kun oli bussissa nähnyt tai kuullut jotain ärsyttävää, joka häntä nyppi. Tämä ystäväni sai joka aamu annoksen "Voi-että-mua-ärsytti-kun'ia" ja alkoi olla jo raivon partaalla kun Kopsin neuvoa pyysi... Hän sai neuvoja mutta se on sitten uuden lastun aihe jonain päivänä.

Ihan samalla vaivalla voi työtoveria piristää aamulla kuin mennä ärsytystä purkamaan. Mites on? Nouseeko happamuusaste sinun läsnäolostasi vai sanotko jotain miellyttävää?
.

SITRUUNANAAMAT

.
Arkiterapeutti Kops astui aamubussiin. Ihmisillä oli nyreät ilmeet kasvoilla, (missäs muualla?). Kopsilla oli suunnitelma kaamoskansan herättämiseksi. Hän vetäisi käsipeilin käsilaukustaan ja täräytti sen ensimmäisen naaman eteen. "Katso peiliin, sitruunanaama. Ota iloisempi ilme!"

Jo heti seuraavalla pysäkillä Kops lennätettiin kaaressa keskiovesta ulos. "On minut heitetty paremmistakin paikoistaaa....!" Muks.

Ei hassumpaa. Ties vaikka seuraavalla kerralla pääsisi takaovelle asti.
.

MITÄS TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

.


Jo oli kissa itsensä jamaan pistänyt. Taiten asetteli tassujansa oksilla kun Kops käveli kamera kädessään paikalle. Raivasin tietäni hiukan lähemmäksi risukon läpi ja puhuttelin otusta Maunoksi. Kutsun kaikkia kissoja Maunoiksi.




Maunopa lähti runkoa alas liukumaan ja hävisi aika nopeasti näköpiiristä.

Tiedättekö kun on ihmisiä jotka vastaavat kysymykseen "Miten menee?" tai "Mitäs sulle kuuluu?" sanomalla "Sitä samaa vaan"... Voiko tosiaan olla totta että joillekuille ei koskaan tapahdu mitään? Onko mahdollista että on aina samaa, vai onko niin että osa jengiä kulkee nahat silmillä? Minun silmiini nimittäin osuu joka päivä jotain uutta ja erikoista. Joka päivä. Vaikka vain katsoisin ulos ikkunasta. Todisteena muutaman postauksen takainen orava.
.

KÄTEVÄÄ KAMERAKÄTEEN

.



Hyvät kuvien ottamiseen. Sormilla saa otteen kamerasta, ja kuvan ottamisen jälkeen voi pannumyssyn näköisen osion pistää taas sormien päälle. Stockmann, 6 ekee 90 senttii. 70% villaa,, 20 % angoraa ja loput polyamidia.




Ja voihan ihme millaisen kuvan sain räpsäistyksi sen jälkeen kun käteni kuvasin... Näette sen kun odotatte. Kopsilla onpi nyt hiukan kiire.

Poistuvan kengän ja puujalan kolinaa. Eikun se olikin keppi. Öh.
.

SYYLLINEN KUNNES TOISIN TODISTETAAN?

.


Tämä ei ole dialogi, vaan irrallisia kahden henkilön heittämiä lauseita levottomassa unessa.

"En minä sitä paloa sytyttänyt."
"Sänky oli jo tulessa kun menin maate."
"Sinä sen sytytit. Sinä olet syyllinen."
"Aina minua syytetään."
"Vannon..."
"Älä valehtele."
"Ei tässä mitään todisteita tarvita."

Syyllinen vai syytön?
Syytön vai syyntakeeton?
Ehdollinen vai vankeus?
Rangaistus vai sovittaminen?
Oikeus vai kosto?

KOPSIA SUMUTETTIIN

.
Eilen oli aikamoinen sumu. Arkiterapeutti Kops otti illalla keppinsä ja lähti vaellukselle peltojen halki, tarkoituksenaan mietiskellä rauhassa luonnon keskellä. Yhtäkkiä sumu oli niin sakeaa että hän ei nähnyt edes kättä edessään. Onneksi, koska hänen kätensä olivat taskuissa.

