VANHA VITSI

.

Afrikkalaista kannibaalisuklaata. Nam.

Bloggarikaveri ISOPEIKKO kertoi vitsin:

- Mikä on kannibaalin lempiruoka?
- Hampurilainen ranskalaisilla ja puoli kokista.

Hihihii... Hahahaa... Hohohooo.... (Iihm iih, pyyhkii silmiään)

Kerrottuaan vitsin, Isopeikko lausui: "Vanha vitsi. Tosi tylsä."

No joo, mietitäänpäs hetki. Vitsi oli minulle uusi kun en ollut sattunut kuulemaan. Lisäksi nauroin sille kolme kertaa. Ensin eilen luettuani sen illalla väsyneenä ja tajuttuani siitä ainoastaan että vitsi on "ranskalaiset" jotka ovat syötävää kannibaaleille. Toisen kerran nauroin tänä aamuna kun tajusin että puoli kokista viittasi kokkiin! Hah hah. Verratonta. Hulvatonta. Maukasta.

Kolmannen kerran nauroin tätä postausta tehdessäni. Nousin koneen äärestä ja menin keittiöön raportoimaan miehelleni: "Jumatsukka, nyt vasta ehdin tajuta että hampurilainenkin on ihminen!" Hah hah haa!

Ja nyt meilaan vitsin kavereille. Tampereen suunnalla asuville pitää meilata kolmeen kertaan. Ne ovat minun sukulaisiani.
.

DALLASIN PIPARIT

.
Tämänvuotisiin Texasin ja kaktuksen muotoisiin pipareihin sain muotit Dallasista postitse. Muistatte varmaan jos olette aikaisemmin Kopsin blogissa käyneet. Blogikaveri Anna lähetti. Hänellä on raporttia joulusta USA:ssa.

ANNA IHMEMAASSA.

SORKKAPIPARI

.


Viimeiset joulupiparit. Pankaa merkille sattumalta syntynyt sorkkapipari tuossa oikealla. Nyt menen kampeamaan piparkakkumökistä etuseinää. Eilen käytettiin veistä sorkkarautana ja irrotettiin katto. Yksi puolikas kummallekin. Röh ja röyh.
.

HENKILÖKOHTAISET AIVOT

.
Keskustelu sananvapaudesta ja ajatuksenvapaudesta ja muusta vapaudesta virtaa vapaana ja vuolaana. Jokaisella on omat ajatukset. Ovatko ne varmasti omia? Onko näin että kaikki ajatukset ovat tulleet meihin muualta? Onko kaikki ajatukset jo ajateltu? Onko kaikki sanomisen arvoinen jo sanottu? Niin olen huomannut monien väittävän ja ne ajatukset ovat niin monen esittämiä että niiden täytyy olla tosia. Vai merkitseekö se sittenkin vain sitä että ihmiset toistavat ja hokevat toisilta saamiaan ajatuksia?

Minä en usko hetkeäkään että kaikki on jo sanottu. Ja jos onkin, eivät kaikki ole sitä kuulleet. Jokaisen ihmiset aivot ovat tavallaan henkilökohtaiset, tavallaan eivät. Joitakin aivoja on tavattoman helppo aivopestä. Joidenkin ajatuksia on mielettömän helppo ohjailla ja johdatella. Hmmm... mistähän olen tuonkin lukenut? Ei kai se voi oma ajatukseni olla?

Joidenkin ajatuksia on helppo ohjailla. Vai kaikkien? Riippuu siitä kenen antaa ohjailla? Riippuu siitä onko ohjailija pirun taitava? Riippuu siitä vahvistaako ohjailija sitä mitä jo entuudestaan ajattelimme?

Meihinhän pystyy vaikuttamaan ihan jo sillä että heittää meille sanan josta tulee mielikuva. "Vesiputous" - minulle tulee jano. Tai haluan lähteä uimaan. "Digiboksi" - lähden kauppaan ostamaan sellaisen.

Toisen ihmisen mieleen saa helposti istutetuksi epäilyksen. Varsinkin kuiskaamalla. "Pst. Naapuri taitaa olla kaappijuoppo." Totisesti, yhtäkkiä arvelen muistavani että hän tuoksahti viiniltä kun kohtasimme porraskäytävässä.

Käykääpä toisessa blogissani. Epäilen että toinen minäni on sanoilla saivartelija ja luulee itseään taitavaksi verbaaliakrobaatiksi. Tai sitten hän vain rakastaa sanailua ja vieraita kieliä ihan terveellä tavalla. Sen saa päätellä vapaasti blogia lukemalla. RITABLOGI

Vai onko meidän sisällämme jo selvät ohjeistukset siitä mitä ajattelemme toisten kirjoittamista teksteistä? Ajattelenko lähtökohtaisesti hyvää tai pahaa, onko minulla joku mittatikku jolla arvioin mitä en halua edes alkaa lukea ja mitä haluan lukea lisää...? Olenko itse kerännyt arvot, normit ja standardit ajatusmaailmaani vai onko joku ujuttanut niitä sinne? Esimerkiksi media, opettajat, vanhempani, ysätäväpiiri? Vai olenko minä joka syötän omia ajatuksiani muille? Vai sekä että?

.

MITÄS SITTEN?

.
Kops kirjaili ajatuksia ajatuksenvapaudesta 25.12. jotka kanssablogari oli lukenut eikä ollut saanut mielestään.

AJATUKSENVAPAUDESTA

Kops puolestaan luki hänen ajatuksensa eikä saanut niitä mielestään.

PERHOSEFEKTI

Voidaanko siis päätellä että meillä kahdella siis ei ollut itsemääräämisoikeutta omiin ajatuksiimme? Ei ajatuksenvapautta? Olette vapaita ajattelemaan tästä mitä haluatte.

Vai oletteko?

________________________________________________________________

Tässä Perhosefektiltä lainattua Kopsilta lainattua:

"Arkiterapeutin tietyissä kirjoituksissa (ja niiden kommenteissa) vain näyttää olevan sellainen harmillinen piilotettu ominaisuus, että ne tarttuvat alitajuntaan eikä niistä pääse irti, ennen kuin on ajatellut asiaa. No, täytyy siis ajatella ja kommentoida.

***

Erityisen hämmentävä oli lopun toteamus: "Vaan hassua sinänsä, on olemassa ihmisiä jotka voivat hyvin vahvempien ihmisten ohjauksessa, eivätkä valita ollenkaan, vaan ovat tyytyväisiä." Tämä on tosiasia. Pitäisikö sille tehdä jotain vain onko se hyvin noin? Riippuu kai siitä, mihin ne vahvemmat ovat matkalla ja pysyvätkö ne varmasti vahvoina ja terveinä ikuisesti. Luulisin?"

KOPS VASTAILEE: Ajattele että on lapsia jotka viihtyvät vanhempiensa hoivissa, niin saat käsityksen siitä miten mukavaa voi olla kun joku vahvempi, enemmän maailmaa nähnyt, sanoo minne mennään, mitä tehdään, mikä on aikataulu ja niin edelleen. Lapset voivat keskittyä peleihinsä ja leikkeihinsä. Aikuisten maailmassa muunnos tuosta voi olla vaikka mies joka antaa mielellään vaimon ja äidin ja suvun päättää suurimmasta osasta asioita, ja elää aivan tyytyväisenä niissä ympyröissä. Muistan lukeneeni tuonsuuntaista onnellisuustutkimuksista.

Mutta nyt tulee Perhosefektin kirjoituksesta tuo ajatus että mitäs sitten kun niitä vahvempia ei enää ole paikalla. Aivan! Mitäs sitten? Kasvatuksen päämäärä on kasvattaa itsenäisiä aikuisia niistä lapsista, mutta entäs se aikuinen mies? Voi ei, nyt tämä jää vaivaamaan ajatuksia. Ajatuksenvapautta ei ole, mikä oli todistettava. Vai oliko?
.

ÄLYKKYYSTESTI

.


Varsinainen Rubikin kuutio tuo vasemmanpuoleinen avaimenperä. Oikealla on vanhempi Alfa Romeo - avaimenperäni, josta kolikon saa ulos vetämällä ja sitä voi käyttää ostoskärryn panttina kaupoissa. Ei silti että minä käyttäisin. No, Sir! Sehän voisi tipahtaa käsistäni ja vieriä tiskin alle tai juuttua kiinni ostoskärryyn. Hui.

Tuon uudemman annoin miehelleni. Meistä kumpikaan ei älynnyt miten kolikon saa ulos. Yritin vetää metalliosia ulospäin, työntää sisäänpäin, kiertää, vääntää, oikealle, vasemmalle, sivuun, ylös, alas... Puuh. Emme ole insinöörejä, mutta sitten kuitenkin havaitsimme että esineen mukana tulivat käyttöohjeet kolmen kaavakuvan sarjana. Hih. Ei homma ollut sen monimutkaisempi kuin että piti tarttua siihen kolikkoon ja työntää sitä, samalla kun vääntää toisen metallipään ylös. Helppoa. Yksinkertaista. Nerokasta.

Kysyin yhdeltä Alfa Romeon maahantuonnissa työskentelevältä insinööriltä osasiko hän ratkaista jutun. Ei ollut osannut. Hih.

Yksi yksityisoppilaani osasi irrottaa kolikon heti kun sai esineen käteensä. Olin ällistynyt. Tekninen lahjakkuus on oma lajinsa. Hän on saanut mekaanikon koulutuksen. Hän kertoili miten jossain muuallakin tuo lahjakkuus on saanut huomiota osakseen, ja toinen hänen kahdesta pojastaan näyttää perineen sen. Ihailtuamme hänen älyään siinä jonkin aikaa, jatkoimme englannin tehtävän tekemistä ja hän luki moneen kertaan "I*m doing to go there tomorrow" vaikka siinä luki "I'm going to...". Hahhaha! Nauroimme ihan linkkareina.

Kaikki ihmiset taitavat olla lahjakkaita jollain tavalla, mutta eivät välttämättä tule huomatuiksi tai ole lahjakkaita millään silmiinpistävällä tavalla.

