Aamukahvia, aamuteetä... teepaitoja, kahvipaitoja...
Minulle tapahtuu silloin tällöin suomalaisten seurassa asia jota en muista että olisi koskaan tapahtunut muunmaalaisten seurassa, nimittäin se että juttelen, keskustelen, sanon oman kuvakulmani puheenaiheeseen, ja kohta joku alkaa puolustautua ikään kuin olisin heitä syyttänyt. Minä siitä hämmästymään, joskus jopa närkästymään. Toimintatapoihini ja ajattelumalliini ei kuulu ihmisten syytteleminen, ei kenenkään näpäyttäminen, ei ojentaminen tai läksyttäminen. Yäk.
Arkihavainnon pohjalta esitän itselleni ajatuksen, jonka olen ajattelemalla ajatellut. Olen 90 prosentin varmuudella varma että syyllisyys ja syyllistäminen tulevat kasvatusperinteestämme. Meissä on alttius syyllisyyteen, jonka tietynlainen kasvatus saa kunnolla puhkemaan ja toisenlainen häviämään.
Haluan ajatella näin itsestäni: Jos olen syyllinen johonkin tekoon tai sanoihin, otan siitä vastuun, ja hyvitän, sovitan, korjaan. Se on sillä selvä.
Jos ihmistä on kasvatettu syyllistymään, kasvattakoon itsensä siitä pois. Se onnistuu oikeassa seurassa ja ympäristössä. Toisinaan se vaatii seuran karsimista niin ankaralla kädellä että jäljelle jäävät vain minä ja itse. Ruikuttaminen ei auta mitään, vaan positiivinen äksöni.
Tässä kohdassa arkkiterapeutin keppi kopsahtaa pontevasti lattiaan ja säestää hänen sanojaan. KOPS!
.
Minusta tuntuu, että ihmisillä on niin heikko itsetunto, että he automaattisesti ottavat itseensä vähän kaiken ja nousevat raivoon käsitettyään kaiken niin että heitä tässä kumminkin ollaan mollaamassa. Varmastikin meidät aikuisemmat ihmiset onkin kasvatettu häpeäkulttuurissa, mutta voihan siitä kasvattautua poiskin. Nykynuoret taas ovat paljon rennompia, ainakin ne joita tuskin ollenkaan kasvatetaan, käytöksestään päätelleen. Heikko itsetunto ei ainakaan kovin kauheasti helpota sosiaalista kanssakäymistä. Jotkut ihmiset ehkä kokevat olonsa turvallisemmaksi kun voivat oletusarvoisesti ottaa hernettä nenään ihan kaikesta. Paradoksaalista kylläkin.
ReplyDeleteOlipa KOPSin hyvä ajatus! Suomalainen luterilainen kristinuskon sovellus on ollut syyllisyyden suomisesta hyvä esimerkki. Monien mielestä pitkäperjantai on yhä koko kirkkovuoden kohokohta: musta, pimeä, syyllisyyyden täyttämä ja katumuksen piinaama. Viimeisin jumalanpalvelusuudistus toi tullessaan ainakin yhden mielestäni tervetulleen muutoksen: nyt pääsiäispäivä nostettiin luterilaisella puolella virallisesti pitkäperjantain ohi. Näinhän se on ollut aina ortodoksisen kirkon puolella. Aiheeseen tämä liittyy siten, pääsiäispäivään ei liity minkäänlaista syyllistämistä. Pääsiäisaamun messussa ei ole edes synnintunnustusta. Kristikansan siirtäminen mollista duuriin ei käy kuitenkaan pelkästään liturgiaa muuttamalla, mutta on se ainakin suuntaa alkava alku.
ReplyDeleteTuo ilmiö on minullekin tuttu, molemmilla puolilla on tullut seisottua. Syyllisyys on minuun syvästi sisäänajettua, luopuminen on suuren työn takana. Sitä sitten puretaan ja poisopitaan tää loppuelämä.
ReplyDeleteKiitos, mainiot kommentaattorit!
ReplyDeletePalin Zon, Tuo on täyttä totta. Itsetunnolla on paljon tekemistä asiassa. Aion kirjoittaa tästä vielä lisää. Mitä kukin voi haluatessaan tehdä tilanteen parantamiseksi? Miten välttyä loukkantumasta kaikesta? Ja toisaalta miten välttyä loukkaantumasta siitä että minun sanoistani vedettiin herne nenään? Niin sanottu "kaksoisloukkaus".
Kimmo, uskonnot voisivat auttaa tässä asiassa valtavasti. Hienoa kuulla että jotain on jo tehty, vaikka en ihan tiedäkään mikä liturgia on :) Kirkkohan olisi ihana paikka ihmisten mennä sunnuntaisin jos sieltä saisi voimia ja toivoa iloisessa ilmapiirissä.
Salka,
Syyllisyyden saa varmasti pois itsestään ennen kuin kuolinvuoteella jos hommaan oikein paneutuu. Minä olen päässyt turhasta painolastista. Sitä on tilaisuus testata harva se päivä. Yhä vähemmän suutun kenenkään sanoista, yhä harvemmin provosoidun ja herneetkin ovat liian pieniä minun klyyvariini :D
"Minä siitä hämmästymään, joskus jopa närkästymään."
ReplyDeleteMitä tapahtuu kun tämä ihminen närkästyy. Kysyy peikko. Ettei vain ihminen puolustautuisi.
Isopeikko,
ReplyDeleteKysymys on hyvä. Jopa erittäin hyvä. Vastaus olisi aika pitkä joten tyydyn vain sanomaan tällä kertaa, että yhä vähemmän tunnen tarvetta puolustautua. Kirjoittelen asiasta joskus tuonnempana pidemmin. Kiitos kysymyksestä:)
No mutta - eikös Arkiterapeutti Kops osaakaan kreikkaa? Monenlaisia kieliä osaat, mutta kreikankieli on jäänyt näköjään väliin. Liturgia on kreikkaa, joten otapas selvää mitä se merkitsee ;-)
ReplyDeleteNo voi sinua Kimmo, pitääkö minun nyt kreikkaakin opetella? Eipä muuta kun lähden tästä Wikipediaan kun kerran käskettiin :)
ReplyDelete