Kops haroi ilmaa kepillään. Ei mitään edessä, takana, sivulla. Pahaa aavistellen hän ojensi kepin eteensä maahan. Kauhistus, tyhjyys, iso pudotus edessä! Mikä onni että hän ei ollut astunut enää yhtään askelta. Parasta kääntyä takaisin, hän totesi, mutta - iik - keppi ei tavoittanut maata takana eikä sivullakaan. Mikä painajainen. Ei muuta neuvoa kuin odottaa siinä paikassa ja odottaa pelastusta aamulla.

Aamu koitti. Sumu hälveni. Kops heräsi keskellä peltoa katkennut keppi vieressään ja lähti köpöttemään kotitaloa kohti.
.

HIITEEN TYHMÄ SYYLLISTYMINEN

.


Aamukahvia, aamuteetä... teepaitoja, kahvipaitoja...

Minulle tapahtuu silloin tällöin suomalaisten seurassa asia jota en muista että olisi koskaan tapahtunut muunmaalaisten seurassa, nimittäin se että juttelen, keskustelen, sanon oman kuvakulmani puheenaiheeseen, ja kohta joku alkaa puolustautua ikään kuin olisin heitä syyttänyt. Minä siitä hämmästymään, joskus jopa närkästymään. Toimintatapoihini ja ajattelumalliini ei kuulu ihmisten syytteleminen, ei kenenkään näpäyttäminen, ei ojentaminen tai läksyttäminen. Yäk.

Arkihavainnon pohjalta esitän itselleni ajatuksen, jonka olen ajattelemalla ajatellut. Olen 90 prosentin varmuudella varma että syyllisyys ja syyllistäminen tulevat kasvatusperinteestämme. Meissä on alttius syyllisyyteen, jonka tietynlainen kasvatus saa kunnolla puhkemaan ja toisenlainen häviämään.

Haluan ajatella näin itsestäni: Jos olen syyllinen johonkin tekoon tai sanoihin, otan siitä vastuun, ja hyvitän, sovitan, korjaan. Se on sillä selvä.

Jos ihmistä on kasvatettu syyllistymään, kasvattakoon itsensä siitä pois. Se onnistuu oikeassa seurassa ja ympäristössä. Toisinaan se vaatii seuran karsimista niin ankaralla kädellä että jäljelle jäävät vain minä ja itse. Ruikuttaminen ei auta mitään, vaan positiivinen äksöni.

Tässä kohdassa arkkiterapeutin keppi kopsahtaa pontevasti lattiaan ja säestää hänen sanojaan. KOPS!
.

TONTUT IRVISTELEVÄT IKKUNOISSA

.


Makuasioista ei sovi kiistellä. Roskaa! Kops kiistelee kuitenkin.

Käpäistiin hakemassa piristystä putiikkiin begonian muodossa. Samalla jouduttiin katselemaan niin sanoinkuvaamattoman rumia joulukoristeita että alkoi pötsiä kääntää. Yh. Toinen toistaan rumempia tonttujakin jotka irvistelivät siihen malliin että niiden avulla voi takuuvarmasti pelotetella lapsia kilteiksi vanhan suomalaisen kasvatusperinteen mukaisesti. Tuokaapa yksi rumilus tänne niin huitaisen kepillä tontun kuvatukselta pään poikki.

Nyt alan lukea viimeisintä Punaisen Ristin lehteä. Siinä oli muistaakseni lupaava artikkeli väkivallan vastustamisesta...
.

MISTÄ JOULUSTRESSI SYNTYY?

.

Oravakammopostauksen kurresta tammenterhoihin ja Terho Pursiaiseen. Suussa sulavilla terhoilla houkuttelemme murhanhimoisen oravan pois kaulavaltimomme lähettyviltä ja silmäilemme Terho Pursiaisen kirjaa SITOUTUMISESTA JA SITOUTUMATTOMUUDESTA. Siinä sanotaan että nykyihmiselle on tyypillistä olla sitoutumatta mihinkään. Järjestäytynyt uskonnonharjoitus, puolueet - ei kiitos. Sinkkukulttuuri kukoistaa. Pursiainen kirjoittaa että ihmiset kokevat olevansa sitä yksilöllisempiä mitä vähemmän heillä on siteitä mihinkään suuntaan.