Minä olen kovasti tyytyväinen omiin lahjoihini. Esimerkiksi musikaalisuutta ja piirustustaitoa on kohtalaisen paljon, mutta ei taakaksi asti. Voin piirrellä huvikseni ja nauttia musiikista ilman paineita tai vaatimuksia. Osa lahjoistani antaa minulle elatuksen. Opetan kieliä ja oppimisen psykologiaa. Tunnustan mielelläni olevani matemaattisesti lahjaton. Ei ole paljon käden taitojakaan. Parasta taitaa olla kun hyväksyy itse itsensä ja on lahjoihinsa tai lahjattomuuteensa tyytyväinen.

Joululahjojakin tuli ja annettiin ihan sopivasti. Ja nyt miehelläni ja minulla on molemmilla kiva Alfa Romeo - avaimenperä. Lähdenpä kysäisemään häneltä käyttääkö hän sitä kolikkoa ostoskärryissä vai pelkääkö kadottavansa...
.

KUUTIT

.


Syöpäyhdistys myi tuollaisia kuuttikaksosia vuonna 2006. Laitoimme joitakin vuosien varrella kertyneitä pehmoja joulupapaperiin ja lahjoitimme Pelastusarmeijan kautta vähävaraisille lapsille. Nuo kaksi kuuttia jäivät viimeisissä joulurutistuksissa paketista mutta tulee se joulu kai ensi vuonnakin.

Italiassa lapset odottelevat Loppiaista ja loppiaislahjoja.

Ja kun oikein ajattelee, lahjattomia lapsia ei olekaan, sanoivat naapurit sitten mitä tahansa :)
.

MORAALI

.

Kuinkahan monta eri määritelmää ja selitystä saataisiin jos pyydettäisiin 10 ihmistä kertomaan mitä moraali tarkoittaa?

Yksi antaisi 10 määritelmää ja joku ei osaisi antaa mitään määritelmää?

Yksi hakisi selityksen sanakirjasta?

Yksi antaisi käytännön esimerkin moraalista ja sen toteutumisesta tai toteutumattomuudesta?

Onko opettajan moraali samanlainen kuin juristin?

Entä jos ne 10 ihmistä eivät olisi samasta kulttuuritaustasta?

Mitä sanois esmes José Morales moraalist?
.

AJATUKSIA AJATUKSENVAPAUDESTA

.
Aina uudelleen ilmenee väittelyä siitä onko sananvapautta olemassa. Ajatuksenvapautta ei niinkään kyseenalaisteta.

Onko ajattelunvapautta oikeasti olemassa? Jos ajattelen jotain ja sitten sanon sen ääneen, asetan ajatukseni alttiiksi toisinajattelijoiden protesteille, sanojeni vääristelijöille, kaikenmaailman moraalinvartijoille joita ponnahtaa paikalle heti kun mielipiteet sivuavat uskontoa, politiikkaa, maailmankatsomusta tai lähes mitä tahansa. Ajattelunvapaus pätee silloin jos en kerro ajatuksiani. Piilotan ne niiltä jotka yrittävät kieltää ajatteluni.

Entäs sitten kun ihminen yrittää torjua ajatuksia joita päähän väkisin tulvahtaa? Hän haluaa ajatella rakentavasti mutta ajatusten tiellä raikuu mielessä isolla äänellä vastaväitteitä jotka kumoavat hänen omat ajatuksensa. Äänet kuuluvat lapsuudenkodin alkoholisti-isälle, työpaikan pomolle, ahdasuskovaiselle isoäidille, narsistipuolisolle, diktaattorille joka sanelee säännöt koko maassa...

Mitenkäs tilanne jossa ajatukset eivät ole omia vaan muiden istuttamia? Median vaikutusta? Aivopesua? Onko se ajattelun vapautta?

Henkilö joka harjoittaa itsepetosta? Minä puhuu itseä hiljaisemmaksi. Minä puhuu toiselle minälle järkeä, jotta ei päästäisi ajatuksia menemään liian salliville urille.

Nuo olivat ajatuksia joita minulle tuli mieleen muutama päivä sitten jostain kommentissa täällä blogissani. Minun ajatuksilleni on aika tyypillistä että ihmettelen ja kyselen asioita. Mielipiteilleni on tyypillistä että ne ovat kaiken aikaa kehittymässä ja saamassa muotoa. Siinä mielessä ajatukseni risteilevät aika vapaasti.

Ajatuksenvapauden voi käsittää hyvin monella tavalla.
.

YKSI RUOHO, KATOS VAAN!

.


Talvipäivänseisauksen aikoihin otin kuvan ruohosta meidän talon kupeessa. Ei ole routa kaikkia porsaita kaatanut, vai miten se sanonta menee. Pajunkissoja näkyy luonnossa ja yhtä ja toista vihreää vaikka ei havupuita laskettaisi mukaan. Aurinko paistaa tänään pilvettömältä taivaalta.

Ihmeellinen hiljaisuus vallitsee joulupäivänä. Luin aamulla eilisen lehteä ja toissapäiväinenkin on vielä lukematta. Nähtiin yksi ainoa bussi kävelylenkin aikana. Tervetullutta hiljaiseloa. Huomenna tulee päivälisvieraita ja siihen mennessä he ovat tervetulleita. Kaikki on mitä parhaiten.
.

JOKU JOIKAA JOULUAATTONA JOELLA

.


Juu, jos näette kuvassa hepun melomassa joulukuun jälkipuoliskolla, näette ihan oikein. Minulle jäi mielikuva Lappipukuun sonnustautuneesta miehestä mutta en tiedä, koska huomio kiinnittyi kameran esiin ottamiseen ja siihen että ehdin mahdollisimman lähelle kuvaa ottamaan ennen kuin tilaisuus lipui ohitseni. Kirjaimellisesti.

Kops kuuntelee jouluista tupla-cd:tä. Juuri alkanut toinen puoli koostuu rokkaavista ja svengaavista biiseistä. Ensimmäiseltä kiekolta kaikuivat perinteiset laulut Bing Crosbyn, Mel Tormen, Andy Williamsin ja niin edelleenien esittäminä. Uh, oli tuo Slade pienoista räminää, mutta Whamin Last Christmas miellyttää enemmän. Ah, the memories! Levyllä tulossa Bony M, Vanessa Williams, Doris Day, Harry Belafonte and many more.

Laulut ja musiikki kuuluvat jouluun - ihan ilmaiseksikin, huomautettakoon, ja niitä kopautettakoon jotka rääkyvät sitä iänikuista väitettä että joulu on kaupallinen. Eihän se ole ellei sen anna olla sitä. Ja jos joku haluaa kaupallisen joulun niin mitä sekään muille kuuluu?

Kuvittele kuvaan äänitehoste: Lappalainen meloja joikaa mennessään hoilololoilaa, spläsh, spläsh...! Padosta nousee majava joka läpsyttää tahtia rantaveteen hännällään, läps, läps, läpsyti läps.
.

MAISTUUKO?

.


Olkaa hyvät! Uunituoreita. Texasin ja kaktusin muotoa.
.

VAPAUS, VELJEYS ja TASA-ARVO

.
Yhdysvaltojen historian taustalta löytyy Ranskan vallankumouksen ihanteet, VAPAUS, VELJEYS ja TASA-ARVO. Kun käydään keskustelua eri kulttuurien yhdistymisestä voidaan pohtia myös historiallista ja aatehistoriallista puolta. Saatiinko vapautta ja onko sitä nyt? Vallitseeko veljeys? Löytyykö tasa-arvoa?

Jos on kiire niin vastaukseksi riittää: "Kyllä ja ei." "Yes and no."

George Orwell; teoksesta Animal Farm:

"All animals are equal, but some animals are more equal than others."
(Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."

Entä Suomessa?
.

THE UNITED STATES

.

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

"Yhdistyneet osavaltiot", The United States of America. The USA.
.

50 JOULUISTA TÄHTEÄ

.


Piparimuotilla leikataan minkä USA:n osavaltion muotoisia kukiksia? That cookie cutter has the shape of which of the fifty states?

USA:n lipussa on sattumalta joulun värit ja tähtiäkin. Tähti on suosittu joulukoristeiden aihe.
.

SIKAHIENO LINTU

.


Ihan sikahieno fogeli osui näköpiiriin kun kuvasin pajunkissoja joulukuun 21. päivän ihmeenä. Arvoitukseksi jää tältä istumalta ja edestakaisin seisomalta, vaikka lintukirjaakin pälyilin. Niitä oli kaksi.

Jokaisella kävelyllä näen jotain uutta ja ihmeellistä, tai vanhaa ja ihmeellistä! Siinä ihmetellessäni mietin miten on mahdollista että edelleenkin on ihmisiä jotka eivät innostu mistään, eivät arvosta mitään, eivät koskaan sano muuta kuin blääh. "Televisiosta ei tule mitään." "Lehdissä on pelkkiä huonoja uutisia."

Kuljin yhden ihmisen kanssa kerran valtavan Tiimarin läpi. Hän olisi halunnut ostaa lahjan 8-vuotiaalle tytölle. Toisesta päästä tultiin ulos kun hän vauhdilla reitin vetäisi ja siellä hän puuskahti: "Ei siellä ollut mitään!"

Ja minä näen jotain TV:ssä vaikka se ei olisi edes päällä. Ehkä minä kuvittelin tuon linnunkin ja ne ovat oikeassa jotka väittävät että missään ei koskaan ole mitään kivaa.

Hassu sana muuten tuo "blääh". Sehän on sikakiva :)

TAISI OLLA TIKLI
.

MONIKULTTUURISUUS

.
Toisessa blogissani jatkuu keskustelu monikulttuurisuudesta. Nykyään toistellaan vimmalla että monikulttuurisuus ei ole onnistunut missään. Se on kätevä argumentti esimerkiksi siihen että ei haluta Suomeen lisää maahanmuuttajia. Paljon asiallisempi lausunto kuin esimerkiksi "En halua tänne vieraita kulttuureja". Järkisyyllä voi naamioida tunnesyyn.

