Jo oli kissa itsensä jamaan pistänyt. Taiten asetteli tassujansa oksilla kun Kops käveli kamera kädessään paikalle. Raivasin tietäni hiukan lähemmäksi risukon läpi ja puhuttelin otusta Maunoksi. Kutsun kaikkia kissoja Maunoiksi.
Maunopa lähti runkoa alas liukumaan ja hävisi aika nopeasti näköpiiristä.
Tiedättekö kun on ihmisiä jotka vastaavat kysymykseen "Miten menee?" tai "Mitäs sulle kuuluu?" sanomalla "Sitä samaa vaan"... Voiko tosiaan olla totta että joillekuille ei koskaan tapahdu mitään? Onko mahdollista että on aina samaa, vai onko niin että osa jengiä kulkee nahat silmillä? Minun silmiini nimittäin osuu joka päivä jotain uutta ja erikoista. Joka päivä. Vaikka vain katsoisin ulos ikkunasta. Todisteena muutaman postauksen takainen orava.
.
Tai: Mitäpä tässä...Eipä erikoista...heheh...Onneksi kissa pääsi puusta alas.
ReplyDeleteTotta on, että joka pävä löytyy uutta ja ihmeellistä, kun vain ottaa ne nahkat silmien päältä!
Mauno!Repesin...
ReplyDeleteAsia on nähkääs niin... Tapahtuuhan sitä joka päivä erilaisia asioita, mutta suomalainen jurrikka, joka ei ole oppinut (syystä tai toisesta) olemaan sosiaalinen, ei välitä kaikkien kanssa vaihdella kuulumisia. Aina ei myöskään ole aikaa kertoa kaikkea uutta, ei edes tiivistämällä, saatikka tarkasti referoimalla päivän tapahtumia.
ReplyDeleteEsim. Kysyjä: "Mitä kuuluu?"
Vastaaja: "Lähdin aamulla kahta minuuttia aikaisemmin pysäkille kuin yleensä. Satuin nimittäin heräämään pari minuuttia ennen kellon soittoa, joka ei sitten soinutkaan, koska painoin hälytyksen pois ennen soimista. Aamutoimiin menee joka aamu se sama aika, joten päätin lähteä hyvissä ajoin pysäkille. Yleensäkin olen ajoissa, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa pysäkillä ennen sitä punatakkista nutturapäätä, joka siis yleensä on siellä minua ennen. Nyt siis tiedän ettei hän yleensä niin kovin paljon ennen minua siellä ole, ellei hän puolestaan tänään ollut tavallista myöhemmin liikenteessä..."
Tätä voisi jatkua loputtomiin, mutta joskus on ehkä helpompi vastata: "Eipä tässä mitään."
Täysin toinen juttu on sitten se että jotkut näyttävät aamulla myrkyn nielleeltä, eivätkä kaikki saa hymyä puserretuksi koko päivän aikana. Saattavat jopa vain tuhahtaa vastaukseksi Mitä kuuluu -kymysykseen. Näille "päivänsäteille" voisi KOPS -terapia tejdä ihan hyvää.
Leonoora,
ReplyDeleteJoskus tekisi mieli asentaa nahkoja jotta ei kaikkea tarvitsisi nähdä... Sekin näkökohta tulee mieleen joskus :) Ja pakko myöntää että monessa asiassa voi havaita oman sokeutensa. Jos hyvin käy "silmät aukenevat" niinsanotusti.
Salka,
Hih, tässä vielä ääntämisohje; Se pitää sanoa enemmän tai vähemmän naukuvalla äänellä :)
Lasse,
Samantapaisia ajattelin tuota lastua kirjatessani, eli siis sitä että eihän ihminen heti ryhtyisi kertomaan puissa kyyköttävistä Maunoista vastaukseksi kun kysytään mitä kuuluu, mutta minulla oli lähinnä ihmettelyn kohteena sellaiset lähimmäiset jotka elävät jatkuvassa itseaiheutetussa alavireessä.
Meitä on moneen junaan, ja aamubussiinkin. Kops voisikin mennä kopauttelemaan. Hyvä idea. Taidan kokeilla...