Tämä vapaa sitoutumaton nykyihminen rimpuilee kuitenkin tulevan joulun ahdistuksessa kuin orava katiskassa. "Voi kauheaa, taas on pakko ostaa joululahjoja, leipoa pakastin täyteen, vaihtaa jouluverhot kaikkiin ikkunoihin, ostaa uudet huonekalut ja muuttaa omakotitaloon, joka viritetään jouluvaloin maisemaan sopivaksi..."

Stressin hellittäessä kello 18 aattona voidaankin alkaa nauttia joulurauhasta. Kello 18.05 joulupukki astuu sisään, kopauttaa kepillä lattiaan ja kysyy: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Stressi ottaa uudelleen väen valtaansa.

Arkiterapeutti Kops nauttii joulusta. Kops osti viikko sitten tammenterhokoristeen jota on sitä katsellut ja ihaillut monta päivää. Se muistuttaa Suomen luonnosta, havupuista, metsän eläimistä ja joulurauhasta. Se muistuttaa myös Hesarin sarjakuvasta jossa oravat heittävät ohikulkevien ihmisten päähän tammenterhon tai kävyn. Kuvassa lukee äänieffektinä KOPS. Sattumalta sama kuin arkiterapeutin herätyskopaus, jonka hän on lainannut zenbuddhalaiselta mestarimunkilta. Munkki kopauttaa oppipoikaansa kepillä kun tämä ei muuten tajua opetuksia.
.

WHICH IS WHICH?

.
Soffalla istuupi kaksi ihmisolentoa katselemassa TV:tä. Toisella on kaukosäädin kädessä, toisella ei. Kumpi on kumpi, ja kumpi on se toinen?
.

ORAVAFOBIAA?

.


Eikö ollut oravakammoa omasta takaa? No tästä sitä saa.
.

SITÄ KUTSUTAAN LEVITAATIOKSI

.


Pari vuosisataa sitten - tai no ainakin kauan sitten, ehkä setä Freudin aikaan, jengi katseli esiintyvää taikuria. Hui, väki kohahti kauhusta kun taikurin apulainen pysyi vaakasuorassa jäykkänä ilmassa!

Sitten joku yleisön joukosta sanoi tyynellä äänellä: "Sitä kutsutaan levitaatioksi." Kaikki rauhoittuivat.

Ajattelen joskus tuota tapausta. Kun jotain kauheaa tapahtuu ja pelko alkaa vallata alaa, tarvitaan jotakuta sanomaan rauhoittavat sanat: Homma on hallinnassa. Ei tässä mitään.

Mitä jos yleisössä ei olisi ollut ketään joka tunsi ilmiön ja pelkällä olemassaolollaan ja sanoillaan sai muutkin lakkaamaan pelkäämisen? Porukka olisi ollut edelleenkin kauhuissaan.

Kunpa lasten vanhemmat tajuaisivat että heitä tarvitaan juuri tuohon tehtävään. Sanomaan lapsille että ei tarvitse pelätä. "Äiti hoitaa tämän." "Isälla on kokemusta tästä." "Ei hätää."

Vahinko vaan vanhemmat ovat usein neuvottomia. Vahinko vaan jotkut vanhemmat eivät välitä. Vahinko vaan jotkut vanhemmat vielä päälle haukkuvat ne lapset.

Ja kuitenkin on niin helppo haukkumisen sijaan sanoa: Sitä kutsutaan levitaatioksi. Nukkukaa rauhassa. Kerron lisää huomenna."
.

LÄMMINTÄ LAPSILLE

.


Tuollaiset somenpäättömät hanskat voisivat olla kätevät silloin tällöin, esimerkiksi kun ottaa valokuvan blogia varten mutta ei halua palelluttaa käsiään. Eräs ystäväni osti lapsenlastaan varten tuollaiset. Kätevä keksintö, koska siihen saa vedetyksi suojan sormien päälle sitten kun haluaa, eli hansikkaasta tulee tumppu. Saatte käsityksen kun katsotte tuota pannumyssyn näköistä osiota alemmassa kuvassa. On se kiva kun lapsista pidetään huolta.





Mistähän tuollaisia sormenpäättömiä hanskoja voisi ostaa aikuisten kokoa? Tai tämmöisen Kopsin kokoa?
.