Mitä MONIKULTTUURISUUS MERKITSEE? Kovin eri tavoin ihmiset tuntuvat sitä tulkitsevan, ja kovin kirjavaa keskustelua käydään. Se joka hyväksyy vieraita kulttuureja leimataan hyysääjäksi, naiiviksi tai tyhmäksi toisinajattelevien repliikeissä. Se joka on huolissaan erilaisten arvojen tunkeutumisesta tänne, saa ehkä leimakseen rasistin, ennakkoluuloisen tai pelkurin nimikkeen. Asiallisia. rakentavia puheenvuorojakin on runsaasti, ja lisää kaivataan.

Ja tietenkin, niinkuin kaikessa ihmisten välisessä kommunikoinnissa, rivien väleistä luetaan huomattavasti enemmän kuin riveiltä. Ne jotka ovat kauan lukeneet minun kirjoituksiani ovat ehkä huomanneet että tyylini ei ole ottaa kantaa ja tarjota omia mielipiteitäni asioihin, vaan tarkastella asioitten eri puolia. Uudemmat tulokkaat lukevat kärkkäästi mielipiteitäni rivien väleistä vaikka niitä ei siellä ole, ja muuttelevat sanomisiani kiinnostavin tavoin. Ei se minua häiritse, joten siitä vaan. Korjailen aina kun jaksan ja katson tarpeelliseksi.

Aiheita on mahdollista kommentoida Kopsissa ja toisessa blogissani. Kommentit ovat tervetulleita.

RITA
.

JOULUYLLÄTYKSIÄ

.


Sain tuon bambiesineen kauan sitten joululahjaksi mieheni isältä joka silloin vielä oli elossa. Tulinpa virkanneeksi hassun virkkeen. Oho. Tottakai hän oli elossa lahjan antaessaan.

Se oli mieluisin joululahjani sinä vuonna. Jouluna tulee aina jokunen ihana yllätys, kuten se kun eilen sain joulukortin kadotetulta ystävältä, nyt uudelleen löydetyltä. Kiitos, rakas kiva salsakurssikaverini, ja onnea vauvan johdosta. Suloinen. Vasta äsken huomasin että vauvan kuvan taakse oli kirjoitettu viestiä.

Fasaanista kun oli puhe, ja sen syömisestäkin, Helsingissä olisi ollut tilaisuus syödä sitä Papá Giovannissa tai Raffaellossa. Näin ruokalistalla, en muista kummassa enkä minä vuonna. Olen kuullut että strutsiakin voi syödä jossakin Suomen ravintolassa. Hyvät höyhenet! Mitenkähän iso lautanen tarvitaan strutsinmunamunakakseen? Bambia en haluaisi syödä.
.

SOTAA VASTAAN RAUHAN PUOLESTA

.
Olenko pasifisti? Olenko sodan vastustaja vai olenko rauhan puolustaja?

Minun mielestäni se ei ole lainkaan sama asia. Yritän pohtia sitä.

Haluan säilyttää rauhan. Haluan tavoitella rauhaa. Toivon rauhaa kaikkialle maailmaan. Pyrin edistämään rauhaa. Pyrin omassa elämässäni puhumaan, toimimaan ja käyttäytymään niin että on harmoniaa ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Haluan rakentaa.

Mutta mitä sodan vastustaminen pitää sisällään? Tätä yritän miettiä. Irakin sodan puhjettua näin TV:ssä aktivisteja jotka polttivat lippuja, kiipeilivät hullun kiilto silmissä aidoilla suu vaahdoten... Sain sen käsityksen että he olivat pasifisteja. Mitä hittoa se sana ihan oikeasti käytännössä merkitsee? Olin liittynyt johonkin rauhanpuolustajien yhdistykseen netissä, mutta sanouduin siitä irti tuon touhun nähtyäni.

Maan puolustus? Rauhan puolustus? Olen hämmentynyt.
.

VARRAS ODOTTAA

.


Näkemisen arvoista on kaikialla ympärillämme kun vaan huomaamme ja hoksaamme. Keittiön ikkunasta klikkasin kuvan tuosta fasaanista. Va' sa' ni? Fasaani? Just så.

Kun Isopeikko tulee tänne hän varmaan mittailee tipua ja sovittelee vartaaseen. Mitenkähän Polgaran kissa Vincent suhtautuisi? Salka varmaan pälyilisi näkyykö linnun takana orava, jonka olen aikaisemmin kuvannut saman nurkan tuntumassa. HPY saattaa siellä Ranskassa vaikka syödäkin fasaaneja, mene ja tiedä. Täällä Hesassa fasaanit lienevät enemmän koristeita tai maanvaivoja. Minusta fasaani on aina upea näky, joka tuo riikinkukon mieleen, mutta kuten tiedätte, pidän varpusiakin arvossa. Ja niitä mahtuu monta peräkkäin vartaaseen. Hah hah... Kops nauraa taas niin että putoaa tuolilta.
.

NYT VAI HUOMENNA?

.


Olipa tullut kivoja kommentteja glögipostaukseen. Vastaanko niihin nyt vai huomenna? Iltapala kutsuu - huhuu?

Morgen, Morgen, nur nicht heute, sagen immer faule Leute. Und nälkäiset.

PS Kalkkunaleikettä, ei nöffiä.
.

MAKUASIAT

.

Glögi on maguasia kuten moni muukin. Muistan aina silloin tällöin kun faijani kertoili yrittäneensä selittää tuttavalleen että hän pitää eniten puolikuivasta sampanjasta, ja kaveri vastasi aina "mutta kuiva shampanja on parasta". Joidenkin kanssa keskustelusta ei tule kertakaikkiaan mitään koska he eivät kuuntele. Joidenkin kanssa keskustelu on tuskallista koska he eivät hyväksy muita makuja ja mielipiteitä kuin omansa.

Varttilehden raati testasi eri glögejä ja yllätysvoittajaksi julistettiin yksimielisesti, vai oliko ylivoimaisesti, Lidlin juoma. Kirjoittivat arvioinnissa että Liiterin glögin pakkaus oli muihin verrattuna mitäänsanomaton ja hinta halvempi, mutta sisältö maistuvampi.

Pitihän sitä kokeilla. Hyvää on. Oikein hyvää. Suosittelen.

Lauantaina osuttiin ruokakaupassamme moniin maistiaisiin. Heti hetelmissä seisoi ghanalainen mies pöydän takana tarjoamassa maailman makeinta ananasta. Mistäkö tiesin että hän on ghanalainen? No minä kysyin. Sen jälkeen huomasin että hänen t-paidassaan luki isolla Ghana. Sitä ennen kysyin mistä maasta ananakset tulivat. Hän sanoi Ghanasta. Hänen takanaan oli iso kyltti jossa luki sama. Niin, no joo. Naurakaa ihan vapaasti mutta onhan se Blogistanissakin nähty että jokainen lukee toisten tekstit omalla tavallaan. Ja kukin ottaa kommentoinnin kohteeksi sen mitä haluaa ottaa. Mikä ketäkin kiinnostaa on makuasia.
.

JOULUTÄHTI, LIIKKEELLE AJATUS LÄHTI

.


Saimme eilen ihastuttavan joulutähden josta teillekin kuvan räpsäisin. Räps. Ilahduin kauniista joulukukasta, ja sen esiintuomia ajatuksia kirjaan tähän muutaman.

Minusta on kivaa kun ihminen näyttää ilonsa ja sanoo kiitos spontaanisti. Ei ole kivaa kun kukan tai lahjan saaja sanoo "voi mitä te nyt olette menneet tuhlaamaan rahojanne?".

Koulutin yhdellä työpaikalla väkeä jonain vuonna kevätkaudella kerran viikossa. Yksi koulutettavista sanoi joka kerralla jotain negatiivista, säästä, ympäristöstä... mistä tahansa. Mikään ei ollut koskaan hyvin ja otaksuin että kurssikaan ei hänelle kelvannut. En pitänyt sitä kurssia tavanomaisella innollani vaan hiukan vaimennettuna tuon henkilön vuoksi. Pääsiäisenä kahvio oli koristeltu hemaisevan keltaiseksi ja jokaisessa pöydässä oli ruukullinen pienoisnarsisseja. Tämä neganainen huomautti että eivät olleet edes kunnollisen kokoisia narsisseja saaneet hommatuksi. Kurssin lopussa melkein putosin tuolilta kun hän sanoi että ei ollut koskaan ollut niin antoisalla kurssilla kuin minun pitämäni.

Ihmiset jotka eivät sano kuin kerran puolessa vuodessa jotain positiivista ovat minulle järkytys ja kauhistus. Miten myrkyllinen, synkkä tai blääh-kun-mälsää - sisus heissä on? Pitävätkö he koskaan hauskaa? Millainen kotielämä heillä on? - Tuolla henkilöllä ei ollut perhettä. mikä voi olla syy tai seuraus jostakin.

Kun yllä kuvaamani ihmistyyppi näkee joulutähden, hän avaa suunsa ja sanoo esimerkiksi:

a) Kyllä joulu on sitten kaupallinen.

b) Ihmiset ostavat ihan hysteerisinä joulukukkia.

c) Joulutähdet ovat myrkyllisiä. Montakohan lasta taas tänäkin vuonna saa myrkytyksen?

d) Punainen on tosi ärsyttävä väri.


Toivottavasti tuollaisen hapankorpun lähellä ei ole lapsia. Pistettäköön hänelle tonttulakki suukapulaksi.
.

PORSASROSSIT

.


Äännä särähtävällä ärrällä ja lue ääneen. Kannattaa ehkä ensin varoittaa perheenjäseniä tai työtovereita jos niitä sattuu parveilemaan taka-alalla.

"PoRsaskoRvakoRut kiRpputoRilta, 6 euRoa. PaRi poRsasRossia, yksi kullanväRinen, yksi Raidallinen."

Hyvät vaikutukset: NauRuteRapia Rentouttaa.

Sivuvaikutukset: Särähtävä R saattaa jäädä pyöRimään loppupäivän Ratoksi. Kiitätte tai kiRoatte Kopsin keksinnön.
.

SAAT MAISTAA KEPPIÄ

.
Arkiterapeutti Kops saapuu aamulla vastaanotolleen. Odotushuoneessa on jokunen asiakas. Yksi makaa lattialla mutta toinen haukkuu hänet pystyyn. Kops sanoo että Anttilan kassa saa tulla samantien sisään koska tietää että tämä ei kestä jonoja. Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? Yksi asiakas järsii Kopsin keppiä!

