SIVUASKEL taitaa nyt tarvita Kopsin kopautusta, on sen verran liikaa vauhtia ja stressiä. Vilkaiskaapa tuonne ja lukekaa sen jälkeen Arkiterapeutin lausunto.
HOPPU ON PUPPUA
SIVUASKEL kysyy “Mikä tekis tästä lopun?”
ARKITERAPEUTTI KOPS VASTAA
Mikäkö tekee lopun oravanpyörästä ja “tarvitsen pari käsiparia lisää” fiiliksestä ja “kuka pysäyttäisi tämä karusellin ennen kuin oksennan huudosta” ?
No sehän on niin että burn out eli pohjaanpalamisilmiö lopettaa hopun kertaheitolla.
Sen jälkeen on näreet näinpäin:
Ellei lepo, fysioterapia ja suunnanmuutos auta
sitten kaivetaan hauta.
KOPS SUOSITTELEE ENNAKOINTIA.
Joko kaivat haudan jo ennalta valmiiksi tai hellität työtahtia.
.
Stressin osaan jo tunnistaa, hoppu yllättää paatuneimmankin. Take care of myself, yourself etc....
ReplyDeletePitääkö vajota pohjalle palaakseen pohjaan? Voivatko pintaliitäjät palaa pohjaan?
ReplyDeleteKäyttäisin itse sanaa "uupuminen". Täydellinen uupuminen. Se pitää joko nähdä tai kokea tietääkseen mistä siinä on kysymys, luulen.
Uskotteko jos väitän, että tämä luterilainen uutteruuskulttuuri ja itsensä mittaaminen työn ja sen tulosten kautta on oikeasti taivaspaikan varmistelua? Protestanttisen etiikan mukaan elämän tarkoitus muodostuu työn kautta ja työn tulosten kertyminen osoittaa ihmisen kelvollisuutta. Kun vaurautta kertyy ylen määrin, se on merkki ylen määrin hyvästä ihmisestä ja niin ollen varmasta taivaspaikasta.
Se uutteruus ja hyvyyden mittari on syvällä meihin ohjelmoiduissa käytösmalleissa. Ehkä niin syvällä että tekee todella kipeää irtautua siitä. Eikä irti ehkä pääsekään kuin uupumuksen avulla tapahtuvan romahduksen ja elämän pirstaloitumisen kautta. Kovaa on. Että kopsista vaan.
Kiire ja hoppu ovat tunteita. Eivät mitään asianlaitoja. Luulisin. Ehkä. Mahdollisesti.
Muistaakseni joskus muinoin, vuosia sitten, ehkä jo 80-luvulla luin lehdestä kummallisesta asiasta. Japanissa (muistaakseni) tai jossain siellä päin saattoi joku ihminen olla niin väsynyt ja ylirasittunut, että hän vain yksinkertaisesti uuvahti ja kuoli. Joskus sattui, että heitä löytyi bussista tai junasta ja toiset luulivat nukkuvan. Sitten meillä alettiin ihannoimaan sitä heidän työintoaan ja sitoutumistaan eikä noista kummallisista uupumisista paljoa puhuttu moneen vuoteen. Nyt taas puhutaan. Hyvä niin.
ReplyDeleteMutta, että ei tällä jutulla ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Niinpä! Tarvitaan priorisointia - mikä oikeasti on tärkeää. Ihan kaikkeen ei ehdi ja informaatiotulva on valtava, joten valintoja on tehtävä.
ReplyDeleteTaito pysähtyä, olla jouten, mietiskellä mahdollistaa elävän yhteyden säilyttämisen sisimpäänsä. Ilman sitä on vaarassa eksyä, hajota, palaa loppuun.
-gs
Sivuaskel,
ReplyDeleteMenestyksen salaisuus onkin usein siinä että ongelman tunnistaa. Kun minulla oli ekan kerran burn out, en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta.
Isopeikko,
Olen lukenut uupumuksesta sen jälkeen kun kahlasin kirjakaupalla burn out -opuksia. Itse käytin pohjaanpalamissanaa koska sillä voi leikkiä :)
Kun aloin lukea tekstiäsi, mieleen tulvahti heti itse ajattelemani ajatus, jolle nyt sain sinulta sanat:
"Se uutteruus ja hyvyyden mittari on syvällä meihin ohjelmoiduissa käytösmalleissa."
"Meihin ohjelmoidut käytösmallit" on hyvä sanonta. Olen aiemmin kirjoitellut aika paljon "aivopesusta" eri yhteyksissä.
"Kopsista vaan." - Hih!
Ettäkö kiire ja hoppu olisivatkin tunteita? Hmmm... Ei se kai mahdotonta ole. Tuntemuksia ehkä. Ja jopa.
Kova koulu tuo romahdus ja elämän pirstaloituminen. Mutta monet meistä jotka olemme kokeneet, sanomme että siitä seurasi hyvää. En vaihtaisi pois mitään omista kokemuksistani.
Pikkuliina,
ReplyDeleteKiitos kun kerroit. En ollut kuullutkaan moisesta. Mitäs jos sillä onkin tekemistä luterilaisuuden hengen kanssa? Voihan japananilaisessa perinteessä olla jotain vastaavaa, I think. Maybe.
Gnothi,
Ollos tervehditty! Long time no see, you see.
Kaikkea mainitsemaasi pyrin toteuttamaan elämässäni. Olen hyvin tyytyväinen elämään.
Rita, olet oikeassa, että varmaankin samasta hengestä saattaa olla kyse. Onhan toki japanilaisessa ja suomalaisessa tavassa elää ja käyttäytyä löytynyt yhtäläisyyksiä. Mutta siltikin luterilaisuudesta tulee mieleen uskonto, joka sopii ilmeisen hyvin meidän suomalaiseen tapaan elää ja on vaikuttanut siihen myös. Japanilaisilla on joku toinen uskonto. (Älä vain kysy mikä uskonto.)
ReplyDeleteMuuten, tunnen burn outtia sen verran, että se kivikko kannattaa kiertää kaukaa. Karikkojen yli kun raahautuu niin ei se vahvista vaan heikentää mahdollisuuksia selvitä. Nimittäin se, että kestää jonkin ei tarkoita ettei satuta itseään.
ReplyDeleteHei Pikkuliina,
ReplyDeleteEn ehtinyt vielä aamulla kommentoida. Minuun teki vaikutuksen tuo viimeksi kirjailemasi "se, että kestää jonkin ei tarkoita ettei satuta itseään."