TEHOKKAALTA KUULOSTAA

.



Nuori nörttiystäväni ihmetteli kovasti kun jumppaopettaja koulussa oli häntä patistellut sanoen: "Puolapuille siitä vaan reippaasti. Oletko mies vai hiiri?" Mitä ihmeen tekemistä miehellä ja tietokoneen hiirellä on keskenään tuossa yhteydessä? Eihän hiiri kiipeä minnekään.

Muutenkin se jumppamaikka on kuulemma kamala. Se sanoo pojille että "kun minä huudan YKSI, te hyppäätte ilmaan, ja kun huudan KAKSI, te tulette sielä alas".

Jo on kova komento jumppatunneilla ja fysiikan lakejakin uhmataan.
.

ZYPYKÄ A PARII

.
Tiedemies Jupukka Jäpikäinen ja nörttiystävänsä Tumpelo Töppelssön palasivat juuri Pariisista digikonferenssista. Olivat kokeilleet ravintolassa tilata ranskaksi ruokaa ja kaksi olutta.

Jäykkäilmeinen tarjoilija toi heille kynttilän ja kaksi voinappia.

Vähän kaverit siinä nikottelivat. Mutta söivät ne kumminkin.
.

KOPS KUVASI KURREN

.

Klikkaa kuva kookkaaksi.

Ihmiset lähtevät joskus pitkille pyhiinvaellusmatkoille etsimään elämän tarkoitusta ja saamaan elämyksiä. Sitten he tulevat takaisin ja ovat joko uudella hengellä täyttyneitä tai sitten eivät. Voivat havaita että kaikkea on jo täällä. Tässä ja nyt. Ihana luonto, omat henkiset kyvyt, estetiikan taju arjessa, kotona, omassa pihassa. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Arkiterapeutti Kops avasi kylpyhuoneen ikkunan ja räpsäisi kuvan oravasta omassa pihassaan, pensasaidan taitteessa. Kopsin pihassa ja oravan pihassa.

Juttu voisi jatkua niin että orava otti taskusta pienen kameran ja räpsäisi kuvan Kopsista. Ainakin se katsoi Kopsia uteliaana.
.

PSYKOLOGINEN TESTI

.


Mitä näet kuvassa?
.

LAMPAAN KÄÄNTÖPUOLI

.


Tapahtui pohjoisilla lakeuksilla. Lammaslauman johtajalammas oli itse Belsebääb. Ääb Ääb puolestaan oli kapinallinen lammas jo karitsana. Kaikki muut lampaat ottivat nöyrinä vastaan kepiniskut ja jatkuvan mäkättämisen, mutta ei Ääb Ääb. "Voihan villat", hän määkäisi. Ei tämä ole lampaan arvoista elämää. En halua edes äännellä bää bää. Sanon ääb ääb. Siitä hän sai nimensä ja huonon maineensa. Karitsuus oli yhtä h-ttiä.

Kun hän tuli isoksi hän erkani laumasta. Muu lauma makaili litussa lammasnahkamattona kun heidän päälleen tallattiin ja paheksui Ääb Ääbiä, suvun mustaa lammasta.

Mikä on tarinan opetus? Miten koit tämän tarinan?
.

KAIKKI TIET EIVÄT VIE ROOMAAN

.


Istukaa matolle ja kiitäkää Blogistania ristiin rastiin. Pitäkää reunoista kiinni, ja hatustanne ja tupeesta. Eiköhän blogeihin jo pääse tilapäisten vaikeuksien jälkeen. Arkiterapeutin vastaanotto on aina auki kuten olen mainostanut, mutta toiseen blogiini en ole itsekään päässyt kuin vasta äsken. Tänne Kopsiin osasin aamulla Post Mortal -blogin kommentin kautta, ja jollain sorkkaraudalla sain Salkan blogin auki vaikka ei heti tahtonut aueta. Kopsin kepilläkin yritin kangeta. Vuodatukseen pääsi kyllä. Kävin Malmin Polgarassa ja Erakkomiehen päiväkirjassa.

RITA
.

FLUNSSAN KARKOITUS

.


Jo pari kertaa on flunssa uhannut iskeä kimppuuni tänä syksynä. Kerron miten voitin sen.