"No terapeuttihan itse eilen paasasi minulle että jos vielä kerran tulen myöhässä saan maistaa keppiä. Onko ketsuppia? Tämä maistuu puulle, jos ihan suoraan puhutaan."
.

MÄKKÄRI

.


Tänään oli vähän erikoinen päiväjärjestys ja päätettiin että mies hakee meille mäkkäristä noutoateriat iltapäivällä. Hih, kun sanoin haluavani juustohampurilaisen ja pienet ranskalaiset, hänelle oli joko suositeltu tai hän oli valinnut minulle lasten aterian. Kyllä nauroimme kun sisältä löytyi lelu! Pistän Pelastusarmeijan joulupataan, minne aion muutenkin pistää jotain vähävaraistan perheiden joulua ajatellen.

Kiitos kaikista kommenteista. Oli vielä jälkikäteen tullut vanhempiin postauksiin hyviä kirjoituksia. En tällä kertaa ehdi vastata, mutta kiitän kauniisti.

Terveisiä tälltä Mäkkini äärestä (eMac) Mäkkäriaterian sulaessa sisuksissani.
.

SITRUUNANAAMAT BUSSISSA

.


Aidalla oli isompikin kokous, mutta muut lehahtivat lentoon kun Kops koppasi kameran käteen.

Bussissa oli aika täyttä. Keskioven tuntumassa oli parit lastenvaunut, ja siinä seisomassa äiti ja noin 8-vuotias tyttö, kaikessa rauhassa, kun sisään purjehti nainen, joku kipsi tai side kädessä, naama näkkärillä. Kulki tytön ohi, ei mielestään hyvin mahtunut ja sitä sitten paasaamaan mennessään koko bussin väelle. "Ei ymmärrä väistyä, nykyajan kakarat, tässä pääse kunnolla kulkemaan..."

Kukaan ei sanonut mitään, mutta jokainen varmasti ajatteli yhtä ja toista. Minä ajattelin että kaikki ajattelivat kuten minä eli että nainen käyttäytyi huonosti ja asiattomasti, ja että kurjaa kun lapsi joutui tuollaisen sitruunanaaman uhriksi. Naikkonen käveli määrätietoisesti saarnaten peräpenkkiin, missä hänen haukkumisryöppyynsä yhtyi miesääni. "Nykyajan kakaroilla ei ole mitään tapoja. Selkäänsä sietäisivät saada kaikki..."

Olin järkyttynyt.

Kun jäin keskiovesta pois ja haukkumisen kohteeksi joutuneen tytön äiti kysyi mahdunko vaunujen ohi, sanoin että mahduin erittäin hyvin, nou problem, kyllä sopu sijaa antaa. Hänen ilmeestään olin lukevinani kiitollisuutta siitä että osoitin olevani öykkäriä vastaan. Hymyilimme toisillemme ystävällisesti. Näin muitakin ystävällisiä ilmeitä ympärillämme. Olen melko varma että takapenkin kaksi ryppyotsaa olivat ainoat senkertaiset ruttuturvat.

Seuraavalla kerralla aion olla vielä enemmän Kops ja antaa selvemmän julkilausuman. Olisi pitänyt sanoa sille tytölle että et sinä tehnyt mitään väärää. Aikuinen käyttäytyi huonosti. Toivon että tytön äiti selitti asian kotona parhain päin.
.

JOULUN TAIKA

.


Lapsuuden joulut. Muisto jännityksestä, kuusen tuoksu, kimallus, jouluvalot ja tunnelma. Puhdasta. Kilttejä lapsia, kauniisti käyttäytyviä aikuisia jotka tykkäävät ilahduttaa lapsia. Jouluruokaa, tuoksuja ja makuja. Juhlakattaus. Taikaa ja satua. Unelmia. Lauluja ja runoja. Musiikkia. Lunta. Sukulaisia. Perinteitä. Punaista, vihreää ja kultaa. Erilaista kuin arkena. Saa valvoa myöhään. Isäkin on kotona.

Oletteko koskaan kokeneet sitä joulun ihmettä kun juuri joulun alla olette liikkeellä ja tuntemattomat ihmiset hymyilevät teille lämpimästi ja toivottavat hyvää joulua? Ihmettelettekö koskaan mistä se johtuu?

Se joulun taika jonka on saanut lapsena kokea säilyy vanhaksi asti. Se tulvahtaa tai hiipii sydämestä pimeään vuodenaikaan kun jouluvalot syttyvät ja kuuset koristellaan. Psykologit ja kasvatustieteilijät voivat sen ihan tieteelllisestikin selittää mutta mitäpä me siitä. Se lämmin tunne voimistuu jos sen antaa voimistua, ja sitä voi jakaa eteenpäin.

Älkää pilatko lasten joulua näyttämällä vastahakoisuutennne joulua kohtaan jos sellaisesta kärsitte. Älkää julistako suureen ääneen inhoavanne joulua. Antakaa lasten nauttia siitä. Ei kukaan teitä pakota siitä pitämään.

Jos yhtään pidätte joulusta, antakaa sitä tunnetta muillekin. Varsinkin lapsille. Muistkaa Pelastusarmeijan joulupata ja muut keräykset. Kops aikoo pistää pehmoeläimiä joulupaperiin ja viedä pataan. Ups, Kops tarkoittaa joulupatakeräykseen.
.

KOPS KURKKII KAMERAN KANSSA

.


Kops kävelee kunnes kohtaa kylpeviä varpusia. Ne räpiköivät ja rypevät kuin viimeistä päivää. Kamera käteen, zoom, ja heti eka kuva kaukaa käsin siltä varalta että linnut lentävät lipettiin.

Ja niinhän siinä kävi että porukka pyrähti pensasaidan kätköihin heti kun Kops koetti käppäillä lähemmäs. Kops lätysteli lammikon ohi, jäi väijymään toiselle puolelle, mutta ei. Piilossa pysyivät tipuset.

Pahus kun tuli keskeytettyä toisten pesupuuhat. Mutta tulihan kiva kuva kuitenkin! Sympaattinen saalis. Vaikka vain tuo kolmikko.
.

SIKAPOSSUT JA JOULU

.


Miten sika liittyy jouluusi? Tai possu, porsas, sikapossu?

Miten sikapossu liittyy suomalaiseen jouluun yleensä?
Miten sika liittyy jouluun tai joulu sikaan?

Vastaus voi olla "Es weiss doch kein Schwein", mutta toivon laajempia vastauksia.
.

POSSUN KÄÄNTÖPUOLI

.


Jos tämä käsityöihmisiä innostaa niin näytetään possun kääntöpuolikin. Siitä vaan porsaksia ompelemaan!
.

POSSUTYYNY

.


Sain eräänä jouluna ystävän lapselta possutyynyn. Hän oli tehnyt sen koulussa. Sympaattinen lahja, johon liittyi sellainenkin puoli että piirsin possusarjakuvaa erinäisiä vuosia. Röh. Arvatkaa onko possuaiheisia lahjoja sadellut ja rapissut männävuosina? Vihjeeksi sanon että on. Röh.
.

MISTÄ MYÖTÄTUNNON SANAT?

.
Sain sähköpostia miespuoliselta tuttavalta. Hän kertoi että hänen kolmannella kuulla raskaana ollut tyttärensä oli juuri saanut kuulla että vauva oli kuollut, ja hän lähti tämän seuraksi surullisiin tunnelmiin. Totesi että ei juuri nyt jaksa enempää kirjoittaa.

Vastasin hänen meiliinsä tapahtunutta pahoitellen ja myötätunnon sanoja tapaillen.

Miten te olette oppineet löytämään sopivat sanat tilanteisiin kun joku on kuollut ja haluatte lohduttaa surevia? Miten ihminen tavallisesti oppii tämän elämässä tarvittavan taidon? Vanhemmiltaan vai koulusta?

En muista että kukaan olisi sitä taitoa minulle opettanut. Koulussa opetettiin kuitenkiin mahdottoman paljon kaikkea käyttökelpoista vuodesta toiseeen. Geometriaa ja DNA:n rakennetta. Maantietoa. Partisiipin perfektiä ja possujen suffikseja. Kieliä. Sanoja. Sanontoja eri kielillä. Please accept my condolences. My deepest sympathies. Osanottoni.

Joku on sanonut: Suomalainen osaa vaieta useilla eri kielillä.

Psykologian kirja sanoo: Surevaa ei saisi jättää yksin.

Käytäntö osoittaa: Työtoverit eivät usein tiedä mitä sanoa työtoverille jolta on kuollut omainen.

Tutkimus osoittaa: Muiden hiljaisuus ahdistaa surevaa ja lisää hänen taakkaansa.

Eräs tuntemani psykologi neuvoo: Ei tarvitse välttämättä sanoa juuri mitään. Riittää kun on surevan kanssa eikä jätä häntä yksin.

Mitäkö kirjoitin tuttavalleni? En muista sanasta sanaan koska hän ei ymmärrä suomea, joten jouduin sorvaamaan tekstiä muulla kielellä, mutta sanoin olevani pahoillani heidän kaikkien puolesta. Kerroin lukeneeni että naisessa äidinrakkaus herää jo silloin kun vauva on vielä vatsassa, ja että isän tunteet heräävät yleensä kunnolla silloin kun isä näkee vauvansa, joten sen täytyy olla kauhean raskasta varsinkin äidille, vaikka tietenkin se on sitä molemmille ja koko suvulle. Toivotin heille kaikille voimia ja sanoin uskovani että hän ymmärtää kielitaitoni puutteellisuudesta huolimatta mitä halusin sanoa.

Kannattaisi opetella myötätunnon, ystävyyden ja lohdutuksen sanoja. Ihmisyystaidot eivät ole mikään itsestäänselvyys.
.

ASTERIX JA RIIDANKYLVÄJÄ

.


Maailman sarjakuvien parhaimmistoa. Asterixit. Osoittavat ihmistuntemusta ja näppärää havainnointia ihmisten heikkouksista. Tuossa tarinassa jonka kannen olen tähän kuvannut esiintyy henkilö jolla on kyky saada pelkällä läsnäolollaan ja muutamalla vihjaavalla sanalla ihmiset ilmiriitaan keskenään.

