Mehän kaikki luemme enemmän tai vähemmän paljon. Ja kirjoitamme. Nykyajalle lienee tyypillistä nopea lukeminen, silmäily, tekstien kertakäyttöinen luonne, tietojen helppo saatavuus. Jos teksti on liian pitkä en jaksa lukea. Jos se on monimutkaista kieltä en viitsi vaivautua.
Toista oli 1600-luvulla. Kaksi miestä tapasi toisensa kadulla (niin, miestä, tuskinpa naista tässä esimerkissä) ja puhekuplassa sanoi: "... erittäin hyvä kirja. Olen lukenut sen jo kaksi kertaa enkä vieläkään ymmärrä siitä mitään! Loistava opus. Kunhan luen kolmannen kerran ehkä ymmärrys alkaa aueta."
Tuo mielessäni yritän lukea mitä Terho Pursiainen kirjoittaa koska aihe kiinnostaa minua. En ollenkaan väitä että kirjoittaja olisi vaikeaselkoinen, mutta hänen esittämänsä asia on. Ihmisen moraali, etiikka, ihmismieli, arvomaailma, fundamentalismi, identiteetti, totuusyhteisö ja ties mitkä teoreettiset käsitteet.
Jos aikoo nykyään saada sanansa kuuluville, sanomansa perille, blogilleen lukijoita on kullanarvoinen taito osata esittää asiansa selkeästi, iskevästi, kiinnostavasti. Muuten menettää yleisönsä. Ellei nyt sitten satu olemaan yliopiston pakollisen kurssin luennoitsija ja opiskelijoiden on kuunneltava luento.
Olisipa aika hauska ilmiö jos luennoitsija olisi niin tylsä ja pitkäpiimäinen että nukahtaisi kesken oman luentonsa. Hahaha.
.
No comments:
Post a Comment