Tunsin jotain orastavaa taudin alkua syyskuussa kurkun ja keuhkojen suunnalla. Tein teetä johon laitoin sitruunaa ja hunajaa. Niiden yhteisvaikutus on parantava. Koko uhkaava flunssa hävisi yhdessä tunnissa.

Toissaviikolla tuli uusi hälytys. Nenää kutitti ja pitkin keuhkoputkea tuntui että nyt se aikoo vallata kehoni. Nou söör, tee, hunaja + sitruuna esiin. Join kaksi kupillista, minkä jälkeen oireet häipyivät. Ei jälkeäkään, mutta vuorokauden kuluttua ne palasivat. Join taas teetä ja sain oireet häviämään. Sama toistui vielä seuraavanakin päivänä, mutta ei sen jälkeen.

Omaa kroppaa tarkkailemalla olen havainnut että vastustuskyky on parhaimmillaan kun mieli on hyvä, joten teen yleensä flunssan uhatessa niin että menen sohvalle lepoasentoon ja ajattelen kaikenlaista mukavaa, mahdollisesti kirja tai TV seuranani. Flunssa ei ole päässyt minussa puhkeamaan pariin vuoteen.

Tämänsyksyinen karkotus oli ihmeellisen nopea toimitus. Joskus aikaisemmin olen tehnyt seuraavan tempun.

Kun tunsin keuhkoputkissa kihelmöintiä ja uhkaavaa käheyttä joka jatkui pari tuntia iltapäivällä, otin illemmalla Buranan ja asetuin sohvaperunanaksi miellyttäviä ajatuksia ajattelemaan, seurana kirja tai TV, sitten nukkumaan ja aamulla oli ihan hyvä olo. Flunssa tiessään.

Keksin tuon hyvien ajatuksien voiman kokiessani sen käänteisilmiön. Sain nimittäin kerran flunssan sen seurauksena kun olin tekemisissä yhden äärettömän negatiivisen ihmisen kanssa joka haukkui minut ensin kirjeitse ja sitten puhelimessa, vaikka yritin tehdä parhaani hänen auttamisekseen. Minussa kehittyi ensin kurkkukipu, sitten muita oireita, ja ne haihtuivat vasta kun paha mieleni muuttui taas hyväksi. Siihen meni noin vuorokausi ja sen jälkeen olin valtavan ahaa-elämyksen vallassa. Olin keksinyt keinon taistella flunssaa vastaan. Tuo taisi tapahtua vuonna 2002. Sen jälkeen olen saanut luoduksi vuosi vuodelta paremmat keinot sekä flunssaa vastaan että positiivisen energian kehittämiseksi. Menetelmät ovat todella yksinkertaiset. Ja arkiset. Kops!
.

VALI VALI VALISTUSTA

.


Yksi korva mutta en VALIta. Vandalismin vuoksi on toinen korva hävinnyt. VA nda LI smista voi alkaa VALI ttaa mutta mitä hyötyä siitä on? Olen kaukana in VALI dista. Ruikuttaminen on VALI nta jota en valitse.

Jos olisi jätetty korva tähän ja viety loput sitten voisi olla syytä inistä. Peilaan itseäni lammen pinnasta. Ihan selvä kettu. Ei epäilystäkään. Isäkettu VALI sti ja ajoi yhden röyhkeän kanan tiehensä joka yritti irvistellä. Kanalta puuttuu nyt pari pershöyhentä.
.

VUODEN VANHA KOPS

.

Juhlatarjoilut. Pähkinä purtavaksi. Suklaalla päällystetty. Tummaa ja vaaleaa.

Vuosi sitten aloitin blogin nimeltä KOPS . Pidin sitä puolisen vuotta. Tämä tässä blogissa alkanut Arkiterapeutti Kops on sen toinen puolikas. Olkaa tervetulleet.

Ensimmäinen postaus viime vuoden marraskuussa alkoi näin:

PUOLITOTUUKSIA

“Elämää ei opi kirjoista”, sanotaan. No ei sitä kyllä opi elämästäkään saattaisi joittenkin kohdalla huudahtaa. “Vahingosta viisastuu.” Sekään ei päde kaikkiin. Puolitotuus on niinikään “Tieto lisää tuskaa.” Kyseenalaistan noista väitteistä jokaisen, tai vähintäänkin peräänkuulutan sitä totuuden toista puolikasta.
.