On olemassa ihmisiä jotka huoneeseen astuttuaan tuovat mukanaan huonoa tuulta ja pahaa mieltä. Happamuusaste nousee välittömästi. Sitten on toisia joiden ansiosta päivä kirkastuu ja eläminen tuntuu mukavalta.

Ei niiden tarvitse livenä esiintyä. Riittää kun lukee blogeja ja blogikommentteja. Siellä on koko kirjo.

Vilkaiskaapa ystäväni Marian kommenttilaatikkoon. MARIA V

Sydämellinen kiitos minun kommenttibokseissani kävijöille ja kaikkea hyvää Marian elämään tästä eteenpäin! Kirjoitellaan. Vamos a hablas más.
.

OMA TESTINI

.
Nainen pysäytti minut Helsingin katuvilinässä kesällä, sanoi olevansa Moldaviasta ja kertoi että Suomen viranomaiset olivat evänneet häneltä ja hänen perheeltään turvapaikkaoikeuden. Hänen miehensäkin oli siinä vieressä. Hän kysyi antaisinko vähän rahaa jotta he ja heidän lapsensa saisivat ruokaa.

Lapsia ei näkynyt. Moldaviasta en ole eläessäni kuullut. Nainen ja mies olivat niin vanhoja että heillä tuskin oli pieniä lapsia.

Ihmisyyden ja omien arvojen testi. Voittaako epäluulo vai ihmisyys?

Annoin vähän rahaa ja myötätuntoisia sanoja. Mies kosketti käsivarttani kiitollisena.

Seuraavana päivänä luin Hesarista että keskustassa liikkuu kerjäläisiä jostain Keski-Euroopan maista.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Olen iloinen siitä että en antanut epäluulon voittaa itseäni. Tein itseni ja omanarvontuntoni kannalta oikean ratkaisun, ja olen vakuuttunut siitä että ne ihmiset tarvitsivat apua. En unohda ilmettä miehen kasvoilla enkä sitä miten hän koski käsivarttani.

Vaikka he olisivat olleet isompiakin huijareita sillä ei ole merkitystä. Tuossa punnittiin minun arvojani ja uskoani elämään, ihmisiin ja ihmisyyteen. Minä läpäisin sen testin.

Jokaisella on itselleen omat testit ja omat vaatimukset. Meillä on kaikilla oma arvomaailma. Tuo kuvastaa minun arvojani.
.

PEHMOJEN KOKOUS

.


Supi supi supi... Pehmojen neuvonpito. Mistä ne puhuvat?
.

PEHMOT JA OIKEAT ELÄIMET

.
Oikeat eläimet ja pehmot ovat sympaattisia ja tuovat turvaa, ehkä myös turpaa. Hah hah. (Kops nauraa omalle vitsilleen niin kauan että alkaa nikotella.)

Niitä voi halata ja silittää ja toisinaan myös pestä ja silittää. Jos eläintä rutistaa, se pitää sen jälkeen silittää. Muistakaa että kissat ovat sähköisiä ja saattavat kaivata huuhteluainetta.

Eläimelle voi kertoa salaisuutensa ja uskoa huolensa. Se ei kerro niitä eteenpäin. Sen huulet olisivat sinetöidyt. jos sillä olisi huulet. (Kops nauraa keksimälleen jutulle niin että tipahtaa tuolilta lattiaan. Töms.)

Viikonloppu alkaa. Perstai ja torjantai ovat jäämässä taakse. Väsyttää ja vätystää.

Tarinankertominen on mainiota puuhaa perstaipuhteelle. Kops ei nyt jaksa kertoa. Terakops on niin väsynyt. Linkittäisin jos jaksaisin, pari ihanaa tarinointiblogia. Osaatte te niihin itsekin. Polgaran kissa jäpisee sielukkaita juttuja joka päivä. Sen huulet saattavat olla sinetöidyt, mutta tassut liikkuvat näppäimistöllä vikkelästi. Isopeikon Sanavarat tarjoaa sikahyviä tarinoita. Eilen kyllä possut paistettiin ja myös kai maistettiin. Hui, mutta se oli silti tähän mennessä paras kertomus. Ekaa kertaa eläessäni printtasin blogipostauksen ulos, jotta sain vielä illalla lukea kuvauksen possun jälkeen jääneestä haitarista.

"Pienemmän porsaan haitari on unohtunut aitan portaille. Se painuu hiljalleen kasaan, jolloin kuuluu matala viheltävä ääni."

Luin eilen Isopeikon tarinan miehelleni, ja kysyin häneltä sen jälkeen: "Mikä oli mielestäsi paras kohta." Hän ei miettinyt kuin hetken. Sanoi: "Se haitari". Ihan niinkuin minustakin.
.

LISÄÄ LÖYDÖKKEJÄ

.


No voihan sikojen sippurat! Kops saapuu vastaanotolleen ja näkee eilisen löytöeläimen lisäksi kaksi muuta. Eläimillä on ihmisen mielenterveyttä edistävää vaikutusta joten ovatpa saattaneet tulla ihan oikeaan osoitteeseen.
.

LÖYTÖELÄIN

.


No jopas! Joku on jättänyt eläimen Kopsin odotushuoneeseen. Mitäs me nyt tehdään?
.

KONELIESI VAI KOTIVIESTI?

.

Pähkinä purtavaksi. Oikealla cashew-pähkinöitä. Vasemmalla soijapapuja.

Olin kouluttamassa yhden miesvaltaisen firman väkeä ja istuin heppujen kanssa kahviossa väliajalla. Minua vastapäätä istuvalla kaverilla oli edessään lehti, jonka kannesta hänen käsivartensa peitti osan. Saatoin väärinpäin lukemalla havaita että lehden nimi alkoi K:lla ja päättyi i:hin. Sanan pituudesta päätellen se olisi voinut olla KOTILIESI.

Vaivasin ajatuksella päätäni. Siis koska hän oli mies. Ja koska firma oli tekniikan alan yritys.

Selvisihän se. Lehti oli KONEVIESTI.

Mitäs siitä tuumitte? Jos se olisi ollut Kotiliesi, miksi hänellä olisi ollut se? Jos se olisi ollut Kotiliesi, mitä muut olisivat siitä tuumanneet? Mitähän reaktioita olisi tullut?
.

VÄRI MERKITSEE

.
Kävin SIKURIN blogissa, missä oli kaunis kynttilälyhty. Tuli mieleen yksi lapsuusmuisto, hehehe, hihihi.

Itsenäisyyspäivänä oli tapana polttaa kynttilää ikkunalla, sen tiesin tietenkin, mutta tuli pistäneeksi huoneeni ikkunaan punaisen kynttilän. Ai sitä meteliä kun äiti sen näki. "Valkoinen kynttilä! VALKOINEN! Naapurit luulevat meitä vielä kommunisteiksi!

(No nyt naurattaa mutta silloin ei niinkään.)
.

VYYHTI

.


Asiakas tulee pikaterapiaan.

"Tämä ahdistukseni on kasautunut niin kauheaksi vyyhdiksi että en tiedä miten tästä selvitään. Entinen terapeuttini yritti selvittää missä sen syy ja juuret ja mikä on syytä ja seurausta. Kaikki kartoitettiin lapsuudesta alkaen. Terapeutti sekosi lopulta papereihinsa pahasti ja joutui itse terapiaan."

"Jaaha, jaaha. Astukaa ulos sieltä vyyhdistänne ja jättäkää se siihen lattialle. Aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä ja tästä päivästä eteenpäin."

Kutsuu kissaa.

"Mauno, tule tänne, kis kis! Saat leikkiä lankavyyhdillä."
.

UIMATAITO

.
Uimataito on tarpeen kaikille hukkuville.

Mitäs siitä sanotte?
.

PÖLYNIMURIN PAIKKA

.
Onko mitään mielenkiintoisempaa kuin ihmisten käyttäytyminen? Kerrostalossa asuessa kuljin ekan kerroksen kautta kolmanteen - en tiennyt muitakaan tapoja - joka tapauksessa yhden ekan kerroksen naapurin ovi oli usein auki ja pölynimuri eteisen lattialla. Muutaman vuoden luulin että hän siivosi ahkerasti kunnes jossain vaiheessa selvisi että pölynimurille ei ollut joko keksitty muuta paikkaa tai sitten hän ei jaksanut siirtää sitä. Ystävystyin tuon rouvan kanssa jo heti kun muutimme taloon ja olimme tekemisissä toistemme kanssa sen viisi vuotta minkä talossa asuimme. En siihen aikaan vielä tiennyt paljonkaan masennuksesta, mutta tajusin pikku hiljaa että kyseessä oli masennuksesta kärsivä henkilö. Jälkikäteen tajusin senkin että hänellä ei luultavasti riittänyt energiaa ajatella kodin siivoamista tai imurin paikkaa.

Tämä ei ole mikään surullinen tarina. Hän löysi myöhemmin paikkansa elämässä eikä tuo ollut mitään kemiallista tai ennalta määrättyä masennusta vaan elämäntaidottomuutta ja kynnysmattomaista käytöstä johon tuli parannus kun hän lopetti ruikuttamisen ja lopulta otti itseään niskasta kiinni.

Niin ärsyttävää se hänen alituinen itsetehty masennuksensa oli että mielenterveystoimiston virkailijakin oli hänelle tiuskaissut. Puolet kerrostalon naapureista inhosi häntä ja toinen puoli hyysäsi. Aluksi kuuluin viimeksi mainittuihin, myöhemmin aloin tuntea itseni petetyksi kun hän ei yrittänytkään kohentaa oloaan vaan pyrki aina rypemään. Röh. Olin helpottunut kun muutimme pois. Sen jälkeen hankin hänelle vielä asunnon ja työpaikan, joista hän ei edes kiittänyt.

Pölynimuria muistelen vieläkin huvittuneena. Mukavaa tietää että hänelle kävi myöhemmin hyvin ja hän piristyi. Ennen eroamistamme pidin hänelle puhuttelun aiheesta "Älä anna ihmisten kävellä päälläsi". Ehkä hän otti sen onkeensa. Olisipa kiva tavata ja heittää hetulaa pölynimurista. Hehehe.
.

