.
Eilen oli aikamoinen sumu. Arkiterapeutti Kops otti illalla keppinsä ja lähti vaellukselle peltojen halki, tarkoituksenaan mietiskellä rauhassa luonnon keskellä. Yhtäkkiä sumu oli niin sakeaa että hän ei nähnyt edes kättä edessään. Onneksi, koska hänen kätensä olivat taskuissa.
Kops haroi ilmaa kepillään. Ei mitään edessä, takana, sivulla. Pahaa aavistellen hän ojensi kepin eteensä maahan. Kauhistus, tyhjyys, iso pudotus edessä! Mikä onni että hän ei ollut astunut enää yhtään askelta. Parasta kääntyä takaisin, hän totesi, mutta - iik - keppi ei tavoittanut maata takana eikä sivullakaan. Mikä painajainen. Ei muuta neuvoa kuin odottaa siinä paikassa ja odottaa pelastusta aamulla.
Aamu koitti. Sumu hälveni. Kops heräsi keskellä peltoa katkennut keppi vieressään ja lähti köpöttemään kotitaloa kohti.
.
Sumussa, aivan kuten oisin, asiat ovat todellisuutta paljon pahempia. Siita on valilla hyva saada muistutus.
ReplyDeleteTervehdys HPY,
ReplyDeleteLuulin sinun lausuvan täällä runoa kun näppiksestäsi puuttuvat ääkköset, ja tekstissä näytti ensi silmäyksellä lukevan "aivan kuin oisin" eli siis "kuin sumussa olisin"...
Olet sataprosenttisen oikeassa! Hirviöt viihtyvät pimeässä ja väijyvät hämärissä nurkissa. Päivänvalossa asiat näkyvät oikeissa mittasuhteissa. Sananlasku sanoo "Aamu on iltaa viisaampi". Jotain ranskaksi yritän muistaa... Eikun se on La nuit porte conseil ( = Yö tuo ratkaisun, nukutaan yn yli) . Jeps, mutta tulos on sama :)
Oli kerran aika jolloin peikko päätti kiertää maailman sumun selässä. Korkealta vuorelta, missä pilvet laiduntavat, se pyydysti pienen sumun, ruokki sitä ja kesytti siitä itselleen oivan ratsun.
ReplyDeleteKorkealla ihmisten päiden yläpuolella peikko ratsasti sumupilvellään tehden havaintoja ihmisten olemisen läpi kuultavista oletuksista. Joskus se laskeutui sumun mukana maahan ja piirsi silloin maailman uudeksi. Se ei koskaan kertonut kenellekään, että sumun jälkeen maailma oli kokonaan uusi. Peikon silmin sen kuitenkin näki.
Peikko muistaa tuon tarinan. Se itse katkaisi kepin. Puraisi sitä. Ihminen oli päässyt liian lähelle peikkoa. Kolmen askeleen päästä olisi ollut myöhäistä.
Isopeikko,
ReplyDeleteKops ei ole päässyt tänään sinun blogiisi, ei päivällä eikä nyt illallakaan. Kepillä kankesin mutta keppi katkesi. Ehkä huomenna pääsee...
Ai niin, Peikko, ostin äsken sellaiset hanskat joissa ei ole sormia! Kerron lisää kun olen nukkunut ainakin yhden yön. Kops!
ReplyDeletePEIKKO, PEIKKOOO...! Nyt vihdoinkin pääsin blogiisi, mutta kommenttia jättäessäni tuli herjaa että epäonnistui ja jotain evästeitä pitäisi olla. Ketunleivät puuttuvat eväsrepusta, joten siirrän sinne kirjoittamani kommentin tähän. Ole hyvä:
ReplyDelete"Kiitos sumukertomuksesta Kopsin kommenttiboksissa:)
Kaksi kysymystä: 1) Millä Peikko ruokki niitä pyydystämiään pilviä? 2) Mitä olisi tapahtunut jos Peikko olisi kohdannut ihmisen? ja C) Haluaisitko hakea sadun ja pistää sen omaan blogiisi niin muutkin saisivat lukea sen?"
Peikko on ollut kesyttämässä mustikoita, joten muu on jäänyt. Lähteissään peikko hieman tönäisi vuodatusvuorta niin että siihen tuli monta reikää ja monta kiveä ja risua ja käpyä vierähti kaikkien kolojen päälle. Peikko voi luulla sen olevan syyn kolojen sammaloitumiseen.
ReplyDeletePilveä ruokitaan toisella pilvellä. Pumpulikin käy - tik tak. Pilvi tykkää myös lakritsasta, mutta siitä se mustuu ja pilviveikko voi sortua itsensä ympärille ja alas peikonkin päälle.
Kun peikko kohtaa ihmisen, ei tapahdu mitään, jollei peikko halua.
Jos ihminen kohtaa peikon, kompastuu se siihen helposti. Tai sen häntään. Silloin käy peikosti. Maa on peikon kaveri ja haluaa olla pehmonen peikon ympärillä. Kompastuva ihminen voi kaatua päälleen maahan ja sen pää sujahtaa pehmenneeseen maahan harteita myöden. Kun peikko menee pois, voi ihminen jäädä päästään kiinni vaikka kallioon tai savipeltoon. Silloin ne potkivat hassusti ja peikkoa naurattaa niin, että se nielaisee kaikki hampaat. Ja kestää liian kauan että ne tulevat takaisin ja peikko voi taas purra.
Jos satu on nätti tyttö, niin peikko vie sen peikon luolaan. Peikko opettaa sadun tekemään sellaisia kynsikkäitä, joissa peukalokin pilkistää ja voi kynsäistä joka sormella.
Jos se satu on tarina, niin peikko tykkää tehdä uuden tarinan joka kerta. Nämä tarinat luetaan täältä.
Voikohan pilveä ruokkia Nivealla vai kärsiikö sen kuohkeus? Et vie tarinaa pois? Se oli siis kuin lahja. Kops kiittää ja ryhtyy pohtimaan miten mustikoita kesytetään...
ReplyDelete