LAUDASTA PÄÄHÄN

.


Arkiterapeutin oveen koputetaan.

- Pvää. Ps ts pikterap?

- Anteeksi kuinka?

- Anteeksi kovasti. Yritin nopeuttaa kun tämä on pikaterapia. Kysyin että pääsenkö taas pikaterapiaan? Annoitte eilen neuvoksi korjata itse pirstoutunut menneisyyteni, mutta siinä pari tuntia nikkaroituani koko teelmä sortui, veistin sormeeni ja sain laudasta päähäni.

- Vastatkaapa tähän kysymykseen. Kun lauta putosi päähänne, kuuluiko siitä KOPS?

- Taisipa kuulua...

- Miten tulkitsette sen?

- Jaa, tuota... Olisiko niin että kopsautus merkitsi että vähän meni pieleen ja pitää tehdä uusi suunnitelma.

- Sitähän se. Kun elämä kopsauttaa, tarkastellaan tilannetta uudelleen, tehdään piirustukset ja nikkaroidaan taas lisää. Välillä joutuu purkamaankin.

- Niin, no itse asiassa sain jo rakennetuksi aika mukavasti alkua. Tuntuu hyvältä kun se on itse tehtyä. Lähdenpä jatkamaan urakkaa. Minulla on pari ideaa joita voin kokeilla.

- Tarvitsetteko apuani?

- En toki. Kiitos kiitos! Saanko tulla kertoilemaan miten edistyn?

- Tottahan toki. Vastaanotto on aina tässä vaikka en itse olisikaan paikalla. Itsepalveluterapia. Viestejä ja käyntikortteja voi jättää postilaatikkoon. Olen erittäin iloinen teidän puolestanne jo etukäteen. Oman elämän nikkarointi on ihan niitä parhaita ja palkitsevimpia puuhia. Kun siitä pääsee jyvälle, nauttii haasteista ja jopa epäonnistumisista silloin kun niistä oppii ja saa osviittaa tulevaan. Se on minun kokemukseni.
.

RAKENTAVA OTE

.


Arkiterapeutti Kopsin oveen koputetaan.

- Päivää. Onko teillä nykyään pelkkä itsepalveluterapia? Eikös ennen ollut myös pikaterapiaa?

- No kyllä voitte tulla pikaterapiaan ellei se kestä kauan. Mik hät?

- Anteeksi kuinka?

- Siis mikä hätänä? Yritin vain jouduttaa istuntoa nopeammaksi.

- Ai jaa, ymmärrän. Niin, minulla on kovasti huonoja muistoja. Niisk. Olen rikkonaisen kodin kasvatti. Niisk.

- Itsekö kotinne rikoitte? Puhukaa suoraan.

- Niisk. Tursk. Itsehän minä. Tursk. Pyrsk.

- No sitten korjaattekin itse. Turha sitä on itkeä. Positiivista äksönia tilalle. Kirjaimellisesti rakentava ote. Kyllä se siitä. Haetaan teille vasara ja muita tarvekaluja pihavarastosta, eikä muuta kuin kassan kautta.
.

HUUMORI JA LUOVUUS

.


Huumorista kirjoiteltiin, meikäKOPS sekä SALKA ja KEKSI omissa blogeissaan.

Jussi T. Kosken teoksesta BANAPPELSIINI; Ideavitamiineja henkilökohtaisen luovuuden kehittämiseen:

"Huumori ja luovuus kuuluvat samaan perheeseen. Ahaa- ja hahaa-elämykset ovat sisaruksia, sillä sekä huumori että luovuus perustuvat usein näennäisen yhteismitattomien elementtien yllättävään yhdistelyyn sekä näkökulman odottamattomaan vaihtamiseen."

ja

"Huippuluova ihminen on useammin humoristi kuin tosikko. Ole sinäkin."