HYVÄ MASENNUS

.


Tässä kun on avattu ja aloitettu masennuskeskustelut, älkäämme unohtako että on olemassa myös hyvää, TARPEELLISTA MASENNUSTA. Ihminen on hienon insinöörityön tulosta. Meissä on kaikenlaista itsesäätelyä, terveellistä torjunta- ja puolustusmekanismia. Jos meitä kohdellaan huonosti me masennumme. Se voi olla merkki siitä että pitää lähteä pois sen ulottuvilta joka meitä kaltoin kohtelee. Masennus voi olla olemuksemme keino ilmoittaa että emme ole meille sopivassa työssä tai ystäväpiirissä. Sen laatuisen masennuksen voi poistaa poistamalla masennuksen aiheuttajan. Joissakin tapauksissa se on kuin puhkaisisi paiseen. Paine helpottaa välittömästi. Älköön kukaan tähän kommentoiko että "ei se sormia napsauttamalla tapahdu". Koska nimittäin voin kokemuksesta kertoa että minulle on tapahtunut. Useammin kuin kerran. Hallelujaa.
.

PÄÄ UUNISSA JA JALAT JÄÄKAAPISSA

.
Olipas kiinnostavat juttelut Pekka Eskimon kanssa kommenttilaatikoissamme tänään. Lupasin mittanauhalla mitata kumpi meistä päästeli pidemmät palturit, mutta annetaan luovutusvoitto. Kops palaa astiaan eli sarkofagiin huomenna ja Pekka toivottavasti on tavattavissa iglussaan.

Tässä vielä mietittävää tilastotieteestä ja siitä miksi se ei aina ihan sellaisenaan kelpaa vaan kaipaa tulkitsemista.

Jos kaverilla on pää uunissa ja jalat jääkaapissa, hänellä on keskimäärin sopiva olo.
.

ALADOBISTA YLÄDOBIIN

.


Havaitsin blogilistan etusivulla pari blogia jotka olivat luokituksessa "masennus" tai "depressio". Toinen oli päivitetty 36 päivää sitten ja toinen 79 päivää sitten. Tuli heti mieleen se miten raskaassa alakulon aladobissa moni masentunut velloo. On ehkä aloittanut blogin kirjoittaminen itseterapointimielessä, mutta ei jaksa jatkaa.

Mihin masentuneen voimat ovat valuneet? Mistä tulee se raskas pallo jalkaan tai ankkuri joka vetää syvemmälle? Voiko hän vaikuttaa siihen itse, vai onko hänet tuomittu samassa suossa tarpomaan, viilin viskositeetillä sitkuttelemaan, sängyn pohjilla virumaan? Kaamosaikaan niin syvällä että patjaan tulee hänen muotoisensa kuvio.

Yksi arjen psykologian testi voi kertoa onko aladobista tietä ylädobiin. Havainnollistan asiaa tähän postaukseen liittämälläni kuvalla.

Ajatuksella ja asennoitumisella on valtava voima ihmisen elämänhaluun ja jaksamiseen. Jos näkee kuvassa jännän rasian ja yrittää alkaa vaikka kuvitella mitä hauskaa se voisi sisältää ja ohjaa omia ajatuksiaan johonkin mukavaan, silloin on toivoa siitä että alakulo ja murhe ovat tilapäisiä ja korjattavissa.

Jos toisaalta ensimmäinen reaktio on nippu negatiivisia ja synkisteleviä ajatuksia kuten yäk joulu, joulu on kaupallinen, punainen väri ärsyttää, mikä h-tin muumioarkku se siinä... sitten voisi kyllä mennä itseensä ennen kuin kiipeää tuohon sarkofagiin haudattavaksi ja kysyä "millaista seuraa minä olen läheisilleni" ja ennen kaikkea "millaista seuraa olen itselleni"? Pahennanko tilaani itse? Jos pahennan, eikös ole myös mahdollista sitä parantaa itse? Olenko oman itseni pahin vihollinen?

Kopsin keppi kopsahtaa aladobin kylkeen. Läps! Lähtipä siitä hauska soundi. Täytetään sarkofagi siansyltyllä ja tehdään piirustukset joulupukin muotoista sänkyä varten. Kaamosaika kaipaa piristystä, huumoria, lämpöä, mielenvirkistystä.
.

YOKOHAMA KOPSAHUTA

.
Arkiterapeutti Kops uhosi, paasasi ja vaahtosi niin kauheasti pari päivää että kopsautteli ja napautteli itseään liikaa kepillään. Pari kertaa se putosi Kopsin päähänkin ilmasta. Oli pakko kutsua japanilainen virkatoveri apuun. Kops saa nyt hoitoa terapeutilta nimeltä Yokohama Kopsahuta. Kyllä se siitä. Pikaterapiapuoli aukeaa taas hetikohta. Itsepalvelupuoli on auki yötä päivää, kuten tiedätte.
.

MEHUKAS PARATIISIN HEDELMÄ

.


Skotlantilainen, lestadiolainen, ja vähän muuta jengiä haaksirikkoutui autiolle saarelle. Trooppisia hedelmiä oli yllin kyllin mutta osa ei katsonut voivansa niitä syödä. Miksi? Olisitko sinä syönyt mehukkaan, makean ananaksen kuten minä? Tai siis en kokonaisena, mutta äsken nautin aamiaiseksi eilen paloitellun ananaksen loput, ja jostain ihmeestä mieleen putkahti lausahdus: "Afrikan nälkäisillä ei ole ruokaa ja sinä syöt ananasta".
.

LISÄÄ VAPAUDESTA JA AVOIMMUUDESTA

.


Olen kirjoittanut VAPAUDESTA ja AVOIMMUUDESTA. Nautin äsken sekä avoimmuuden että vapauden filliksestä kun juttelin ovella kahden jehovantodistajanaisen kanssa. He olivat minun ovellani siis. Minä en ollut heidän ovellaan. Selvennän varmuuden vuoksi. Ei Kops tee kotikoputuskäyntejä. Ihmiset voisivat pelästyä palopuheita.

Miksi monet pelkäävät ja karttavat jehovantodistajia? Ei se ole tarpeen. Meillä on uskonnonvapaus ja sananvapaus. Voimme jutella heidän kanssaan vaikka emme olisikaan uskovaisia. Voimme myös sanoa kiitos ei. Luontevasti ja avoimesti. Minä esimerkiksi en ole uskovainen. En tosin ateistikaan. Nautin keskustelusta heidän kanssaan etiikasta ja moraalista, ja kyselin heidän kokouksistaan ja mitä työtä he tekevät elääkseen. Sain lehtiä, pienen kirjasen ja monisteen jossa oli asiaa etiikasta ja moraalista josta oli tullut puhe edellisellä kerralla kun he kävivät kuukausi sitten.

Eräs ev.lut ystäväni sanoi kerran kun olin kertonut saaneeni pysäkillä jonkin lehtisen jehovantodistajalta: "Heitä pois. Heillä on väärät opit." Väärät tai oikeat, mitä sitten?

Mitä sitten? Pelkäsikö ystäväni että kun luen yhden lehtisen, minusta tulee jehovantodistaja? Pelkäsikö hän että en osaa lukea kriittisesti? Oliko hän sitä mieltä että pitää lukea vain "oikeita oppeja"? Mitä?

Luenhan minä psykologiastakin eri koulukuntien esityksiä ja teorioita. Freudilla on käyttökelpoisia oppeja, samoin Jungilla. Ei se että luen jompaakumpaa tarkoita sitä että kaiken nielen purematta.
.

VAPAUTENI

.
Olen vapaa. Miksikökö ja milläkökö tavalla? Kerron miten sen koen.

Minä en polta. Nikotiinintarve ei orjuuta minua. En ole alkoholisti. Elämässäni ei ole alkoholistia joka pakottaisi minut pelkäämään ja rajoittaisi vapauttani puhua. Elämässäni ei ole uskonveljiä jotka rajoittaisivat minua, pakottaisivat pukeutumaan huntuun, riistäisivät minulta maalliset ilot. En joudu elämään mustasukkaisen ihmisen, luonnehäiriöisen, narsistin tai minävaurioisen kanssa, joka uhkaisi henkeäni jos yritän lähteä, tai uhkaisi itsemurhalla jos en tee jotain tai jos teen jotain.

Olen vapaa tekemään valintoja joka päivä. Se mihin itse sitoudun on vapaaehtoista eikä vapauden menetystä, kuten parisuhde tai työtehtävät jotka otan tehtävikseni. Annan jotain ja saan jotain. Se on vaihtoa ja vuorovaikutusta.

En ole aina ollut näin vapaa. Menneisyydestä löytyy paljonkin tapauksia jolloin vapauteni oli uhattuna, hankalia ihmissuhteita, vaikeita työtilanteita, nikotiinia. Siis tiedän riippuvuudesta, siitä millaista on kun joku pyrkii alistamaan, siitä mikä on oravanpyörä ja burn out. Olen nähnyt monenlaisia vankiloita.

Olen ITSE oppinut, ymmärtänyt, tehnyt päätökset, löytänyt ratkaisut, joskus kantapään kautta. Ei vapaus kenellekään tarjottimella tule. Uhrin osa voi olla tiedostamaton, ymmärtämätön valinta, jopa itseaiheutettu tila. Tarpeettomia uhreja on ihan liikaa. Maailmassa on oikeitakin uhreja. Ei viitsitä ehdoin tahdoin uhreiksi heittäytyä silloin kun jotain on tehtävissä.

Oletko vankileirillä? Onko sinulla sairaus jolle kukaan ei voi mitään? Oletko köyhyysloukussa? Vai pääsetkö vapaaksi kun itse vapautat itsesi? Kieritkö itsesäälissä? Selitätkö aina että mitään ei ole tehtävissä? Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan?

Jumankauta, herää jo! Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Eikä ole mitenkään sanottu että se siihenkään loppuisi. KOPS!
.

AVOIMMUUS JA LUOTTAMUS

.