Kops allekirjoittaa kaiken. Lähtee sitten toiseen huoneeseen mutta liukastuu matkalla banaanikuoreen ja liukuu kellarin rappusien yläpäähän - slip - siitä raput alas - tumpati tumpati tömp -

"Ohhoh. No tänne olisin joka tapauksessa tullut ennen pitkää. Ojentakaa keppini niin pääsen pystyyn."
.

KIUSAUS

.


Miten houkuttelevat rummut. Arkiterapeutti Kopsilla oli repussa mukana omat rumpupalikat eikä hän voinut vastustaa kiusausta kiivetä näyteikkunaan paukuttamaan rumpusettiä. Lempiväri keltainen.

"On minut heitetty ulos paremmistakin paikoistaaa...!" hän huusi lentäessään kaaressa jalkakäytätävälle. Töms. Siinäpä hyvä saundi.
.

VIDA TEQUILA

.
NONO-BLOGISSA ovat nyt aiheena blogien nimet.

VIDA TRANQUILA, "Rauhallinen elämä", "Hiljaiselo..."

Niin, niin, Arkiterapeutti Kops huomaa että omassa blogissa kun on rauhallinen, pitää muualla päästää remuaminen valloilleen. Mikä onnenpotku että se sattui tällä Kopsulassa. Kuunnelkaa nyt tuota rumpusooloa. Mikä meno. Kapulat välillä ilmassa. Jee! ¿Vida tranquíla o Vida tequíla?

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

Tsäkätsäkä Bong!
DiBiDingDingDong!

BumBum Dong Däkä Dong Däkä Dong!

Tapahtui Kopsin musiikkiterapiassa. Where anything can happen. And it usually does.
.

KOMIIKAN KAAVA

.

Voihan persikka miten iso pikkulintu! Ja perhananmoinen perhonen.

Vilkaisin kerran yhtä estetiikan opusta, joka antoi komiikan kaavaksi seuraavanlaisen esityksen:

aaaaaaaAaaaaaa

Niin hullulta kuin tuo tuntuukin, olen joutunut monet kerrat toteamaan että kaava on toisinto totuudesta. Joukosta poikkeava, odottamaton, erilainen... se saa nauramaan. Se on koomista.

Tahdon korostaa sitä että "koominen" on ainakin täällä minun blogissani jotain kivaa hauskaa. Se ei sisällä mitään pilkkanaurun elementtejä, ei mitään sellaista että poikkeavuuksille naureskeltaisiin pahansuovasti. Hyvänlainen nauru on ihmiselle terveellistä, parantavaa, elvyttävää, eheyttävää. Nauru pidentää ikää.

Kyllä repesin kun kävelin leikkipuiston ohi ja näin jättiläismäisen tipusen... ! Kamera esiin. Hah hah.

Ihme sattuma; Keksi oli juuri samaan aikaan postannut huumorista kun omani päivitin. Piti tulla vielä linkki pistämään tänne: Prego:

ITALIALAINEN HUUMORI
.

RUMPUSOOLO

.


Sävelsin tämän lukijoille.

(Ha ha tehdään äänellä, muu hakataan virvelirumpuun, hi-hihatiin, lautasiin jne.)

Drrr... pärrytystä...

Tsum tsum tsum ha' ha'
Tsaka tsaka tsaka tsaka
ding ding ding ding
kräshhh...

Kops - ai - törkele, palikka putosi

Tsum tsum tsum ha' ha'
Tsaka tsaka tsaka tsaka
ding ding ding ding
kräshhh...

Toistetaan kunnes naapurit soittaa (taas) nimismiehen ja sheriffin paikalle.
Sitten vaihdetaan huuliharppuun.
.

TÄYTTÄKÄÄ PUUTTUVAT KOHDAT

.


Puu materiaalina. Mäntypuisia huonekaluja. Autuaita ovat puupäät sillä he kelluvat. Onpa puiseva tyyppi. Tässä teille vaatepuu. Painakaa puuta. Puumerkki tähän, kiitos. Maistuupa puulta tämä eilispäiväinen puu-ro. Ai, paikat puu-tuu. Kokovartalopuu-dutus alkaa levitä. Pitää mennä. Loppu jää nyt puu-ttumaan. Täyttäkää itse puu-ttuvat kohdat.
.

KETTU LUURAA

.