Hirviöt, pahat peikot ja ahdistavat painajaiset elävät pelottavina pimeässä. Tuo ne päivänvaloon niin huomaat että eivät olekaan sitä miltä ne tuntuvat. Hirviöt ovatkin kesyjä, peikot hauskoja ja painajaiset viisaita kun ne analysoi.

AVOIMMUUS on nykyään kova sana liikemaailmassa, kasvatuksen ja koulutuksen alalla, psykiatriassa, psykologiassa, terapiassa. Salailu on pahasta.

Toinen vielä kovempi sana on LUOTTAMUS.

Kullanarvoista on ITSELUOTTAMUS. HYVÄ ITSETUNTO. ITSEKUNNIOITUS.

Kops haluaa kopauttaa tämänpäiväisiä pikaterapiassa kävijöitä. Kops! Vaikka olisi minkämoinen menneisyys tätä ennen, tästä eteenpäin voi päivä päivältä rakentaa itselleen uuden paremman menneisyyden. Kops! Elä tämä päivä hyvin niin huomenna sinulla on menneisyydessäsi yksi hyvä päivä, ylihuomenna kaksi ja niin edelleen. Hyviä päiviä lisää elämällä saat paljon hyvää menneisyyttä. Tiedät että tämä on järkevä neuvo. Kops!

Ja nyt joka sorkka mäelle. Kops aikoo siivota vastaanoton. (Heittää ämpärillisen vettä pitkin lattiaa. SPLÄSH!)
.

TYHMÄT KYSYMYKSET

.
Onko tyhmiä kysymyksiä olemassa?

Vai leimaako se jolta kysytään kysymyksen tyhmäksi kun ei halua tai osaa vastata?

Millainen on tyhmä kysymys?
.

VAPAA KUIN TAIVAAN LINTU

.


Free as a bird.

Monet kiitokset kommenteista. Olen lähdössä ulkoilemaan, vapaana kuin taivaan lintu. Tai no melkein. Sillä aikaa kun olen poissa lukekaahan vanhasta Kops-blogistani pätkä tuumailuani siitä olemmeko vapaita.

KAHLEET VAI VAPAA TAHTO

Palaan myöhemmin lukemaan uudelleen mitä mielenkiintoisimpia kommenttejanne ja vastailemaan niihin. Omasta halusta ja vapaasta tahdosta. Pakko mainita, koska kuitenkin haluatte tietää.
.

HOPUN LOPPU

.


SIVUASKEL taitaa nyt tarvita Kopsin kopautusta, on sen verran liikaa vauhtia ja stressiä. Vilkaiskaapa tuonne ja lukekaa sen jälkeen Arkiterapeutin lausunto.

HOPPU ON PUPPUA

SIVUASKEL kysyy “Mikä tekis tästä lopun?”

ARKITERAPEUTTI KOPS VASTAA

Mikäkö tekee lopun oravanpyörästä ja “tarvitsen pari käsiparia lisää” fiiliksestä ja “kuka pysäyttäisi tämä karusellin ennen kuin oksennan huudosta” ?

No sehän on niin että burn out eli pohjaanpalamisilmiö lopettaa hopun kertaheitolla.

Sen jälkeen on näreet näinpäin:

Ellei lepo, fysioterapia ja suunnanmuutos auta
sitten kaivetaan hauta.

KOPS SUOSITTELEE ENNAKOINTIA.

Joko kaivat haudan jo ennalta valmiiksi tai hellität työtahtia.
.

OLETKO VAPAA?

.

Sain tänään tunnin VAPAATA kun yksi asiakas peruutti. Sain VAPAASTI valita mitä teen. Päätin lukea lisää Terho Pursiaisen kirjaa Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. Lainaan siitä vapauden määritelmän.

"VAPAUS ON SITÄ ETTÄ SAA OLLA KUKA TAHTOO (identiteetti) JA TEHDÄ MITÄ MIELII (itsemääräämisoikeus), TOISTEN ESTÄMÄTTÄ."

Mitä sanot; oletko vapaa?
.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

.


Ou jee - yksi kirja loppumassa ja toinen näköpiirissä. Tässä ja nyt, mutta myös katse tulevaisuudessa. Unohtamatta menneisyyttä josta voi ammentaa oppia, omista ja muiden virheistä ja menestymisistä. Eilinen, tämä päivä ja huominen yhteistyössä.

Opi, kehitä, kartuta, heitä huonot jutut menemään, kierrätä kierrättämisen arvoiset, erottele jyvät akanoista...

- Mitä ovat akanat?
- En tiedä.
- Mites tuo sitten onnistuu?
- Tähänkös me nyt juututtiin?

Seuraava asiakas pikaterapiaan!
.

HELPPOLUKUISUUS JA VAIKEALUKUISUUS

.


Mehän kaikki luemme enemmän tai vähemmän paljon. Ja kirjoitamme. Nykyajalle lienee tyypillistä nopea lukeminen, silmäily, tekstien kertakäyttöinen luonne, tietojen helppo saatavuus. Jos teksti on liian pitkä en jaksa lukea. Jos se on monimutkaista kieltä en viitsi vaivautua.

Toista oli 1600-luvulla. Kaksi miestä tapasi toisensa kadulla (niin, miestä, tuskinpa naista tässä esimerkissä) ja puhekuplassa sanoi: "... erittäin hyvä kirja. Olen lukenut sen jo kaksi kertaa enkä vieläkään ymmärrä siitä mitään! Loistava opus. Kunhan luen kolmannen kerran ehkä ymmärrys alkaa aueta."

Tuo mielessäni yritän lukea mitä Terho Pursiainen kirjoittaa koska aihe kiinnostaa minua. En ollenkaan väitä että kirjoittaja olisi vaikeaselkoinen, mutta hänen esittämänsä asia on. Ihmisen moraali, etiikka, ihmismieli, arvomaailma, fundamentalismi, identiteetti, totuusyhteisö ja ties mitkä teoreettiset käsitteet.

Jos aikoo nykyään saada sanansa kuuluville, sanomansa perille, blogilleen lukijoita on kullanarvoinen taito osata esittää asiansa selkeästi, iskevästi, kiinnostavasti. Muuten menettää yleisönsä. Ellei nyt sitten satu olemaan yliopiston pakollisen kurssin luennoitsija ja opiskelijoiden on kuunneltava luento.

Olisipa aika hauska ilmiö jos luennoitsija olisi niin tylsä ja pitkäpiimäinen että nukahtaisi kesken oman luentonsa. Hahaha.
.

JUICE

.


Olen halolla päähän lyöty. En edes huomannut linkittää Obeesian blogia josta äsken luin tiedon että Juice Leskinen on kuollut. Obeesia oli otsikoinut lastunsa Juicen omilla sanoilla

EI ELÄMÄSTÄ SELVIÄ HENGISSÄ

Arkiterapeutti Kops tarjoaa arjen terapiaa, ei mitään teologisia tai topologisia wiisauksia, eikä edes näppäriä sanaleikkejä Juicen tapaan, mutta ajatukseni on seuraava.

Jos elämällä tarkoitetaan tätä maapallolla asustelua, niin mitä jos onkin niin että tästä elämästä nimenomaan selvitään HENGISSÄ? Kaikki muu jää, mutta HENKI eli sielu siirtyy muualle.

Olen kerran istunut samassa pöydässä Juicen kanssa Tampereella Salhojankadun pubissa. Meidän varjot ovat varmaan vieläkin seinässä. Oli sitten Juicen henki missä tahansa.

Juice jätti paljon hienoa jälkeensä. Toivottavasti minäkin aikanaan jätän.
.

ASUMINEN

.


Rivitalo, kivitalo, puutalo, luuvalo.

Minimaalinen sisustus: Huone ja sänky.

Tavallinen asuntotyyppi: viisi huonetta ja heittiö.

Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.
(Mitähän se sanoo?)

Ei kannata rakentaa hiekalle eikä rakennella tuulentupia, ainakaan ilman rakennuslupia.

Sortui kuin korttitalo ja sammui ulkovalo.

Talo palo, mutta näkymät parani.
.

KIITOS KOMMENTEISTA

.
Kiitos kaikista eilen ja tänään tulleista kommenteista- äsken vasta kävin vastaamassa. On työpäivä, ja toista blogiani olen päivittänyt ja sielläkin vastannut kommentteihin.
.

MAISTELU VAI HOTKIMINEN?

.

Kuva on Kopsin kotikeittiöstä.

Helsingin paikallislehdessä nimeltä Vartti esitellään uusi ruokapaikka Meze Point jossa tarjoillaan pikkuannoksia. Terveellinen ajatus. Ruokaa ei kannata ahmia, haalia, mättää, hotkia.

USA:ssa megapurilaiset, jättiannokset, ämpärillinen broileria, king size vievät kansaa turmioon. Kadut painuvat kuopalle kun amerikkalaiset perheet niillä astelevat. Eikun wait a minute, autollahan joka paikkaan mennään. Iso maastoauto tietty, kun ei pieneen mahduta. Jokaiselle perheenjäsenelle oma.

Miksi ranskalaiset eivät ole lihavia? Miksi Pariisin kadut eivät painu lommolle kun pariisilaiset astelevat niitä pitkin? Miksi ranskalainen 8-henkinen perhe mahtuu rättisitikkaan? He syövät eri tavalla kuin amerikkalaiset.

Hurraa Dr Phil, amerikkalaisten opettaja ja valistaja! Hurray Weight Lost Challenge - ohjelma joka innosti amerikkalaismassat muuttamaan elintapojaan. Eläköön Oprah Show. Oprah esitteli hiljattain ranskalaisen naisen joka kirjoitti kirjan siitä miksi ranskalaiset eivät liho kuten amerikkalaiset. Salaisuus on syömätavoissa. Ranskalainen syö säännöstellen, pieniä määriä nauttien joka suupalasta, laskien haarukan ja veitsen välillä kädestään lautaselle. Lisäksi ranskalainen tämän kirjailijan mukaan kävelee paljon eikä aja autolla joka paikkaan. Hän oli muuttanut USA:han, lihonut 10 kiloa, ja alkanut sen jälkeen tutkia asiaa ja syödä eri tavalla. Eli siis juttu on siltä osin todistettu.