Yksi kommentoija kertoi että taulun oikean reunan takana luuraa kettu. Näen sen ja myös alempana olevan pienemmän kettusen! Aamun ajatus: Yhdessä nähdään enemmän kuin yksin.
.

KIVEN PEHMEÄ PUOLI JA KOVA PUOLI

.


Arkiterapeutti Kops ryhtyy arkifilosofiksi.

Kivi on miellyttävä materiaali ja sympaattinen esine poimia käteen luonnossa kulkiessa, vaikka se on niin kova, ja ehkä kylmäkin. Kivet ovat kivoja. A rock. A stone. A pebble.

Kivi voi olla painava. Sillä voi kivittää. Sitä voi käyttää työkaluna. Tappoaseena. Ovistopparina. Paperipainona.

Pehmeneekö se jos sitä keittää? En usko. Kananmunatkaan eivät pehmenneet vaikka keittelin puoli tuntia. Unohtuivat hellalle kun luin kirpparilta löytämääni ranskankielistä kivikirjaa.

Jalokivi. Kivestä veistetty. Kiveen hakattu. Hautakivi. Kivihedelmä. Aleksis Kivi. Parkkipaikat ovat New Yorkissa kiven alla. Ja Helsingissä Kiven takana. Näin sanoi isännöitsijä Kivi. Kivikasvo. Hänellä oli yllään kivipestyt farkut. Kivitaskut? Ohhoh. Ota kivet taskuista ennen kuin pistät pesukoneeseen.

Taltta ja vasara. Veistos + patsas = paistos. Hakata. Veistää. Kaivertaa. V-kirjain on helpompi nakutella kiveen kuin U, mikä selittää sen että antiikin roomalaiset kirjoittivat Vniversitas eivätkä Universitas. Kaksois-V, W, on englanniksi a double-U, mitä sopii miettiä.




Marmoria rakennusmateriaaliksi ja veistoksiin. Sisustukseen. Marmorikuulat.




Geologia. Kivikausi. Retu Kivinen. The Flintstones. The Rolling Stones. Vierivä kivi ei sammaloidu. Niinpä. Tsau!
.

NÄETTEKÖ?

.


Näettekö tämän sivun normaalisti vai onko jotain rivien tai kuvien päällekkäisyyttä? Yksi kommentaattori kertoi näkevänsä outoja sivullani... Näettekö viinipullon kenties kahtena?
.

ONKO OMENAT LIIMATTU PUUHUN?

.


Suomessa 3. marraskuuta... tänään otin kuvan noista omenoista ohi kulkiessani. Onkohan ne liimattu puuhun vai eivätkö ole kuulleet Newtonista ja painovoimasta?
.

TERHO

.


Aloita päiväsi terhakasti. Hyvää Terhon päivää!
.

JUPUKKA PISTÄÄ TUULEMAAN

.


Lapsuudentoverini tiedemies Jupukka Jäpikäinen tutkaili ja tuumaili pienenä tuulta ja kieppuvia lehtiä puissa. Häneen iski idea kokeilla lakkaavatko lehdet aiheuttamasta ilmavirtaa jos ne saa liimatuksi kiinni. 4-vuotiaan ketteryydellä hän kiipesi puuhun liimaputkilo kädessään ja ryhtyi liimauspuuhiin. Innoissaan hän unohti pitää toisella kädellä kiinni oksasta ja putosi maahan nopeammin kuin ehti huudahtaa Isaac Newton.

Maassa istuessaan Jupukka totesi: "Jups, kävipä hyvin. Jos olisin tyhmyyksissäni estänyt tuulen en pääsisi leijaa lennättämään."

Sitten kuuluikin vasaran naputusta sieltä missä hän rakenteli leijaa...
.

AJANKÄYTÖN MATEMATIIKKAA

,
Meillä kaikilla on saman verran aikaa käytettävissä, 24 tuntia + ruokatunti.

Käytämme aikaa aina johonkin. Kirjoitan tällä hetkellä blogimerkintää ja kuuntelen musiikkia.

Se aika jonka käytämme tiettyyn tekemiseen on aina poissa jostain muusta.

Kun kirjoitan en ole ulkoilemassa. En toisaalta myöskään ryöstämässä lähikauppaa.

Mutta käyttämäni aika on aina poissa jostain muusta.
.