Ravinto on ihmiselle tärkeä monella tapaa. Sitä kannattaa miettiä. Mitä syö, miten paljon, miten monipuolisesti, millainen ruokailuhetken tulisi olla, millaisia suvun ja ystävien yhteiset ateriat...?
.

NIIN?

.
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS?

Yksi kommentaattori lausui kiinnostavan ajatuksen että kuollessamme olemme vihdoin tasa-arvoisia?

Olemmeko?
.

KARTTAAKO KOPS KARTTAA ? KUINKA KÄY?

.
Kopsin vastaanotolle on jono mutta arkiterapeutin ovi pysyy suljettuna. Mitä manailua ja rapistelua sieltä kuuluu? Odotushuoneessa ihmetellään. Ihmiset katsovat toisiinsa kysymysmerkkeinä.

Blogikamera siirtyy kuvaamaan Kopsia.

Arkiterapeuttimme oli avannut kartan taitteistaan, tutkinut sitä ja etsiskellyt aikansa tuloksetta Hornan Tuuttia, minne edellinen asiakas oli käskenyt hänen painua. Kops yritti sen jälkeen taiten taitella karttaa takaisin sieväksi nelikulmioksi hirveä rapinalla ja puhinalla. Ottipa hän kepinkin avuksi ja kenkälusikan, mutta ei saanut sullotuksi systeemiä entiselleen.

Se oli taistelu jonka kartta voitti.

"Seuraava asiakas, olkaa hyvä! Peremmälle vaan. Tehän olette se Karting-autoilija. Tässä on teille psykologinen testi. Kokeilkaa miten nopeasti saatte tämän avatun kartan taitelluksi takaisin. Minä otan aikaa."
.

KAAMOS

.


Kaamoksen kauheutta vai kaamoksen kauneutta?
Väität kivenkovaan olevasi pessimisti,
mutta oletko oikea
pesunkestävä pessimisti
kun kerran nautit surullisista lauluista
synkkävärisistä tauluista?
Asettelet kynttilät tunnelmalliseen oloon
pimeään turvalliseen kotikoloon
lukuhetkiäsi ja kirjoituskausiasi varten.
Ei kai pessimisti nauti?

Kirjoituksissasi säkenöi huumori ja äly
ja näppiksestäsi nousevat kipinät
valaisevat olemuksesi ja ympäristösi
Kaamos ja alavireisyys ovat sinun kasvualustasi
Et sinä mikään pessimisti ole
Lakkaa sitä ainakin minulle hokemasta
koska minä en sitä usko,
en koskaan.

RUNOTORSTAI
.

LAPSET JA ASEET

-

Koulutavaroita. Kyniä ja karttapannukakku.

Dr Phil Show'ssa oli kerran kokeilu jossa lapsia pistettiin yhteen huoneeseen, poikia ja tyttöjä. Minkähän ikäisiä olivat... ? Sanotaan vaikka 7-vuotiaita. Huoneessa oli tyttöjen ja poikien leluja sekä oikeita käsiaseita, tietenkin lataamattomia. Lasten mieliin teroitettiin hyvin huolellisesti että aseisiin ei saanut koskea. Ne olivat vaarallisia. Sitten ovi suljettiin ja lapset jätettiin leikkimään keskenään.

Tarkkailijat, muun muassa lasten vanhemmat näkivät kameroiden avulla mitä huoneessa tapahtui. Kaikki tytöt leikkivät tyytyväisinä vähääkään välittämättä aseista. Nukkekoti ja muut tavarat kiinnostivat heitä. Sen sijaan joka ikinen poika meni kuin magneetin vetämänä aseiden luokse. Oli kuin he eivät olisi voineet pitää käsiään irti niistä. Voin kuvitella miten kauhuissaan sen pojan äiti oli, joka näki lapsensa pitävän aseesta kiinni sormi liipasimella samalla kurkistaen aseen piippuun.

Kerta toisensa jälkeen käy ilmi miten vähän ihmiset tietävät toisistaan, miten vähän aikuiset tietävät lapsista, miehet naisista, naiset miehistä... Kumarran Dr Philin opetusohjelmille ja psykologille itselleen niin syvään että otsatukkani viistäisi maata jos minulla olisi otsatukka. Polvistuisin hänen eteensä jos minulla olisi polvet. Hän on minun esikuvani ja opettajani. Yksi monista, mutta kärkijoukkoa.
.

YKÄ, PYKÄ JA JULKKIS

.


Ykä ja Pykä kävelivät kadulla. Julkkis tuli vastaan.

"Näitsä, Ykä? Mä moikkasin eikä se moikannut takasin. Leuhka kuin mikä, mokoma."

Ykä ja Pykä kävelivät edelleen. Toinen julkkis tuli vastaan.

"Näitsä, Ykä? Se moikkasi takaisin. Luulee että kaikki tuntee sen! Mikä itserakkaus!"
.

EN HALUA ALTISTUA, ANTAKAA ROKOTUS

.
Jos on rokotus tätä vastaan, minä otan sen kiitos! Ei minulle juuri julkaistua musiikkia SYNKKIEN LAULUJEN MAA- albumilta.

Suomen synkimmäksi lauluksi valittiin viime kesänä Hesarissa "Peltoniemen Hintriikan surumarssi". AAARGH, APUA! En halua kuulla, en halua tietää. Kutsukaa ennakkoluuloiksi, kutsukaa torjunnaksi, kutsukaa taksi!

Osuin kerran ystävän kanssa tanssiravintolaan keskellä viikkoa. Istuimme pöytään ja toivoimme saavamme tanssia, mutta harvalukuinen yleisö istui kuin hautajaisissa tiskijukan repäistessä lautaselle toinen toistaan laahaavampaa ja ruikuttavampaa kaamosajan valitusvirttä melankolisluterilaisessa sävellajissa. Aloimme jo toisiltamme tukka kauhusta pystyssä kysellä miten on mahdollista että sitä lajia löytyikin niin paljon ja oliko DJ tuonut vinyylit kotikolostaan. Hain baarista drinkin, eli paikallisten asiakkaiden kielellä "paukun" ja vihjaisin siinä baarimikolle että musiikkia voisi vaihtaa. Hän ei oikein käsittänyt mitä selitin, joten luovutin.

Jonkin ajan kuluttua meidän oli pakko poistua koska hartiat alkoivat painua lysyyn ja kasvojen iho veltostua.

Kutsukaa minun perinteiden pettäjäksi, kutsukaa minua epäisänmaalliseksi, kutsukaa vaikka psykiatri! Minä en suostu altistumaan ja alistumaan latistettavaksi, masennettavaksi, depikseen painettavaksi. En kopauttele tahdissa koo - ops, koo - oo - huokaus - ooops, vaan KOPS KOPS KOPSUTI KOPS ja vetäisen räväkän rumpusoolon päälle.
.

NOUSEEKO HAPPAMUUSASTE?

.


Kops meni eilen iltapäiväbussilla mutta siellä ei näkynyt sitruunanaamaisia ihmisiä. Kai niitä sitten on lähinnä aamubusseissa. Toinen selitys saattaa piillä siinä että Kops istui takaosassa ja näki vain takaraivoja.

Eräs ystäväni kertoi seuraavaa: Työtoveri otti tavakseen pistäytyä aamuisin hänen huoneessaan tuulettamassa, kun oli bussissa nähnyt tai kuullut jotain ärsyttävää, joka häntä nyppi. Tämä ystäväni sai joka aamu annoksen "Voi-että-mua-ärsytti-kun'ia" ja alkoi olla jo raivon partaalla kun Kopsin neuvoa pyysi... Hän sai neuvoja mutta se on sitten uuden lastun aihe jonain päivänä.

Ihan samalla vaivalla voi työtoveria piristää aamulla kuin mennä ärsytystä purkamaan. Mites on? Nouseeko happamuusaste sinun läsnäolostasi vai sanotko jotain miellyttävää?
.

SITRUUNANAAMAT

.
Arkiterapeutti Kops astui aamubussiin. Ihmisillä oli nyreät ilmeet kasvoilla, (missäs muualla?). Kopsilla oli suunnitelma kaamoskansan herättämiseksi. Hän vetäisi käsipeilin käsilaukustaan ja täräytti sen ensimmäisen naaman eteen. "Katso peiliin, sitruunanaama. Ota iloisempi ilme!"

Jo heti seuraavalla pysäkillä Kops lennätettiin kaaressa keskiovesta ulos. "On minut heitetty paremmistakin paikoistaaa....!" Muks.

Ei hassumpaa. Ties vaikka seuraavalla kerralla pääsisi takaovelle asti.
.

MITÄS TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

.


Jo oli kissa itsensä jamaan pistänyt. Taiten asetteli tassujansa oksilla kun Kops käveli kamera kädessään paikalle. Raivasin tietäni hiukan lähemmäksi risukon läpi ja puhuttelin otusta Maunoksi. Kutsun kaikkia kissoja Maunoiksi.




Maunopa lähti runkoa alas liukumaan ja hävisi aika nopeasti näköpiiristä.

Tiedättekö kun on ihmisiä jotka vastaavat kysymykseen "Miten menee?" tai "Mitäs sulle kuuluu?" sanomalla "Sitä samaa vaan"... Voiko tosiaan olla totta että joillekuille ei koskaan tapahdu mitään? Onko mahdollista että on aina samaa, vai onko niin että osa jengiä kulkee nahat silmillä? Minun silmiini nimittäin osuu joka päivä jotain uutta ja erikoista. Joka päivä. Vaikka vain katsoisin ulos ikkunasta. Todisteena muutaman postauksen takainen orava.
.

KÄTEVÄÄ KAMERAKÄTEEN

.



Hyvät kuvien ottamiseen. Sormilla saa otteen kamerasta, ja kuvan ottamisen jälkeen voi pannumyssyn näköisen osion pistää taas sormien päälle. Stockmann, 6 ekee 90 senttii. 70% villaa,, 20 % angoraa ja loput polyamidia.




Ja voihan ihme millaisen kuvan sain räpsäistyksi sen jälkeen kun käteni kuvasin... Näette sen kun odotatte. Kopsilla onpi nyt hiukan kiire.

Poistuvan kengän ja puujalan kolinaa. Eikun se olikin keppi. Öh.
.